Kansandemokratia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kansandemokratia tai kansantasavalta on marxilais-leniniläisten puolueiden hallitsemissa valtioissa käytetty hallintomuoto. Nimitys kansandemokratia sisältää ajatuksen, että järjestelmä eroaa porvarillisesta demokratiasta. Ideologian mukaan valta oli työväenluokan eli ns. proletariaatin. Tällöin valtio on ”koko kansan valtio”, koska porvaristo luokkana on hävinnyt. Tällöin ei enää ole tarvetta porvarilliselle demokratialle, jonka Vladimir Lenin näki kaikkein tehokkaimpana diktatuurin muotona, joka alistaa työväenluokkaa, puolustaa porvaristoa ja antaa etuoikeuksia porvaristolle riistäjäluokkana.[1]

Yhteistä kansandemokratioille on demokraattiseen sentralismiin perustuva yksipuoluejärjestelmä ja kommunistisen puolueen johtoasema. Kansandemokratioita nimitettiin kommunistisiksi tai sosialistisiksi valtioiksi. Vaaleissa ehdokkaat ovat kommunistisen puolueen jäseniä tai vähintäänkin sen hyväksymiä. Kommunistipuolueen ohella saattaa olla epäitsenäisiä apupuolueita, esimerkiksi talonpoikien puolue. Itäblokin kansandemokratioiden kommunistihallitukset kaatuivat vuonna 1989. Lopullisesti itäblokki hajosi Neuvostoliiton hajottua 26. joulukuuta 1991.[2]

Ensimmäiset kansandemokratiat muotoutuivat toisen maailmansodan jälkeen, kun Neuvostoliitto alkoi korostaa marxilais-leniniläisen järjestelmän ylivoimaisuutta kapitalismiin verrattuna. Tämä merkitsi, että eri maiden kommunistipuolueita rohkaistiin ottamaan valta itselleen. Sodan voittajavaltioihin kuuluneen Ison-Britannian pääministeri Winston Churchill piti maaliskuussa 1946 puheen, jossa hän pahoitteli, että Itä-Eurooppa on jäämässä rautaesiripun taakse Neuvostoliiton määräysvaltaan.[3]

Neuvostoliitto toteutti kansandemokratioiden muodostamisen Josif Stalinin uskotun miehen Andrei Ždanovin johtamana vuodesta 1947 alkaen. Tätä varten perustettiin Kominform-järjestö. Monet itäeurooppalaiset tunsivat kiitollisuutta venäläisille natsimiehityksen lopettamisesta. Kommunistipuolueet saivat paljon kannatusta, ja Kominform ohjasi niitä hankkimaan vaikutusvaltaa myös poliisivoimissa ja armeijassa. Neuvostoliitto takasi niille, että jos he pääsevät valtaan, he myös pysyvät vallassa.[4] Esimerkiksi Tšekkoslovakiassa kommunistit saivat vallan itselleen lyhyen tapahtumasarjan tuloksena. Helmikuussa 1948 hallituspuolueet riitautuivat ja ei-kommunistit erosivat siitä. Kommunistit jäivät hallitukseen ja ottivat haltuunsa tärkeimmät virkapaikat. Presidentti Beneš pelkäsi maan joutuvan sisällissotaan ja nimitti täysin kommunistisen hallituksen 25. helmikuuta 1948. Tämän jälkeen kommunistit eivät enää antaneet valtaa muille puolueille.[5]

Marxilais-leninistiset kansantasavallat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansantasavallat ja kansandemokratiat:
  Nykyiset
  Entiset
Valtio Vuodesta
 Kiinan kansantasavalta 1949
Laosin lippu Laosin demokraattinen kansantasavalta 1975

Historialliset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtio Vuodet
Albanian sosialistinen kansantasavalta. Albanian kansantasavalta 1976–1998
 Angolan kansantasavalta 1975–1992
Beninin kansantasavallan lippu Beninin kansantasavalta 1975–1990
 Buharan sosialistinen kansantasavalta 1920–1925
 Bulgarian kansantasavalta 1946–1990
Etiopian demokraattisen kansantasavallan lippu Etiopian demokraattinen kansantasavalta 1987–1991
 Horezmin sosialistinen kansantasavalta 1920–1925
 Jemenin demokraattinen kansantasavalta 1967–1990
Jugoslavian liittokansantasavaltalippu Jugoslavian liittokansantasavalta 1945–1963
 Kamputsean kansantasavalta 1979–1989
 Kongon kansantasavalta 1969–1992
 Korean demokraattinen kansantasavalta 1948–1992/2009[6]
 Mongolian kansantasavalta 1924–1992
 Mosambikin kansantasavalta 1975–1990
 Puolan kansantasavalta 1952–1989
Romanian kansantasavalta Romanian kansantasavalta 1947–1965
Tuvan kansantasavalta Tuvan kansantasavalta 1921–1944
 Ukrainan kansantasavalta 1917–1918
 Unkarin kansantasavalta 1949–1989

Ei-marxilais-leninistiset kansantasavallat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtio Vuodesta
Algeria Algerian demokraattinen kansantasavalta 1962
 Bangladeshin kansantasavalta 1971
 Korean demokraattinen kansantasavalta 2009

Historialliset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtio Vuodet
Krimin kansantasavalta 1917–1918
 Länsi-Ukrainan kansantasavalta 1918–1919
 Unkarin kansantasavalta 1918–1919
Valko-Venäjän kansallinen tasavalta Valko-Venäjän kansallinen tasavalta 1918–1919
Kubanin kansantasavalta Kubanin kansantasavalta 1918–1920
 Ukrainan kansantasavalta 1917–1921
Korean kansantasavalta Korean kansantasavalta 1945–1946
Sansibar Sansibarin kansantasavalta 1963–1964
Libya Libyan suuri sosialistinen arabikansantasavalta 1977–2011
Donetskin kansantasavallan lippu Donetskin kansantasavalta 2014–2022
Luhanskin kansantasavallan lippu Luhanskin kansantasavalta 2014–2022

Nykyiset demokraattiset tasavallat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtio Vuodesta
Etiopian demokraattinen liittotasavalta Etiopian demokraattinen liittotasavalta 1991
 Itä-Timorin demokraattinen tasavalta 1975/2002
 Kongon demokraattinen tasavalta 1997
Nepal Nepalin demokraattinen liittotasavalta 2008
São Tomén ja Príncipe São Tomén ja Príncipen demokraattinen tasavalta 1975/1990
Sri Lanka Sri Lankan demokraattinen sosialistinen tasavalta 1972

Historialliset marxilais-leninistiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtio Vuodet
 Vietnamin demokraattinen tasavalta 1945–1976
SudanSudan Sudanin demokraattinen tasavalta 1969–1985
 Saksan demokraattinen tasavalta 1949–1990
Somalian demokraattisen tasavallan lippu Somalian demokraattinen tasavalta 1969–1991
Madagaskar Madagaskarin demokraattinen tasavalta 1975–1992
 Afganistanin demokraattinen tasavalta 1978–1992
  1. Lenin's Theses on bourgeois democracy and proletarian dictatorship (reprint), Internationatism.org (englanniksi)
  2. Visuri, s. 284–288
  3. Visuri, Pekka. Suomi kylmässä sodassa, s. 71–73. Helsinki Otava 2006 ISBN 978-951-1-20925-6
  4. Niilola, Kari: Suomettuminen ei pelastanut Suomea. Kanava-lehti 8/2012, s. 57
  5. Visuri, s. 78–80
  6. Dae-Kyu, Yoon: The Constitution of North Korea: Its Changes and Implications. Fordham International Law Journal, January 2003, 27. vsk, nro 4, s. 1289–1305. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17 February 2020.