Provencenajokoira

Provencenajokoira
Avaintiedot
Alkuperämaa	Provence,  Ranska
Määrä	Suomessa ei yhtään
Rodun syntyaika	1800-luku
Alkuperäinen käyttö	jäniksen ja villisian metsästys
Nykyinen käyttö	suurriistan metsästys, jäniksen ja ketun metsästys
Muita nimityksiä	briquet de Provence
FCI-luokitus	ei SCC ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat, alajaosto 1.2 Keskikokoiset ajokoirat; #911
Ulkonäkö
Paino	18–25 kg
Säkäkorkeus	uros 50–55 cm, narttu 44–50 cm
Väritys	punainen, punainen mustalla satulalla, riistanvärinen
Infobox OK

Provencenajokoira (ransk. briquet de Provence) on ranskalainen koirarotu. Sillä ei ole FCI:n antamaa kansainvälistä tunnustusta, mutta Ranskan Kennelliitto Société Centrale Canine on hyväksynyt sen virallisesti ranskalaiseksi roduksi. Täten se saa osallistua Ranskassa järjestettyihin kansallisiin näyttelyihin.

Ulkomuoto

Karvapeite on pääväriltään aina punainen, ja siitä on kolme eri vaihtoehtoa: a) yksivärinen punainen, b) punainen, jolla on musta satula, c) punainen, jolla on mustat karvankärjet (riistanvärinen). Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on uroksilla 50–55 cm ja nartuilla 44–50 cm. Molemmilla sukupuolilla sallitaan 2 cm vaihtelu suuntaan tai toiseen.

Luonne ja käyttäytyminen

Provencenajokoira on tottelevainen, lempeä ja omistajaansa kiintynyt. Se on myös tehokas, tasapainoinen, rohkea ja kestävä työkoira. Se metsästää kettua, jänistä ja suurriistaa. Monipuolisena ajokoirana se voi työskentellä joko yksin, pareittain tai laumassa. Työssään se on nopea ja eloisa, minkä vuoksi se soveltuu työskentelemään vaikeassakin maastossa. Se tulee yleensä hyvin toimeen muiden koirien kanssa.

Alkuperä

Rotu on kotoisin Välimereltä, tarkemmin sanoen Kaakkois-Ranskasta. Sitä on käytetty Provencen alueella jo kauan villisian ja jäniksen metsästykseen, ja 1900-luvun alkupuolella se oli erittäin laajalle levinnyt. Tästä huolimatta ensimmäinen rotumääritelmä on vasta vuodelta 1934, jolloin eläinlääkäri Heuillet kirjoitti teoksensa Tous les Chiens. Pari vuotta myöhemmin oli jo käynnissä rodun viralliseen tunnustustamiseen Ranskan Kennelliitossa vaadittava prosessi, minkä vuoksi näyttelytuomari ja kolumnisti R. Kermadec arvosteli kolme yksilöä Marseillessa. Ensimmäinen virallistamisprosessi kuitenkin keskeytyi, minkä uskotaan johtuneen Toisesta maailmansodasta. Burnand mainitsi provencenajokoiran La Chasse -julkaisussa vielä vuonna 1967 lainatessaan Heuillet'n edellä mainittua kirjaa, mutta pian sen jälkeen se kuoli sukupuuttoon.

1980-luvulla Jacques Bolla aloitti rodun elvyttämisen, mutta vaikka hänen jalostuslinjansa lisäsivät koirien määrää hetkellisesti, yksi mies ei riittänyt pelastamaan koko rodun tulevaisuutta. Metsästyspiireissä tehdyt laskennat paljastivatkin pian kannan olevan yhä hälyttävän pieni. Ranskan Kennelliiton asiantuntijat alkoivat tutkia rodun tilannetta, ja sen pelastamisesta kiinnostuttiin viimein laajemmassa mittakaavassa. Vuonna 2003 perustettiin virallinen rotujärjestö Club du Briquet de Provence ja vuonna 2008 Ranskan Kennelliitto hyväksyi rodun. Bolla oli itse mukana kirjoittamassa virallista rotumääritelmää.

Nimen alkuperä

Sana briquet tarkoittaa sananmukaisesti pientä ajokoiraa ja se mainittiin ranskalaisessa kirjallisuudessa ensimmäisen kerran 1440-luvulla. Myös kreivi Jean-Emmanuel Le Couteulx de Canteleu mainitsi sanan vuonna 1890 kirjassaan Manuel de Vénerie française kuvaamaan erilaisia pieniä ajokoiria. Nykyisin sitä käytetään kuitenkin kuvaamaan lähinnä keskikokoisia rotuja, kun taas pienten ajokoirien nimien edessä on useimmiten petit. Täten rodun alkuperäinen nimi briquet de Provence tarkoittaa sanasta sanaan käännettynä "keskikokoista ajokoiraa Provencesta". Briquet on myös chien d’artoisin toinen nimitys, minkä lisäksi se esiintyy briquet griffon vendéenin nimessä erotuksena suurempaan muunnokseen grand griffon vendéeniin.