Sitruunamelissa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sitruunamelissa
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Lamiales
Heimo: Huulikukkaiskasvit Lamiaceae
Suku: Melissat Melissa
Laji: officinalis
Kaksiosainen nimi

Melissa officinalis
L.[1]

Katso myös

  Sitruunamelissa Wikispeciesissä
  Sitruunamelissa Commonsissa

Sitruunamelissa (Melissa officinalis) on sitruunalta tuoksuva pehmeälehtinen yrtti, jota käytetään yrttinä ja lääkekasvina. Sitä voi käyttää sekä pääruokien että jälkiruokien ja varsinkin erilaisten juomien maustamiseen ja koristeluun.[2]

Sitruunamelissa on Välimeren alueelta kotoisin oleva yrtti joka kasvaa viljeltynä lähes koko Euroopassa. Se on monivuotinen, mutta Suomessa se talvehtii ulkona vain peitettynä tai paksun lumipeitteen alla.[3] Sielläkin sen versot kuolevat pakkasten tullen, mutta maanalaisista osista nousee uusia keväällä. Lisäksi kasvi siementää itse ja leviää sekä kasvullisesti että siemenistä. Sitruunamelissa on myös hyvä mehiläiskasvi.[4] Ulkonäöltään sitruunamelissa muistuttaa pienikokoista valkopeippiä.

Sitruunamelissan haihtuvat öljyt eli eteeriset öljyt koostuvat useista kymmenistä aineista, jotka osittain vaihtelevat kasvupaikan, korjuuhetken ym syiden johdosta. Sitruunamelissan haihtuvat öljyt koostuvat pääosin seuraavista yhdisteistä:[5]

Suomalaisesta sitruunamelissan haihtuvasta öljystä on löytynyt melko runsaasti myös tymolia C10H14O (CAS-numero 89-83-8) ja karvakrolia C10H14O (CAS-numero 499-75-2), joita ei ole tyypillisesti tuotu esiin ulkomaisissa analyyseissä.

Lehtien maku on raikas ja sitruunainen ja sopii erityisesti salaatteihin, teehen ja syötäväksi sellaisenaan. Kansanlääkinnässä sitä on käytetty rauhoittavana ja verenpainetta alentavana rohtona[6].

  1. ITIS: Melissa officinalis (englanniksi)
  2. Kasvikset: Sitruunamelissa (Melissa officinalis) (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Yrttitarha Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä, Osara. Viitattu 22.9.2024.
  4. Enemmän iloa puutarhasta, Oy Valitut Palat, Reader's Digest Ab, 1981.
  5. Pohjoisessa kasvatettujen yrttien aromisuus Maa- ja elintarviketalous 84.
  6. Nunna, Nektaria: Lintulan luostarin Yrttiopas, s. 12. Maahenki Oy, 2009. ISBN 978-952-67089-1-1

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.