Isogascognenajokoira
| Iso gascognenajokoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Ranska |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 14[1] |
| Rodun syntyaika | 1300-luku (varhaisin tunnettu, saattaa olla vielä vanhempi) |
| Alkuperäinen käyttö | suurriistan ja jäniksen metsästys |
| Nykyinen käyttö | metsästyskoira |
| Muita nimityksiä | grand bleu de Gascogne, Great Gascony Hound, Great Gascony Blue, Grosser Blauer Gascogne-Laufhund, gran sabueso azul de Gascuña, gascogne’i suur sinine hagijas |
| FCI-luokitus |
ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat alaryhmä 1.1 Suuret ajavat koirat #22 |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus | urokset 65–72 cm, nartut 62–68 cm |
| Väritys | blue roan (kimo) tan-merkein |
Iso gascognenajokoira (ransk. grand bleu de Gascogne) on ranskalainen koirarotu. Se on erityisen yleinen entisen Gascognen alueella eli nykyisessä Uusi-Akvitaniassa ja Occitaniessa.[2] Nykyisin väitetään kuitenkin Yhdysvalloissa olevan enemmän rodunedustajia kuin Ranskassa. Mm. George Washingtonilla tiedetään olleen niitä seitsemän.[3]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ison gascognenajokoiran ilme, pää ja karvapeite ovat erityisen "ranskalaistyyppiset". Kallo on hieman holvautunut, otsapenger vain hieman korostunut. Silmät ovat soikeat ja ruskeat. Paksut silmäluomet antavat ilmeelle hieman surumielisen vaikutelman. Korvat ovat riippuvat, ohuet ja teräväkärkiset. Kuono on kallon kanssa samanmittainen, kuononselkä hieman kupera. Purenta on aina leikkaava. Rintakehä on pitkä ja leveä, selkä melko pitkä. Raajat ovat vahvat ja vankat. Häntä on sapelimainen ja melko paksu. Karvapeite on lyhyt ja tiheä. Väritys koostuu mustista ja valkoisista laikuista ja täplityksestä (ns. "kimo"), antaen liuskeensinisen vaikutuksen. Silmien yläpuolella, poskissa, huulissa, korvien sisäpuolella, raajoissa ja hännän alla on tan-merkit. Urokset ovat korkeudeltaan 65–72 cm. Nartut ovat korkeudeltaan 62–68 cm.[2]
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iso gascognenajokoira on ihmisystävällinen, rauhallinen ja tottelevainen.[2] Se on itsepäinen, mutta kunnioittaa hyvää omistajaa. Rotu liikkuu vaivattomasti. Se pystyy keskittymään erittäin hyvin metsästykseen. Se on ennen kaikkea suurriistaa metsästävä koira, mutta sillä voidaan metsästää myös jäniksiä. Sitä voidaan käyttää sekä yksittäin jäljestävänä että ajueessa.[2]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rotu on hyvin vanha ja sen tiedetään olleen olemassa jo muinaisen hubertuksenajokoiran - vihikoiran kantarodun - aikoihin, josta se todennäköisesti polveutuu[4]. Desmond Morris uskoo sen olevan mahdollisesti jopa kaikkein vanhin ajokoirarotu ja polveutuvan suoraan muinaisesta "suurajokoirasta" (grand chien courant).[3] 1300-luvulla Foix'n kreivi Gaston Febus omisti isoja gascognenajokoiria, joiden avulla hän metsästi villisikoja, susia ja karhuja.[2] 1500-luvun lopulla myös Ranskan kuningas Henrik IV omisti isogascognenajokoira-ajueen.[3]
Vaikutus muihin rotuihin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isogascognenajokoira on vaikuttanut kaikkien eteläranskalaisten ajokoirien jalostukseen.[2] Lisäksi Ranskasta Amerikkaan muuttaneet siirtolaiset veivät rodun edustajia mukanaan uuteen maahan, missä ne vaikuttivat amerikkalaisten pesukarhukoirien jalostukseen.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- http://web.archive.org/web/20110531233736/http://www.kennelliitto.fi/NR/rdonlyres/79EC443B-8AFA-4879-8219-951534D5B8F6/0/isogascognenajokoira265.pdf
- http://www.suomenbassetkerho.com/iso_gascogne.html
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Iso gascognenajokoira. KoiraNet-Jalostustietojärjestelmä. Haettu 1.2.2019.
- ↑ a b c d e f Iso gascognenajokoira: Rotumääritelmä. Suomen Kennelliitto. Haettu 2.2.2019.
- ↑ a b c d Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 75–76. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ Gondrexon, A. & Browne, I. Maailman koiraopas: s. 152. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN951-35-1120-0.