Normandianajokoira
| Normandianajokoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Ranska |
| Määrä | kuollut sukupuuttoon |
| Rodun syntyaika | keskiaika |
| Alkuperäinen käyttö | metsästys |
| Muita nimityksiä | chien normand, Norman Hound |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus | 76 cm |
| Väritys | valkoisesta mustaan |
Normandianajokoira (chien normand) on sukupuuttoon kuollut ranskalainen koirarotu.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rodun väritys vaihteli suuresti, aina maidonvalkoisesta mustaan. Säkäkorkeus oli maksimissaan 76 cm.[1]
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rotu oli sitkeä, herkkävainuinen ja komeaääninen. Se oli kuitenkin vähemmän älykäs, hitaasti liikkuva ja aloitekyvytön. Ajueelta meni jopa 6–8 tuntia saada hirvi ajettua metsästäjän luokse.[1]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Normandianajokoira kehittyi keskiajalla.[2] Se polveutui suoraan hubertuksenajokoirasta tämän levittyä Ardenneilta Pohjois-Ranskaan. Vuonna 1763 rotu oli huomattavasti harvinaistunut Normandiassa, koska koiria risteytettiin pienempien ja nopeampien englantilaisten koirien kanssa. 1830-luvulla oli tiedossa enää vain yksi ajueellinen alkuperäisiä, puhdasrotuisia normandianajokoiria.[1]
Vaikutus nykyisiin rotuihin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rotu levisi 1000-luvulla Vilhelm Valloittajan mukana normannivalloituksen myötä Englantiin, missä siitä kehittyi sekä talbot hound että vihikoira. Vuonna 1875 ranskalainen asiantuntija totesikin normandianajokoiran kuolleen muutoin sukupuuttoon, paitsi että sen perimä eli Englannissa vihikoirien muodossa.[1] Normandianajokoira oli myös toinen normand-poitevinin kantaroduista.