Englantilais-ranskalainen pienriistan ajokoira
| Englantilais-ranskalainen pienriistan ajokoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Ranska |
| Määrä | Suomessa ei yhtään rekisteröityä[1] |
| Rodun syntyaika | 1970-luku |
| Alkuperäinen käyttö | ajuemetsästys, pienriistan (kaniinin, fasaanin, viiriäisen) metsästys |
| Nykyinen käyttö | metsästys, seurakoiralähde? |
| Muita nimityksiä | anglo-français de petite vénerie, Medium-sized Anglo-French Hound, Mittelgrosser Anglo-Französischer Laufhund, sabueso anglo-francés de tamaño mediano, anglo-prantsuse väike hagijas, pieni anglo-français, Small French-English Hound |
| FCI-luokitus |
ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat #325 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 16–20 kglähde? |
| Säkäkorkeus | 48–56 cm |
| Väritys | valko-oranssi tai kolmivärinen (tricolor) eli valko-musta punaruskein merkein |
Englantilais-ranskalainen pienriistan ajokoira (ransk. anglo-français de petite vénerie) on ajaviin koiriin kuuluva koirarotu. Se tunnettiin aiemmin pelkkänä anglo-françaisena.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rakenne on tasapainoinen ja kiinteä. Silmät ovat suuret ja lempeät, väriltään ruskeat. Korvat ovat keskipitkät, hieman kiertyneet ja hieman silmälinjan alapuolelle kiinnittyneet. Häntä on keskipitkä ja melko ohut. Säkäkorkeus vaihtelee 48-56 cm välillä. Lyhyt, sileä ja tiheä karvapeite voi olla joko kolmi- tai kaksivärinen: valko-musta punaruskein merkein tai valko-oranssi. Ensiksi mainitulla tulee aina olla musta kirsu ja jälkimmäisellä tupakanruskea.[2]
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rotu on osoittautunut metsästyksen lisäksi myös miellyttäväksi perhekoiraksi - vähän varautuneeksi, mutta muuten auliiksi ja tottelevaiseksi. On hyvin mahdollista, että tämän arvokkaan ja rauhallisen koiran suosio seurakoirana piankin kasvaa.lähde?
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tämä rotu on isojen englantilais-ranskalaisten ajokoirien pienennetty muunnos, joka kehitettiin 1970-luvulla kun ranskalaisia ajokoiria, etupäässä chien d’artois'ia ja beagle-harrieria, risteytettiin beaglen kanssa. Sitä on käytetty lähinnä kaniinin, fasaanin ja viiriäisen metsästykseen.[3] Rodun kehityksen alkuvaiheessa esiintyi toisinaan karkeakarvaisia pentuja, mutta tätä turkinlaatua ei nykyisin tavata.lähde? Desmond Morris mainitsee kirjassaan myös valko-mustan värimuunnoksen[3], mutta sitä ei nykyinen rotumääritelmä tunne[2]. FCI hyväksyi rodumääritelmän vuonna 1983.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 4.9.2016)
- ↑ a b Rotumääritelmä: Englantilais-ranskalainen pienriistan ajokoira. Suomen Kennelliitto. Haettu 1.1.2021.
- ↑ a b Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 72–73. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ .Anglo-Français de Petite Venerie. Fédération Cynologique Internationale. Haettu 2.1.2021.