Red Scare
| Osa artikkelisarjaa |
| Kommunismi |
|---|
 |
Red Scare[1] (suomeksi punapelko[2][3][4][5][6][7][8] tai punakammo[9][10]) on yhdysvaltalainen englanninkielinen termi, joka tarkoittaa kommunismin tai radikaalin vasemmistolaisuuden leviämiseen kohdistuvaa pelkoa yhteiskunnassa.[11][12] Red Scare tunnetaan varsinkin kylmän sodan aikaisena antikommunismina, johon on viitattu senaattori Joseph McCarthyn mukaan myös mccarthyismina.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleisimmin termiä red scare käytetään kahdesta ajanjaksosta Yhdysvaltain historiassa. Ensimmäinen red scare vuosina 1917–1920 liittyi uhkaan, jonka koettiin tulevan amerikkalaisesta työväenliikkeestä, anarkistien vallankumouksesta ja poliittisesta radikalismista.[11][12] Ensimmäinen red scare laantui vuonna 1920 kun valtionsyyttäjä A. Mitchell Palmerin ennustus vallankaappauksesta ei toteutunut.[13]
Toinen red scare koettiin Yhdysvalloissa vuosina 1947–1957, jolloin kotimaisten tai ulkomaisten kommunistien pelättiin soluttautuvan yhteiskuntaan ja liittovaltion hallintoon. Kausi tunnetaan senaattori Joseph McCarthyn mukaan mccarthyismina.[11][12]
Lavender Scare
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toiseen Red Scareen liittyi myös vähemmän tunnettu Lavender Scare, jossa vainottiin homoseksuaaleja, joita pidettiin epäluotettavina ja alttiina kommunistiselle vaikutustoiminnalle. Se johti "seksipervertikkojen" (homot ja lesbot) irtisanomiseen julkisista viroista kansallisen turvallisuuden nimissä.[14] Aihetta on selvittänyt David K. Johnson kirjassaan The Lavender Scare (2004).[15][16] Kärsineitä henkilöitä olivat esimerkiksi Frank Kameny, Barbara Gittings, Allen Ginsberg ja Harry Hay.[17]
Kansalaisaktivisti Olli Stålströmin mukaan kansainvälinen korkeakirkollinen hengellinen järjestö Moraalinen varustautuminen nimesi kaksi toisiinsa kytkeytynyttä pahaa: kommunismin ja homoseksualismin, joita vastaan piti taistella.[18]
Vuonna 1952 homoseksuaalisuus listattiin ensimmäisessä Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disordersissa (DSM) persoonallisuuden häiriönä sosiopatiana nimikkeellä sociopathic personality disturbance.[19]
Lavender Scarella oli kauaskantoisia seurauksia, sillä julkisten virkojen työsyrjintä korjattiin lainsäädännöllä vasta vuonna 1975 ja vasta vuonna 1995 luovuttiin homohakijoiden turvallisuustarkastuksista julkisissa viroissa.[20]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ ”Red Scare”. Vuolteenaho, Jani: Vallan haastamisen neljä vuosisataa New Yorkissa (PDF) (s. 124) Alue ja ympäristö. 2/2019. Viitattu 14.6.2022.
- ↑ ”punapelko”. WordNet: punapelko 2.1.2016. CSC. Arkistoitu 15.4.2022. Viitattu 24.6.2017.
- ↑ ”punapelko”. Ojanperä, Lauri: Populisti, konservativi vai ääripoliitikko? Joseph McCarthy amerikkalaisten kirjoittajien silmin 1952–2000 (PDF) (pro gradu -työ) 2006. Tampereen yliopisto. Viitattu 24.6.2017.[vanhentunut linkki]
- ↑ ”punapelko”. Heiskanen, Heikki: Pelätty S-sana teki paluun – Miksi sosialismi on kirosana Yhdysvalloissa? Yle uutiset. 14.6.2022. Viitattu 25.4.2022.
- ↑ ”punapelko”. Kuitunen, Jaakko: Kuningas New Yorkissa Filmgoer. 25.12.2011. Viitattu 14.6.2022.
- ↑ ”punapelko”. Tiittula, Markus: MAGA-Jeesus. Sokea usko, falskit profeetat ja kristillisen nationalismin nousu Yhdysvalloissa, s. 153. Helsinki: Books on Demand, 2020. ISBN 978-952-80-9089-2
- ↑ ”punainen pelko”. Puranen, Matti: Liberaalin maailman ääni ja punainen uhka: kommunismi New York Timesissa kylmän sodan aikana, 1939–1985 (PDF) (pro gradu -työ) 2014. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 24.6.2017.
- ↑ ”punainen pelko”. Kekomäki, Juha: Kylmä sota saapuu Karibialle. Miksi Yhdysvallat syrjäytti Jacobo Arbenzin? (PDF) (pro gradu -työ) 2014. Tampereen yliopisto. Viitattu 24.6.2017.[vanhentunut linkki]
- ↑ ”punakammo”. Huhta, Aleksi: Erimielisyyttä ja sopeutumista Amerikassa, suomalaisittain Agricolan kirja-arvostelut. 22.8.2014. Viitattu 24.6.2017.
- ↑ ”punainen kammo”. Toivanen, Tero Tapio: Länsimaalaisten kirjoittajien kokemuskertomukset kuvan muodostajina Neuvosto-Venäjän ensimmäisinä vuosina 1917–1921 (MS Word) (pro gradu -työ) 22.8.2014. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 24.6.2017.
- ↑ a b c Storrs, Landon R. Y.: McCarthyism and the Second Red Scare Oxford Research Encyclopedias: American History. heinäkuu 2015. Viitattu 29.6.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c Second Red Scare Ohio History Central. Viitattu 29.6.2017. (englanniksi)
- ↑ https://www.britannica.com/topic/Red-Scare-politics
- ↑ https://www.archives.gov/publications/prologue/2016/summer/lavender.html
- ↑ https://time.com/5922679/lavender-scare-history/
- ↑ https://digitalcommons.usf.edu/hty_facpub/241/
- ↑ Bonnie J. Morris: A brief history of lesbian, gay, bisexual, and transgender social movements 16.3.2023. American Psychological Association. Viitattu 16.1.2024.
- ↑ https://www.ihmisyydenmonetpuolet.com/jutut-ihmisyydenmonetpuolet/psykoanalyytikkojen-anteeksipyyntoa-edelsi-kova-taistelu
- ↑ https://psychiatryonline.org/doi/10.1176/appi.ajp-rj.2022.180103
- ↑ https://www.nytimes.com/1995/08/05/us/clinton-ends-ban-on-security-clearance-for-gay-workers.html