Oskar II
| Oskar II | |
|---|---|
 Oskar II vuonna 1898 | |
| Ruotsin kuningas | |
| Valtakausi | 18. syyskuuta 1872 – 8. joulukuuta 1907 |
| Kruunajaiset | 12. toukokuuta 1873 Storkyrkan |
| Edeltäjä | Kaarle XV |
| Seuraaja | Kustaa V |
| Norjan kuningas | |
| Valtakausi | 18. syyskuuta 1872 – 26. lokakuuta 1905 |
| Kruunajaiset | 18. heinäkuuta 1873 Nidarosin tuomiokirkko |
| Edeltäjä | Kaarle IV |
| Seuraaja | Haakon VII |
| Syntynyt |
21. tammikuuta 1829 Tukholma, Ruotsi |
| Kuollut |
8. joulukuuta 1907 (78 vuotta) Tukholma, Ruotsi |
| Hautapaikka | Riddarholmskyrkan, Tukholma |
| Puoliso | Sofia |
| Lapset |
Kustaa V Oscar Carl Eugen |
| Koko nimi | Oscar Fredrik |
| Suku | Bernadotte |
| Isä | Oskar I |
| Äiti | Josefina |
| Uskonto | luterilainen |
| Nimikirjoitus |
 |
_og_prinsesse_Sophie_med_familie_(6961203929).jpg)
Oskar II (Oscar Fredrik); (21. tammikuuta 1829 Tukholman kuninkaanlinna, Tukholma – 8. joulukuuta 1907 Tukholma) oli Ruotsin kuningas vuosina 1872–1907 ja Norjan kuningas vuosina 1872–1905.[1][2]
Suku ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hänen vanhempansa olivat Ruotsin toinen Bernadotte-suvun kuningas Oskar I ja kuningatar Josefina. Hän oli heidän kolmanneksi vanhin poikansa. Hänellä oli neljä sisarusta sekä ainakin kaksi sisaruspuolta isänsä aviottomasta suhteesta.[1]
Syntyessään hänet nimettiin Itä-Götanmaan herttuaksi. Hän liittyi laivastoon 11-vuotiaana ja hänet ylennettiin aliluutnantiksi heinäkuussa 1845. Myöhemmin hän opiskeli matematiikkaa Uppsalan yliopistossa.
Kruununprinssi Oscar vieraili vuonna 1870 Haaparannalla ja samassa yhteydessä myös Suomen puolella Torniossa.
Avioliitto ja jälkeläiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän avioitui Nassaun herttua Vilhelmin tyttären prinsessa Sophie Wilhelmina Marianne Henriettan (1836–1913) kanssa Biebrichissä Saksassa 6. kesäkuuta 1857. Ruotsin kuningattarena tämä tunnettiin nimellä Sofia.[1]
Oscarille ja Sofialle syntyi neljä lasta:
- Oscar Gustaf Adolf (1858–1950), seurasi isäänsä kuninkaana nimellä Kustaa V
- Oscar Bernadotte (1859–1953) luopui kruununperimysoikeudesta vuonna 1888 naidessaan suomalaissyntyisen hovineiti Ebba Munckin. Heidän poikansa oli Wisborgin kreivi, sotilas ja diplomaatti Folke Bernadotte (1895–1948).
- Länsi-Göötanmaan herttua Carl (1861–1951), hänen tyttärensä oli prinsessa Märtha (1901−1954), jonka puoliso oli Norjan kuningas Olavi V.
- Närken herttua Eugén (1865–1947), pysyi naimattomana ja oli tunnettu taidemaalarina. [3]
Kuningas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Oskarin vanhemman veljen Kaarle XV:n ainoa lapsi, prinsessa Lovisa, ei silloisen perustuslain mukaan voinut naisena periä kruunua, joten Kaarle XV:n kuoltua 18. syyskuuta 1872 Oskar II seurasi veljeään Ruotsin ja Norjan kuninkaana. Hänen toiseksi vanhin veljensä Gustaf oli kuollut jo 25-vuotiaana lavantautiin vuonna 1852.[1]
Oskar II oli viimeinen Ruotsin kuningas, joka voideltiin ja käytti kruunajaisissaan historiallista Eerik XIV:n kruunua ja muita regalioita. Seuraavat hallitsijat ovat pitäneet niitä ainoastaan esillä kruunajaistilaisuudessa.
Hänet kruunattiin Norjan kuninkaaksi Nidarosin tuomiokirkossa Trondheimissä 18. heinäkuuta 1873. Hän otti kuninkaallisen moton: ”Brödrafolkens väl, Broderfolkenes Vel”. Kuningas opiskeli myös norjan kieltä. Poliittinen kriisi johti kuitenkin kuningaskuntien erottamiseen vuonna 1905, joilloin motto muutettiin asuun "Sveriges väl."[1] Hän ei sallinut sukunsa asettua Norjan valtaistuimelle, ja maiden suhteet paranivat ennen kuninkaan kuolemaa vuonna 1907.
Erinomainen puhuja ja musiikin ja kirjallisuuden ystävä Oskar julkaisi useita runokirjoja ja kirjoitti historiallisista aiheista. Sisäpolitiikassa hän osoittautui konservatiiviksi; ulkopolitiikassa hän suosi skandinaavista yhteistyötä ja tuki Saksan keisarikuntaa vuoden 1866 jälkeen siinä toivossa, että Ruotsi vahvistuisi Venäjän keisarikuntaa vastaan, mikä edisti germanofiilistä suuntausta, joka oli leimannut Ruotsin poliittista ja kulttuurista elämää 1870-luvulta ensimmäisen maailmansodan puhkeamiseen saakka.[2]
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oskar II:n hallituskaudella Ruotsi koki teollistumisen ja nopean teknologisen kehityksen. Samaan aikaan Ruotsin ja Norjan välinen liitto heikkeni ja lopulta hajosi. Aikakautta kutsutaan joskus oskariaaniseksi-kaudeksi.[1]
Oskar oli erittäin lahjakas, perusteellisesti koulutettu, mutta temperamenttinen ja ailahteleva. Hänen esiintymisensä oli edustavaa ja komeaa. Hän kuoli 78-vuotiaana Tukholmassa joulukuussa 1907 syvästi surullisena Ruotsi-Norja unionipolitiikan epäonnistumisesta ja personaaliliiton hajoamisesta Norjan kanssa vuonna 1905.[1]
Kunnianosoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruotsalaiset ja norjalaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Serafiimiritarikunta (1829)
Kuninkaallinen Kaarle XIII:n ritarikunta (1829)
Miekkaritarikunta (1829)
Pohjantähti-ritarikunta (1829)
Vasa-ritarikunta (1866)[4]
Pyhän Olavin ritarikunta (1847)[5]
Norjan leijonan ritarikunta (perustaja, 1904)[6]
_-_Knight_BAR.png){kind=small}
Lähde:[7]
Ulkomaalaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyhän Tapanin ritarikunta (Itävalta-Unkari)[8]
Albrekt Karhun ritarikunta (Anhalt)
Uskollisuuden ritarikunta (Baden, 1877)[9]
Berthold I:n ritarikunta (Baden, 1877)[9]
Pyhän Hubertin ritarikunta (Baijeri)[10]
Leopoldin ritarikunta (Belgia)[11]
Etelän Ristin ritarikunta (Brasilia)
Elefanttiritarikunta (Tanska, 1848)[12]
Dannebrogin ritarikunta (Tanska, 1863)[12]
Kamehameha I:n kuninkaallinen ritarikunta (Havaiji)
Pyhimmän ilmoituksen ylin ritarikunta (Italia, 1862)[13]
Krysanteemiritarikunta (Japani)
Vapahtajan ritarikunta (Kreikka)
Kunnialegioona (Ranska)
Sotilasmitali (Ranska)
.png){kind=small}
Lähde:[7]
Galleria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Oskar II:n kuninkaallinen monogrammi -
Oscar Björckin maalaus kuningas Oskar II:sta, jolla on päässään Eerik XIV:n kruunu
.png)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Elgklou, Lars: Bernadotte-suvun tarina. Suomentanut Salmenoja, Margit. Hämeenlinna: Arvi A. Karisto Oy, 1981. ISBN 951-23-1749-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Oskar II www.kungahuset.se. Viitattu 16.2.2025. (ruotsiksi)
- ↑ a b Oscar II | Reign of Peace, Norway-Sweden Union, Constitutional Monarch | Britannica www.britannica.com. 17.1.2025. Viitattu 16.2.2025. (englanniksi)
- ↑ Otavan iso tietosanakirja (3.painos), osa 1, palsta 1203. Helsinki: Otava, 1962.
- ↑ Sveriges och Norges stats-kalender / 1870 (s. 568) runeberg.org. 1870. Viitattu 18.7.2023. (ruotsiksi)
- ↑ Sveriges och Norges stats-kalender / 1870 (s. 690) runeberg.org. 1870. Viitattu 18.7.2023. (ruotsiksi)
- ↑ The Order of the Norwegian Lion The Royal House of Norway. 2023. Viitattu 18.7.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Sveriges statskalender / 1905 (s. 438) runeberg.org. 1905. Viitattu 18.7.2023. (ruotsiksi)
- ↑ A Szent István Rend tagjai Felszeghy: A rendjelek és kitüntetések történelmünkben, 1944. Arkistoitu 2010. Viitattu 18.7.2023. (unkariksi)
- ↑ a b Hof- und Staats-Handbuch des Großherzogtum Baden (s. 60) digital.blb-karlsruhe.de. 1880. Viitattu 18.7.2023. (saksaksi)
- ↑ Hof- und Staats-Handbuch des Königreichs Bayern. München, 1727. Teoksen verkkoversio Viitattu 18.7.2023.
- ↑ Le livre d'or de l'ordre de Léopold et de la croix de fer, s. 224. lelong, 1858. Teoksen verkkoversio Viitattu 18.7.2023. (ranskaksi)
- ↑ a b Statshaandbog for Kongeriget Danmark for Aaret 1907 (pdf) (s. 3) Kongelig Dansk Hof- og Statskalender. 1907. Viitattu 18.7.2023. (tanskaksi)
- ↑ Notizia storica del nobilissimo ordine supremo della santissima Annunziata. Sunto degli statuti, catalogo dei cavalieri, s. 118. Eredi Botta, 1869. Teoksen verkkoversio Viitattu 18.7.2023. (italiaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oskar II Wikimedia Commonsissa
|
Edeltäjä: Kaarle XV |
Ruotsin kuningas 1872–1907 |
Seuraaja: Kustaa V |
|
Edeltäjä: Kaarle IV |
Norjan kuningas 1872–1905 |
Seuraaja: Haakon VII |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
