Typistäminen
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
.jpg)
Typistäminen on lähinnä koirille tai hevosille suoritettava toimenpide, jossa eläimen häntää tai korvia lyhennetään sen ollessa nuori.
Myös muita eläimiä typistetään: lampailla pitkä häntä, ja tehotuotannon kanoilla nokan kärki estämään nokkimisesta aiheutuvia haavoja.
Yleisyys ja kiellot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Typistäminen on maailmalla vielä yleistä, mutta muun muassa useimmissa EU-maissa se on kielletty eläinsuojelulakien nojalla. Suomessa kiellettiin koirien korvien typistys jo vuonna 1971[1] ja hännän typistys 1996.[2] Typistettyjen koirien kilpailukielto on ollut voimassa Suomessa vuoden 2001 alusta alkaen.[3]
Typistyskieltoa perustellaan sillä, että toimenpide aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kärsimystä. Lisäksi hännän typistämisen myötä eläin menettää sille lajityypillisesti merkittävän viestintäkeinon, hevonen myös tärkeän vastakeinon ärsyttäviä hyönteisiä vastaan.
Koirien typistäminen on kiellettyä kokonaan muun muassa Pohjoismaissa ja suurimmassa osassa Euroopan maita sekä Australiassa. Osassa Euroopan maista typistäminen on edelleen sallittu tietyille metsästyskoiraroduille.
Perustelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koirien typistämistä on perusteltu käytännöllisyydellä: etenkin metsästys-, palvelus- ja laumanvartijakoiraroduilta on häntä ja/tai korvat typistetty, koska ne ovat vahingoittuneet tai saattaneet vahingoittua koiran työskennellessä. Nykyään yhä harvempi rotu on enää alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan ja peruste typistämiselle on useimpien rotujen kohdalla poistunut. Useissa maissa, joissa typistäminen on kielletty, typistetyillä koirilla ei ole oikeutta osallistua koirakokeisiin ja -näyttelyihin.
Hevosilla häntää on typistetty lähinnä pooloponeilla, metsästysratsuilla, työhevosilla ja hienoilla ajeluhevosilla.[4] Typistämisen tarkoituksena on ollut estää hännän sotkeutuminen pitkiin ajo-ohjiin tai risukkoiseen maastoon metsästysreissuilla. Työ- ja ajohevosilla on myös pelätty tilannetta, jossa hevonen huitaisee hännänvartensa ohjan yli ja pelästyessään yllättävää kosketusta hännän herkällä alapinnalla painaa häntänsä ja samalla ohjan alas vaikeuttaen ohjaamista ja jopa ohjaten itseään. Hevonen saattaa pelästyessään myös reagoida voimakkaasti ja aiheuttaa vaaratilanteita. Hännän joutumista ohjan päälle ei voi estää paketoimalla tai palmikoimalla häntää; pitkien jouhien palmikoiminen ja palmikon kiinnittäminen aisaan kuitenkin on toimiva keino, jota on perinteisesti käytetty muun muassa huiskivilla ravihevosilla.
Nykyisin kun hevosia käytetään enää tuskin lainkaan ajoon, on monien rotujen kohdalla hännän typistämisessä kyse vain perinteestä ja tottumuksesta tiettyyn ulkoasuun. Pooloponien häntää ei enää typistetä vaan jouhet letitetään ja häntä kiedotaan patukaksi.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Finlex: Eläinsuojelulaki 1971 8 § finlex.fi. Viitattu 23.11.2017.
- ↑ Finlex: Eläinsuojelulaki 1996 7 § finlex.fi. Viitattu 23.11.2017.
- ↑ Kennelliitto: Typistetyt koirat kennelliitto.fi. Viitattu 23.11.2017.
- ↑ Havaintoja Hollannista: Hännättömät hepat hollantijahevosia.blogspot.fi. Viitattu 23.11.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kenneliitto: Koiriin liittyvä lainsäädäntö (Arkistoitu – Internet Archive)
- Evira: Usein kysyttyä eläinsuojelusta (Arkistoitu – Internet Archive)