Rakuuna (kasvi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee maustetta. Muut merkitykset täsmennyssivulla
Rakuuna
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Suku: Marunat Artemisia
Laji: dracunculus
Kaksiosainen nimi

Artemisia dracunculus
L.[1]

Katso myös

  Rakuuna (kasvi) Wikispeciesissä
  Rakuuna (kasvi) Commonsissa

Rakuuna (Artemisia dracunculus syn. Artemisia dracunculoides), jota kutsutaan myös nimillä maustemaruna ja dragonia, on monivuotinen yrttikasvi, jonka käyttö nykyisellään rajoittuu lähes yksinomaan maustamiseen. Sitä viljellään ympäri maailmaa, erityisesti Ranskassa ja Italiassa (tieto viljelyaloista vuodelta 1992). Luonnonvaraisena rakuuna kasvaa Etelä-Venäjältä Siperian halki ulottuvalla vyöhykkeellä sekä Pohjois-Amerikassa.

Rakuunaa ei tavata laskea ikiaikaisten lääke- ja maustekasvien joukkoon, sillä se oli tuntematon rohto Antiikin kulttuureille. Kasvi tuotiin Eurooppaan Länsi-Aasiasta ristiretkien aikaan. Rakuunan käyttö oli 1500-luvulla yleistynyt Euroopassa aina Britteinsaaria myöten.

Rakuunan käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääkekasvina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakuunan käyttö lääkekasvina on tätä nykyä lähes unohdettu, mutta aikanaan Keski-Euroopassa sen lehtiä ja versojen latvoja käytettiin edesauttamaan sydämen ja maksan toimintaa. Rudolf Steinerin oppien mukaan kasvin on sanottu auttavan myös nivelreumaan ja vesipöhöön. Viime vuosikymmeninä tehdyissä tutkimuksissa lääkitseville ominaisuuksille on löytynyt perusteitakin kasvin sisältämistä öljyistä. Rakuuna parantaa ruokahalua ja ruoansulatusta, laukaisee kouristuksia ja on antiseptinen rohto.

Maustekasvina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakuuna on olennainen osa etenkin ranskalaista ja armenialaista keittiötä. Se on osana klassisia Fines herbes- ja Bouquet garni -mausteseoksia. Koska rakuunassa on suolaisenomainen vivahde, sitä on suositeltu suolattoman ruokavalion lisäksi. Hienonnetulla rakuunalla maustetaan salaatteja ja munaruokia. Se sopii myös keittojen, kanan ja kalakastikkeiden mausteeksi. Béarnaisekastike on yksi maailman tunnetuimmista kastikkeista, jonka valmistuksessa käytetään rakuunaa[2].


Virvoitusjuomana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakunaa käytetään suositun hiilihapotetun virvoitusjuoman maustamiseen Armeniassa, Azerbaidžanissa, Georgiassa (josta se alun perin tulee) ja laajemmin Venäjällä, Ukrainassa ja Kazakstanissa. Tarhun-niminen juoma on valmistettu sokerista, hiilihapotetusta vedestä ja rakuunanlehdistä, jotka antavat sille tunnusomaisen vihreän värin.[3]

Rakuunalajikkeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskanrakuuna

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskanrakuuna[4] (Artemisia dracunculus ’Sativa’ tai Sativa-ryhmä) on yrtin kahdesta muunnoksesta tunnetumpi ja maultaan mainekkaampi. Sitä voidaan kasvattaa Suomessa monivuotisena, mutta venäjänrakuunaan verrattuna se on talvenarempi. Etenkin Keski- ja Pohjois-Suomessa on kasvin suojaaminen katteella suositeltavaa talveksi. Koska ranskanrakuuna ei tuota lainkaan siemeniä, sen lisääminen onnistuu ainoastaan kasvullisesti jakamalla tai pistokkaista juurruttamalla.[5]

Venäjänrakuuna

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjänrakuuna[6] (Artemisia dracunculus ’Inodora’ tai Glauca-ryhmä) on rakuunan heikkoaromisempi mutta satoisampi muunnos. Se voi kasvaa jopa 150 cm korkeaksi. Se siementää hyvin ja lisääntyy siten erinomaisesti.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kranzdorf, H., Herbs and Spice of the World, Schiffler Publishing, Exton, Pennsylvania, 1983.