Lauri Törni

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Larry Thorne)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lauri Törni
Larry A. Thorne
Vänrikki Törni vuonna 1940.
Vänrikki Törni vuonna 1940.
Henkilötiedot
Syntynyt28. toukokuuta 1919
Viipuri, Suomi
Kuollut18. lokakuuta 1965 (46 vuotta)
Khâm Đứcin alue, Etelä-Vietnam
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)  Suomi
 Saksa
 Yhdysvallat
Palvelusvuodet 1939–1941 ja 1941–1944 (Suomi)
1941 ja 1945 (Saksa)
1953–1965 (Yhdysvallat)
Taistelut ja sodat
Sotilasarvo kapteeni (Suomi, menetetty)
Hauptsturmführer (Saksa)
majuri, postuumisti (Yhdysvallat)
Kunniamerkit

Lauri Allan Törni (vuodesta 1954 Larry A. Thorne; 28. toukokuuta 1919 Viipuri – 18. lokakuuta 1965 Khâm Đứcin alue, Etelä-Vietnam) oli kolmen maan armeijassa palvellut suomalainen sotilas ja Mannerheim-ristin ritari. Hän palveli Suomen armeijassa kapteenina, kansallissosialistisen Saksan Waffen-SS-joukoissa vuonna 1941 Untersturmführerinä ja vuonna 1945 Hauptsturmführerinä eli kapteenina sekä Yhdysvaltain armeijassa kapteenina vuodesta 1960. Näin Törni tuli elämänsä aikana saavuttaneeksi taistelukentillä kolmen eri maan armeijassa kapteenin arvon. Hän kuoli helikopterionnettomuudessa Vietnamin sodassa ja hänet ylennettiin kuolemansa jälkeen postuumisti Yhdysvaltain armeijan majuriksi.

United States Army Special Forces nimesi Törnin vuonna 2010 1. rykmentin kunniajäseneksi.[1] Joulukuussa 2006 Törni valittiin Suomen Sotilas -lehden lukijaäänestyksessä rohkeimmaksi Mannerheim-ristin ritareista.

Tausta ja nuoruusvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauri Törnin vanhemmat olivat laivuri Hjalmar (Jalmari) Törni ja Rosa Maria, o.s. Kosonen. Perheen esikoispoika oli kuollut vuoden 1918 kesäkuussa isorokkoon. Perheeseen syntyi Laurin jälkeen kaksi tytärtä, Salme Kyllikki (1920–2010)[2] ja Kaija Iiris (1922–2001)[3].

Isä Jalmari toimi Suomen Sokerin pienten rahtialusten kapteenina. Törnit asuivat Viipurissa Hiekan kaupunginosassa vaunumestari Hägglundilta ostamassaan talossa. Vaunumestari oli jääkärikenraali Woldemar Hägglundin isä ja kenraali Gustav Hägglundin isoisä. Kolmikerroksisessa talossa oli 16 huonetta, joista osan Törnit vuokrasivat ulkopuolisille. Yhtenä vuokralaisena oli olympianyrkkeilijä Sten Suvion veli, taiteilija Aira Samulinin isä.[4]

Lasseksi kutsuttu[5] Lauri liittyi Viipurin suojeluskuntapoikiin, sisaret Salme ja Kaija taas partiotyttöihin. Aluepäällikkö ja kapteeni Erich Arnickenin suojeluskunnassa pojille annettiin sotilaskoulutuksen lisäksi urheilu- ja liikuntakasvatusta. Lasse pääsi Viipurin reaalilyseoon ja työskenteli loma-aikoina Starckjohannin rautakaupassa. Vuonna 1936 hän kirjoittautui Kauppa-apulaiskouluun, mutta oppiaineet eivät kuitenkaan kiinnostaneet ja hän sai tarpeekseen vuoden kuluttua.[6]

Mottitaistelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osasto Törnin hihamerkki.

Törni ilmoittautui vuoden 1938 kutsunnoissa vapaaehtoisena armeijaan ja astui palvelukseen saman vuoden syyskuun 3. päivänä. Hän palveli konekiväärikomppaniassa ja vannoi sotilasvalansa 8. lokakuuta. Joulukuussa Törni pääsi aliupseerikouluun ja huhtikuun 1. päivästä alkaen hänet komennettiin eläinlääkintäaliupseerikouluun. Varusmiesaika Jääkäripataljoona 4:ssä päättyi 16. marraskuuta 1939, mutta sodan uhan vuoksi talousalikersantti Törni joutui astumaan uudelleen palvelukseen seuraavana päivänä.[7]

Talvisodassa Törni palveli everstiluutnantti Martti S. Nurmen Jääkäripataljoona 4:ssä, jota sanottiin Hiipijäksi. Pataljoona siirrettiin Laatokan pohjoisrannalle 13. divisioonan alueella hyökkääväksi yksiköksi. Se kärsi raskaita miehistötappioita vuoden 1940 tammikuussa, ja pataljoonan komentaja kuoli auto-onnettomuudessa sodan alussa. Seuraava komentaja haavoittui ja menehtyi verenhukkaan kenttäsairaalassa. Uudeksi komentajaksi määrättiin majuri Matti Aarnio, joka myöhemmin sai lempinimen Motti-Matti.

Tammikuun lopulla taisteltiin Koivuselän maastoa hallitsevan Pukitsanmäen omistuksesta. Vihollinen oli saarrettu Rykmentin ja Kitelän motteihin. Sen linjojen takaa taistelupaikkaa lähestyi myös jääkärikapteeni Artturi Nikulan Erillinen pataljoona 8, peitenimeltään "Seinälukki", johon piti saada yhteys.

Törni ilmoittautui vapaaehtoiseksi ensimmäiseen partioonsa vihollisen linjojen taakse. Linjat olivat kenttälinnoitetut ja alueella partioi myös vihollisen hyökkäysvaunuja. Törnin partio pääsi yön pimeydessä vihollisasemien läpi ja saapui Seinälukin tukikohtaan pataljoonan komentotelttaan asti. Kapteeni Nikula ihmetteli, miten he olivat päässeet pataljoonan omien vartiomiesten ohitse. Törni palasi partioineen takaisin aamukahdeksalta ja ilmoitti vihollisasemien ja ErP 8:n sijainnin. Vihollinen sai suomalaisen tykistön tuli-iskun niskaansa.

Seuraavana iltana suomalaiset lähtivät hyökkäykseen. Kykynsä osoittanut Törni komennettiin harhautuspartion johtajaksi. Tämän jälkeen hänet määrättiin Reserviupseerikouluun (RUK). Ennen RUK:n alkua majuri Aarnio määräsi Törnin ruotsinkielisen Erillinen pataljoona 18:n komppanian päälliköksi Länsi-Lemetin motin valtauksen yhteydessä, koska komppanian upseerit olivat haavoittuneet. Törnin sotilasarvo oli arvovaltasyistä upseerioppilas. Suomalaisten hyökkäykset läntisen Lemetin tuhoamiseksi olivat olleet tuloksettomia, mutta nyt motti paloiteltiin kahtia ja vihollinen tuhottiin. Näistä taisteluista Törnin maine sai sotakirjeenvaihtajien ansiosta alkunsa.[8]

Törni komennettiin 5. helmikuuta RUK:n kurssille 45 Niinisaloon. Siellä hänet määrättiin konekiväärijoukkueeseen. Talvisota päättyi 13. maaliskuuta Törnin ollessa vielä RUK:ssa. Upseerikokelaana Törni palveli Jalkaväkirykmentti 12:ssa Virolahdella ja 9. toukokuuta hänet ylennettiin vänrikiksi.

Lauri Törni löysi Virolahdelta ensirakkautensa, rykmentin kanttiinissa työskentelevän ylioppilaan ja lotan Ilona Oeschin, kenraali Lennart Oeschin veljentyttären.[9]

Kohti Petroskoita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksan SS:n Untersturmführer Törni vuonna 1941.

Suomesta värvättiin vuoden 1941 keväällä SS-pataljoonaan taistelemaan Saksan riveihin SS-divisioona Wikingissä. Törnin värväsi Waffen-SS-joukkoihin Gunnar Lindqvist, jääkärivääpeli ja tunnettu kansallissosialisti.[10] Törni oli 6. kesäkuuta 1941 alkaen kirjoilla Waffen SS:n suomalaispataljoona Nordostissa. Törni ei puhunut saksaa eikä paikalla olleiden mukaan myöskään arvostanut saksalaistyyppistä ylenmääräistä ja turhaa "pokkuroimista". Upseerinvakanssin puute johti siihen, että hän palasi Suomeen 30. heinäkuuta 1941.

Törni pyrki ja pääsi 8. elokuuta 1941 joukkueenjohtajaksi ratsumestari Lars Rönnquistin johtamaan kovan joukko-osaston maineen saaneeseen Kevyt Osasto 8:aan. Osasto kuului kenraalimajuri Frans Uno Fagernäsin 1. divisioonaan, joka taisteli Aunuksessa. Törni sai johdettavakseen ensin konekivääri- ja sitten panssarivaunujoukkueen. Karjalan armeijan yleishyökkäys alkoi 4. elokuuta kohti Petroskoita.

Törnin panssarivaunujoukkue ja myös Saksasta palanneen vänrikki Kosti Paukkalan johtama panssariautojoukkue raivasivat tietä ajamalla hyökkäävän osaston edessä. Panssarivaunut eivät kuitenkaan huonon maastoliikkuvuutensa vuoksi kyenneet seuraamaan osaston liikkeitä. Törnin joukkue alistettiin everstiluutnantti Paavo Susitaipaleen Jalkaväkirykmentti 29:lle, joka kuului eversti Kaarlo "Kylmä-Kalle" Heiskasen 11. divisioonaan. Divisioona eteni kohti Prääsän taisteluita, ja sieltä Matrossan kautta Petroskoihin johtavan päätien tuntumaan. Törnin panssariosasto avusti jalkaväen etenemistä tuhoamalla vihollispesäkkeitä.

Suomalaisten valtaamassa Petroskoissa Törni tapasi uudelleen vanhan ihastuksensa Ilona Oeschin, joka toimi muonituslottana. Tapaaminen jäi lyhyeksi suomalaisten jatkaessa hyökkäystä Kontupohjan kautta Karhumäelle. Karhumäen taistelujen aikana Törni joutui luovuttamaan vaununsa 1. jääkäriprikaatille, jota komensi kenraalimajuri Ruben Lagus.[11]

Suomalaiset olivat Aunuksessa saavuttaneet tavoitteensa ja asemasota alkoi. Tammikuussa 1942 Törni määrättiin everstiluutnantti Motti-Matti Aarnion Jalkaväkirykmentti 56:n joukkueenjohtajaksi. Törni haavoittui vakavasti hiihdettyään partioretkellä miinaan yöllä 23.3.1942 Malussa. Hän sai sirpalevammoja eri puolille ruumistaan ja hän halvaantui osittain. Maaliskuussa 1942 hänet ylennettiin luutnantiksi. Hän palasi Seinäjoen sotasairaalasta ylennettynä juhannuksen jälkeen 1942 entiseen osastoonsa 1. komppanian päälliköksi.

Partiomies

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Törni oli innokas partiomies. Maaliskuun lopulla 1942 Törni lähti vänrikki Urho Mölsän ja konepistoolimies Asser Uusi-Jaakkolan kanssa omavaltaiselle sieppausmatkalle, koska vihollisvangeista oli luvassa ylimääräisiä lomapäiviä. Sieppaus ei onnistunut, mutta paluumatkalla Törni hiihti lumipyryssä suomalaisen putkimiinan ansalankaan ja haavoittui. Haavoittumattomina selvinneet Mölsä ja Uusi-Jaakkola siirsivät Törnin ahkioon ja vetivät hänet takaisin suomalaisten puolelle.[12]

Törni pääsi neljässä tunnissa kenttäsairaalaan. Sirpaleita löydettiin oikeasta reidestä, oikeasta kädestä ja kyynärseudusta. Hänet siirrettiin Vaasan sotasairaalaan, jossa hän toipui lähes juhannukseen asti.

Törni pääsi toipumislomalle, jolta hän ei palannut. Viranomaiset ilmoittivat Jalkaväkirykmentti 56:een, että luutnantti Törni oli kadonnut lomallaan. Rykmentin esikunnasta vastattiin, että Törni on ollut etulinjassa jo pitemmän aikaa. Törni oli karannut lomalta rintamalle. Tapaus herätti hilpeyttä rintamalla ja muuallakin. Rykmentti oli asemissa Maaselän kannaksella ja sen kulki Äänisen pohjoisrannalta Poventsasta alkavaa Stalinin kanavaa pitkin.

Sissikomppanian päällikkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Törni (keskellä) Haukilahden taistelun jälkeen yhteiskuvassa yhdessä Jalkaväkirykmentti 33:n kapteenin Pentti Railion ja luutnantti Holger Pitkäsen kanssa (oikealla).

Vuoden 1943 tammikuussa päätettiin perustaa 1. divisioonaan kaksi sissikomppaniaa, joita salaamistarkoituksessa kutsuttiin jääkärikomppanioiksi. Törni määrättiin toisen sissikomppanian päälliköksi. Seurasi tiukka koulutusvaihe.

Keväällä Törnin sissit tekivät useita lyhyitä partiomatkoja vihollisen puolelle. Vihollista yritettiin härnätä ulos tukikohdista yleensä siinä onnistumatta. Huhtikuussa sissikomppaniat hajotettiin ja kesäkuussa 1. divisioonaan perustettiin partisaanintorjuntaosasto, jonka komentajaksi Törni määrättiin. Osasto teki partioretkiä, järjesti väijytyksiä ja rakensi miinoituksia, etsi desantteja ja varmisti linjojen takaista maastoa.

Joulukuussa Törni sai määräyksen perustaa vapaaehtoisista taistelijoista noin 150–160 miestä käsittäneen hyökkäystehtäviin koulutetun jääkärikomppanian, jonka rungoksi tuli kesäkuussa perustettu desanttientorjuntaosasto partisaanintorjuntaosastossa ja aikaisemmissa 1 D.:n jääkärikomppanioissa (JR 35 ja JR 56) palvelleet miehet.[13][14] Näin syntyi Osasto Törni ja sen virallisena perustamispäivä oli 3. joulukuuta 1943.[15] Jääkärikomppanian tunnukseksi tuli Törnin jääkäri Olavi Mannosen suunnittelema tunnus, jossa on sinisessä kolmiossa punaisen T-kirjaimen läpi iskevä keltainen salama.[16]. Osasto Törnistä tuli eräänlainen divisioonan komentajan "operatiivinen nyrkki", jonka miehistöltä edellytettiin hyvää fyysistä kuntoa, valioluokan sotilastaitoja ja henkistä kestävyyttä. Törnin maine oli kova Suomessa ja Neuvostoliitossakin.[17] "Tuokaa Törni elävänä tai kuolleena, maksamme hänestä kolme miljoonaa Suomen markkaa", Moskovan Tiltu kuulutti eetteriin.[18]

Vuoden vaihteessa komppania majoittui Jouhivaaraan Seesjärven etelärannalle. Helmikuussa komppaniaan saapui pitkä mies Turusta, Mauno Koivisto, tuleva tasavallan presidentti.[19] Seesjärven pohjoisrannalle oli sijoitettu Neuvostoliiton 33. hiihtoprikaati ja Jalkaväkirykmentti 55. Neuvostoliittolaiset lähettivät jatkuvasti vahvoja partioita häiritsemään suomalaisia.

Maaliskuun 16. ja 17. päivien välisenä yönä puna-armeijan joukot hyökkäsivät pataljoonan vahvuisella osastolla Seesjärven etelärannalle ja piirittivät suomalaisten tukikohtaa. Paikalle hälytettiin Osasto Törni, joka vastaiskullaan selvitti tilanteen. Noin kolmensadan hengen vihollisosastosta kaatui 82 miestä ja 32 joutui vangiksi. Sotasaaliiksi tuli 58 konepistoolia, viisi liekinheitintä, kaksi pikakivääriä ja muun muassa 115 paria suksia.[20]

Toisen Degtjarev "Emma" -pikakiväärin sai hyökkäykseen osallistunut jääkäri Koivisto. Törnin miehistä kahdeksan kaatui ja 11 haavoittui. II armeijakunnan komentaja, kenraaliluutnantti Paavo Talvela, välitti ylipäällikkö Mannerheimin ja omat kiitoksensa joukoille. Kiitokset kohdistuivat erityisesti jääkärikomppanialle ja luutnantti Lauri Törnille.[21]

Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua kesäkuussa Törnin jääkärikomppania joutui ottamaan vastuun koko Jouhivaaran lohkosta, kun Erillinen pataljoona 14 siirrettiin Karjalankannakselle.[22] Eräässä vastaiskussa komppania tuhosi 60 vihollista.[23]

Osasto Törniä tarvittiin 5. kesäkuuta etelämpänä Sää­mäjärven pohjoispuolella torjumaan kaksi etenevää vihollisrykmenttiä. Lähes kahden vuorokauden taistelujen aikana Törnin osasto tuotti viholliselle satojen miesten tappiot. Jääkärikomppania menetti näissä taisteluissa haavoittuneina, kaatuneina ja kadonneina 31 miestä, joista kolme upseeria.[24]

Mannerheim-risti ja sotimisen loppu Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Törni nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi numero 144 heinäkuun 9. päivänä 1944.[25] "Luutnantti Törni on luontainen johtajakyky, kylmäverinen ja neuvokas", kirjoitti 1. Divisioonan komentaja kenraalimajuri Uno Fagernäs Mannerheim-risti esityksessään 23. maaliskuuta 1944.[26] "Talvisodassa ja nykyisessä sodassa hän on useasti osoittanut erityistä urhoollisuutta, taitoa ja neuvokkuutta.[27] Rohkeutensa ja intonsa ansiosta hän on saanut juurrutetuksi koko osastoonsa loistavan taisteluhengen ja on siten vaikuttanut henkilökohtaisesti huomattavasti taistelun edellytyksiin.[28]

Fagernäsin esitys ritariksi ei tuottanut vielä toivottua tulosta. Uusintaesityksen ritariksi nimittämiseen teki II Armeijakunnan komentaja kenraalimajuri Einar Mäkinen 8. heinäkuuta 1944. Perusteluissaan hän viittaa Fagernäsin esitykseen joiltain osin lisättynä, sekä toteaa: "toivottavaa on, että luutnantti Törni saisi kantaa Mannerheim-ristiä, sillä hänen tarumainen onnensa ei voine aina jatkua".[23] Vasta tämän uusintaesityksen jälkeen ylipäällikkö nimitti Törnin ritariksi jo seuraavana päivänä. Ylipäällikkö perusteli nimityspäätöstään: "Luutnantti Törni on kunnostautunut tämän sodan aikana jääkärijoukkueen ja -komppanian päällikkönä monilla taistelu- ja kaukopartioretkillä sekä kahden viime vuoden aikana osoittanut omaavansa mitä parhaimmat taistelijan ja neuvokkaan sissipäällikön ominaisuudet."[14][23]

Törni ylennettiin kapteeniksi 28. elokuuta 1944. Aselepo Suomen ja Neuvostoliiton välillä astui voimaan 4.–5. syyskuuta. Törni kotiutettiin 4. joulukuuta 1944.[14]

Törni piilotti lokakuussa 1944 asealiupseeri Arvo Männistön kanssa joukon aseita Enon korpimetsiin siltä varalta, että venäläiset olisivat miehittäneet Suomen välirauhansopimuksen jälkeen.[14] Törnin–Männistön asekätkö tehtiin Törnin aloitteesta, ilman yhteyttä varsinaiseen asekätkentäjuttuun. Miehet veivät metsään kolme laatikollista aseita, kahdeksan ammuslaatikkoa ja 36 käsikranaattia. Mukana oli Mauno Koiviston henkilökohtainen ase, Degtjarev-pikakivääri. Arvo Männistö paljasti asekätkön viranomaisille vuonna 1993. Kätköstä löytynyt Mauno Koiviston käyttämä pikakivääri päätyi Sotamuseoon.

Kotiutuksen jälkeen hän asui aluksi vanhempiensa luona Vaasassa, missä tapasi yhden SS-joukoissa palvelleen toverinsa, Jalo Solmu Korpelan. Suomalaisia SS-miehiä ei kelpuutettu Lapin sotaan Saksalle antamansa sotilasvalan vuoksi – mikä tosin oli Törniltä jäänyt vannomatta. Saksan 20. Vuoristoarmeija oli lopulta ajettava Lapista taistellen ja takaa ajaen, ja viimeiset saksalaiset poistuivat Kilpisjärveltä Norjan puolelle 27. huhtikuuta 1945.[14]

Siirtyminen natsi-Saksan puolelle ja maanpetostuomio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Solmu Korpela pyysi Törniä tapaamaan kanssaan Arthur Björklundia, joka oli aseveljeyden rikkoonnuttua saksalaisten Suomeen perustaman vastarintaliikkeen edustaja. Törni ja Korpela tapasivat Björklundin Vaasassa ravintola Centralissa. Vastarintaliike pyrki vaivihkaa värväämään suomalaisia upseereita, tarkoituksena oli antaa miehille sabotaasi- ja vastarintakoulutusta Saksan tiedustelupalveluun kuuluvan Sonderkommando Nordin tukikohdassa Saksassa. Mikäli Neuvostoliitto miehittäisi Suomen, vastarintaliike nousisi aseisiin Saksan avustamana. Törnin oli tarkoitus toimia koulutuksen jälkeen muiden vastarintamiesten kouluttajana Suomessa. Tuolloin Suomi kävi Saksaa vastaan Lapin sotaa, joten tarjous tarkoitti vihollisen puolelle siirtymistä.[29][30]

Saksan tiedustelupalvelun koulutuksessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Törni otti tarjouksen vastaan ja nousi saksalaiseen sukellusveneeseen 22. tammikuuta 1945 yöllä Kristiinankaupungin edustalla avomerellä, jonne he matkasivat kalastusveneellä Blacksnäsin pikkukylästä.[31] Saksaan Heringsdorfiin Törni saapui 28. tammikuuta 1945.[32] Koulutuksen esijakso alkoi jo seuraavana päivänä ja kesti lähes viikon 14-tuntisine oppijaksoineen jotka jatkuivat Stettinissä järjestetyllä kaksiviikkoisella tuhotöihin suunnatulla johtajakoulutuksella.[32] Stettinistä Törni palasi takaisin Heringsdorffiin, missä hän sai opetusta esikuntaupseerin apulaiseksi yhdessä neljän muun suomalaisen SS-upseerin kanssa.[33] Opintojaan Törni jatkoi yhdessä muiden suomalaisten SS-upseereiden kanssa huhtikuun alussa Neustrelitzissä SS-Jagd Verband -täydennyskurssilla, joka kesti yllättäen vain viikon.[34]

Neustrelitzistä Heringsdorfiin palattuaan suomalaisille kerrottiin, että heidät lähetettäisiin toiminta-alueilleen Ruotsiin, Suomeen ja Neuvostoliittoon. Jatkotoimenpiteitä odotellessaan he jatkoivat vakoilu- ja tiedusteluopintojaan, jotka keskeytyivät, kun perääntyviä saksalaisia joukkoja rupesi sulloutumaan Usedomin saarelle. Sonderkommando Nordin Golf Casinon tilat Heringendorfissa oli luovutettava rintamajoukkojen esikunnalle ja Törni evakuoitiin muiden mukana Flensburgiin lähelle Tanskan rajaa.[35] Ennen lähtöä suomalaisille jaettiin uudet passit, jossa Törnin nimeksi oli merkitty Auli Haapalainen.[35]

Sonderkommando Nordin evakuointi Heringendorfista Flensburgiin kesti junalla viisi vuorokautta, jotka Törniltä kumppaneineen sujuivat ryypiskelyn merkeissä, sillä samaan vaunuun oli lastattu esikunnan viinavarasto. Miehet jäivät juopottelustaan kiinni, mutta selvisivät rankaisematta. Flensburgista komentajakapteeni Alexander Cellarius määräsi suomalaiset vaihtamaan siviilipuvut ylleen ja matkustamaan Tanskan kautta Norjaan, jossa heidän tuli ilmoittautua Marinestadt Stadtspolizein Suomi-osastolla SS-Hauptsturmführer Jouko Itälälle tai luutnantti Arvid Ojastille (entinen Valpon ylietsivä). Ennen matkalle lähtöään suomalaiset osallistuivat pikahäihin, jossa heidän esimiehensä Cellarius vihittiin vakoiluesikunnan kanslistin neiti Helsingiuksen kanssa.[36]

Ryhmän matka Norjaan ei sujunut suunnitellusti, vaan he joutuivat väistelemään Tanskasta Saksaan palaavia joukkoja ja lopulta Cuxhavenin ja Hassumin väliselle alueelle maihinnousseita liittoutuneiden joukkoja. He joutuivat palaamaan Kielin kanavalle, josta aloittivat uuden matkan kohti Norjaa. Kohdatessaan brittiläisiä laskuvarjojoukkoja suomalaiset kertoivat peitetarinansa, jonka mukaan he olivat työskennelleet Saksassa sotateollisuuden palveluksessa ja karanneet juuri Flatowin kokoamisleiriltä. Lisäksi miehet kertoivat haluavansa liittyä britteihin taistellakseen saksalaisia vastaan, mutta tähän brittikomentaja ei suostunut, sillä Britannia oli sodassa Suomen kanssa. Suomalaisjoukko määrättiin jatkamaan matkaansa Tanskaan ja ilmoittautumaan paikalliselle sotilaspoliisille. Ryhmä totteli määräystä ja tanskalaiset sotapoliisit kuljettivat heidät Aabenraahan, jossa luovuttivat miehet Tanskan valtiolliselle poliisille. Kuulusteluiden jälkeen heidät siirrettiin Kööpenhaminaan, jossa he saivat yhteyden Suomen konsulaattiin ja tarvittavat asiapaperit siirtyäkseen Ruotsin puolelle Malmöhön. Malmöstä he matkustivat edelleen Osloon, missä ilmoittautuivat Cellariukselta saamansa käskyn mukaisesti Marinestadt Stadtpolizein tukikohdassa. Täältä miehet komennettiin Norjassa toimineeseen suomalaisista muodostettuun SS-komppaniaan, jonka esikuntaan Törni sijoitettiin.[37]

Valtiollisen poliisin suorittaman kuulustelukertomuksen mukaan Törni ei ollut mukana Osloon matkustaneessa ryhmässä. Sen sijaan Törni kuuli asiasta SS-mies Kaj Laurellilta, joka kertoi miesten myös piilottaneen SS-Polizein kassasta otetut yli kymmenen miljoonaa silloista Suomen markkaa Ruotsin ja Norjan rajalle.[38]

Törnin väitteen mukaan hän halusi Saksasta koulutusta toimiakseen tarvittaessa hallitusvallan puolesta, ja kun saksalaiset vaativat häneltä vakoilutoimintaa, hän kieltäytyi ja hänet pakotettiin rintamalle, jolloin hän hankkiutui liittoutuneiden vangiksi. Törni kertoi pyrkineensä brittien joukkoihin taistelemaan.[39]

SS-sotilaille tatuoitiin vasempaan käsivarteen veriryhmä. Myöhemmin Yhdysvalloissa Törni leikkasi veitsellä tatuoinnin pois.[40]

Viime vaiheet Saksassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Törnin loppuvaiheista Saksan palveluksessa on erilaisia kertomuksia. Erään epätodennäköiseksi arvioidun version mukaan Törni olisi lähtenyt Venäjän-rintamalle johtamaan saksalaista merijalkaväen pataljoonaa ja taisteltuaan siellä olisi lopulta antautunut amerikkalaisille ja brittiläisille joukoille miehineen.[41] Toisen kertomuksen mukaan Törni ei olisi saanut tilaisuutta taistella, vaan yhdysvaltalainen sotilas olisi pidättänyt hänet ja hänen suomalaisen toverinsa, ja että hän olisi karannut brittiläiseltä vankileiriltä viikko sodan loppumisen jälkeen ja lähtenyt hakeutumaan Tanskan kautta Norjaan ja lopulta Suomeen.[41]

Tuoreemman selvityksen mukaan Törni, joka oli saanut Hauptsturmführerin arvon 15.4.1945, kohtasi Pohjois-Saksassa SS-aseveljiensä Solmu Korpelan ja Juhani Sarasalon kanssa kenraali Wilhelm Steinerin joukot. Länsiliittoutuneet ja Neuvostoliitto olivat jo kohtaamassa toisensa. Taisteluissa Juhani Sarasalo joutui erilleen kaksikosta. Törni kokosi saksalaisista sotilaista osaston taistelemaan Hagenown sotilaslentokentän lähistöllä puna-armeijaa vastaan, ja saatuaan joukon yhteen Törni antautui yhdysvaltalaisille neuvostoliittolaisten protestoinnista huolimatta. Viikon kuluttua Törni ja Korpela luovutettiin briteille, joille alueen hallinta oli annettu. Lopulta Törni ja Korpela yksinkertaisesti kävelivät ulos vartioimattomasta vankileiristä ja palasivat Suomeen väärillä henkilötiedoilla heinäkuussa 1945.[42]

Anu Vertasen opinnäytetyön mukaan Valpo selvitti Törnin palanneen Saksan sabotaasi- ja vakoilukoulutuksesta vielä Suomeen, mutta Saksan romahtaessa olleen jälleen Saksassa, jossa joutui brittiläiselle vankileirille. Törni karkasi leiriltä ja pakeni Tanskaan, josta hänet palautettiin Ruotsin kautta Suomeen kesällä 1945.[43] Kallosen ja Sarjasen teosten mukaan on mahdotonta, että Törni olisi matkustanut edestakaisin Saksan ja Suomen välillä.

Paluu Suomeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Törni palasi Suomeen kesällä 1945. Punainen Valpo pidätti Törnin Turussa, mutta hän karkasi kuljetuksen aikana. Valpo pidätti Törnin hänen asunnoltaan Helsingistä kotitarkastuksen yhteydessä 12.4.1946. Törni asetettiin turvasäilöön ja myöhemmin syytteeseen. Törni todettiin syylliseksi maanpetokseen ja laittomaan rajan ylitykseen sekä menettämään kansalaisluottamuksensa neljäksi vuodeksi. Vaikka Valpo oli kommunistien soluttama, Turun hovioikeus saatikka korkein oikeus eivät olleet. Turun hovioikeus tuomitsi hänet 10.1.1947 maanpetoksesta kuudeksi vuodeksi kuritushuoneeseen, mikä oli minimiaika maanpetoksesta. Korkein oikeus vahvisti tuomion 21.5.1947. Tuomion perusteena oli värväytyminen vihollisen palvelukseen sen jälkeen, kun Suomen ja Saksan välillä alkoi sotatila (15.9.1944), sekä osallistuminen asiamiehenä saksalaismielisen vastarintaliikkeen luomiseen Suomessa.[14][41] Vuoden 1947 heinäkuussa Törni pääsi pakenemaan vartijan avustamana Turun lääninvankilasta, mutta joutui värikkään pakomatkan jälkeen kiinni Oulussa 31. heinäkuuta ollessaan matkalla Ruotsiin. Hänet pidätettiin yhdessä entisen SS-kaverinsa Uuno Veli Korpelan kanssa.[14]

Törni vapautui jo 1948 koeajalle, jota olisi kestänyt vuoteen 1953 ellei presidentti Paasikivi olisi armahtanut häntä 23. joulukuuta 1948 ehdonalaiseen vapauteen.[14][43]

Törnin suomalainen sotilasarvo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasavallan presidentti J. K. Paasikivi poisti Törnin 6. lokakuuta 1950 upseeriluettelosta Puolustusvoimien komentaja kenraali Aarne Sihvon esityksestä. Kunniamerkkejä ei kuitenkaan peruutettu. Tapaus on herättänyt keskustelua. Sotilasarvo voitiin menettää RL 2. luvun 14a§:n mukaan tilanteessa, jossa syytetty tuomittiin menettämään kansalaisluottamuksensa. Törnin maanpetostuomion osa oli kansalaisluottamuksen menettäminen, johon tuon ajan lainsäädännön mukaan sisältyi automaattisesti myös sotilasarvon menettäminen. Törni oli saanut kansalaisluottamuksensa takaisin kahta vuotta aiemmin armahduksen yhteydessä. Sotilasarvoa ei tuomiossa tai armahduksessa mainita erikseen. Oikeusministeriön mukaan Törnille ei ollut palautettu armahduksessa sotilasarvoa, sillä tätä olisi pitänyt anoa erikseen.[14][44]

Korkeimman oikeuden (KKO) jäsen Jussi Tapani puolestaan katsoi, että sotilasarvo palautui armahduksessa 1948, jolloin sen poistaminen 1950 ei olisikaan ollut pätevä. Näin Tapanin mukaan Törni on yhä oikeudellisesti myös Suomen armeijan kapteeni.[45]

Ruotsi, kihlaus, Amerikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Törni päätti lähteä Ruotsiin, jonne ennen häntä useat asekätkentämiehet olivat paenneet. Heitä on myöhemmin kutsuttu Marttisen miehiksi heidän nokkamiehensä, eversti Alpo Marttisen mukaan. Rajan Törni ylitti Torniossa toisen henkilön merimiespassin turvin vanhan upseeritoverinsa, luutnantti Holger Pitkäsen, kanssa. Matka jatkui rautateitse kohti Tukholmaa, jonka lähistöllä upseeritoverit asuivat mm. kreivitär Wera von Essenin vieraina Skoklosterin linnassa.[46]

Törni Yhdysvaltain armeijassa.

Ruotsissa Törni kihlautui Marja Kopsin kanssa 1. tammikuuta 1950. Edellä mainittuun tilaisuuteen Törnin asepuvun Suomesta Ruotsiin salakuljetti hänen tuleva vaimonsa.[47] Sittemmin Marja Kops oli erittäin alla päin Törnin matkustettua hieman häiden jälkeen Göteborgista S/S Bolivialla ensin Venezuelaan, josta hän matkusti edelleen Yhdysvaltoihin.[48] Odoteltuaan aikansa hän lopulta avioitui espanjalaisen lääkärin kanssa. Marja Kops kuoli vuonna 2000 traagisesti auto-onnettomuudessa. Hän oli jo saanut kuulla vuoden 1999 etsinnöistä Vietnamissa helikopterin maahansyöksypaikalla ja oli kirjoittanut muistokirjoituksen entisen kihlattunsa mahdollisia hautajaisia varten. Osasto Lauri Törni Perinnekillan edustaja luki muistokirjoituksen Marjan toiveen mukaisesti 26. kesäkuuta 2003 Arlingtonissa (Virginia, USA) tapahtuneessa hautajaistilaisuudessa.[49]

Törni saapui Venezuelaan La Guairaan Caracasin ulkosatamaan, missä häntä vastassa oli eversti Motti-Matti Aarnio.[50]

Caracasissa Törni sai loppukesällä 1950 pestin norjalaiseen rahtilaivaan M/S Libre Villaan, jonka määränpää oli Yhdysvallat. Meksikonlahdella Mobilen kaupungin edustalla Alabamassa hän hyppäsi mereen ja ui rantaan. Törni hankkiutui New Yorkiin, jossa asuvien suomalaisten avulla hän sai töitä muun muassa kirvesmiehenä ja siivoojana.

Vuoden 1953 elokuussa Törni sai oleskeluluvan ja seuraavan vuoden tammikuussa hän värväytyi Yhdysvaltain armeijaan. Hän oli 35-vuotias alokas. Törni sai peruskoulutuksen Fort Dixissä New Yorkin osavaltiossa, vuoristo- ja kylmän sään koulutuksen Fort Carsonissa Coloradossa ja syyskuussa 1954 laskuvarjokoulutuksen Fort Benningissä Georgiassa.

Erikoisjoukkojen peruskoulutuksen Törni sai Fort Braggin varuskunnassa Pohjois-Carolinassa. Vuoden 1955 huhtikuussa Törni ylennettiin korpraaliksi ja heinäkuun 26. päivä hänestä tuli Yhdysvaltain kansalainen. Lauri Allan Törni muutti nimensä Larry A. Thorneksi. Marraskuussa hänet ylennettiin kersantiksi.

Vuonna 1956 Thorne komennettiin Alpo Marttisen suosituksesta viestiupseerikurssille Fort Gordoniin Georgiaan. Valmistuttuaan kurssilta hänet ylennettiin luutnantiksi. Larry Thorne toimi keväästä 1957 alkaen 11. maahanlaskudivisioonan upseerina Bad Tölzissä Saksan liittotasavallassa. Hän jatkoi sotilasuraansa Saksassa 10th Special Forces Groupin riveissä, suoritti Italian alppijääkärikoulun ja esitteli erikoisjoukkojen toimintaa koulutuselokuvassa "Phantom Soldiers".[51]

Vuonna 1962 tammikuussa Pohjois-Iranin vuoristoon syöksyi Yhdysvaltain armeijan de Havilland Otter -lentokone, jossa oli tiedustelulaitteita. Ensisijainen tehtävä oli käskyn mukaan löytää koneen miehistö. Zagros-vuoristossa 4300 metrin korkeudessa sijaitsevalle maahansyöksypaikalle lähetettiin kaksi vuorikiipeilyryhmää, iranilainen ja länsisaksalainen, jotka epäonnistuivat. Kesäkuussa oli Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukkojen ja kapteeneiden Larry Thornen sekä Herbert Schandlerin vuoro, kahden A-joukkueen johtajina.

Thorne pääsi paikalle kahdeksan miehen kanssa. Thornen miehet löysivät hylyn ja lähistöltä kahden miehistön jäsenen ruumiit. Osa laitteistosta oli kadonnut, Thorne otti talteen loput ja räjäytti koneen hylyn. Myöhemmin paikalta löydettiin vielä kolmas ruumis.[52]

Vietnam

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viimeinen kuva Lauri Törnistä 15.10.1965 kolme päivää ennen kuolemaa. Tiedusteluryhmä Iowa on lähdössä tehtävään Kham Ducista. Kuvassa vietnamilaiset helikopterilentäjät, partion johtaja Charles Petry, everstiluutnantti Ray Call ja kapteeni Larry Thorne.

Vietnamissa Thorne taisteli kahteen otteeseen. Ensimmäisellä komennuksella Thorne sijoitettiin ensin Châu Lăngin tukikohtaan, jossa perusti uuden tukikohdan Tịnh Biêniin. Nämä sijaitsivat Vietnamin eteläosassa lähellä Kamputsean rajaa niin kutsutun ”Seitsemän vuoren” -alueella ja olivat Thornen johtaman tehokkaan toiminnan ansiosta ”piikki Vietnamin kansallisen vapautusrintaman Vietkongin lihassa”. lähde?

Vuoden 1964 joulukuussa Thorne palasi Vietnamiin palvellen Phước Vĩnhissä, Phú Quốcin saarella ja Nha Trangissa. Seuraavan vuoden lokakuussa Thorne osallistui salaiseen Shining Brass -operaatioon, jonka tarkoituksena oli paikantaa Vietkongin sissien käyttämä Hồ Chí Minhin huoltotie. Alkuperäistä lähtöpäivää siirrettiin, koska sää oli sateinen, sumuinen ja vuoret olivat pilvien peitossa. Sään parannuttua hetkeksi aloitettiin operaatio ja kersantti Charles Petryn johtama partio laskettiin toiminta-alueelle. Törniä kuljettanut Vietnamin ilmavoimien CH-34 -helikopteri[53] jäi odottamaan alueelle partion kuittausta. Kuittauksen saatuaan kopteri suuntasi paluumatkalle. Iltahämärässä ja erittäin huonon lentosään vallitessa Thornen helikopteri törmäsi vuoren seinään ja tuhoutui.[54] Etsinnät olivat tuloksettomia, ja Larry Thorne todettiin kadonneeksi päivämäärällä 18. lokakuuta 1965. Kuolleeksi Thorne julistettiin 19. lokakuuta 1966.

Törniä ei julistettu kuolleeksi Suomessa, mutta hänen isänsä ja kaksi sisartaan järjestivät hänelle muistotilaisuuden Helsingissä ravintola Laulumiehissä 12.2.1967. Tuolloisessa muistotilaisuudessa seisoivat kunniavartiossa Osasto Törnin aseveljet, jotka järjestivät aseveli-iltoja myöhemminkin. Kerrotaan, että Mauno Koivisto oli kerran JR 56:n juhlista lähtenyt muiden Törnin miesten kanssa jatkoille ja vastannut muiden uteluun: "Ei Törnin porukka ole ennenkään ilmoittanut muille, minne se lähtee."[14]

Lentoreitin säätä tiedustelemassa ollut forward air controller -kone (FAC) O-1E Bird Dog katosi myös paluulennollaan Đà Nẵngiin kahden hengen miehistöineen.

Vihreät baretit -elokuva ja -kirja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tịnh Biênin tukikohdassa vieraili myös erikoisjoukkojen koulutuksen läpi käynyt kirjailija Robin Moore, jonka menestyskirjan Green Beret päähenkilön "Sven Kornien" esikuvana pidetään Lauri Törniä. Kirjasta on tehty elokuva Vihreät baretit (1968), jossa John Wayne esittää päähenkilöä, eversti Mike Kirbyä. Toteutunut käsikirjoitus on varsin kaukana kirjan tekstistä. Törnin osastoon Vietnamissa kuulunut James Whitener on puolestaan vakuuttanut Mooren kirjan olevan erittäin lähellä totuutta.[55] Myös Kirbyn hahmo perustuu Törniin.[56][57]

Tịnh Biênissä vuonna 1964 ylivoimaiset Vietkongin joukot valtasivat amerikkalaisten tuliasemat ja ryhtyivät tulittamaan näitä näiden omilla konekivääreillä. Törni oli tiennyt tämän väistämättömäksi ja salaa miinoittanut omat asemat. Laukaisemalla miinat hän tuhosi viholliset muttei aseita, ja pian niillä taas tulitettiin vihollisia ja taistelu voitettiin. Samantapainen juoni oli myös elokuvassa.[40]

Etsinnät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Törnin hautakivi Arlingtonin hautausmaalla.

Yhdysvaltain Joint Task Force Full Accounting -osaston tehtävänä on etsiä kadonneita sotilaita. Pelkästään Vietnamin sodan jäljiltä on edelleen kateissa toistatuhatta amerikkalaissotilasta. Vuonna 1998 Törnin sisaret saivat tiedon, jonka mukaan Full Accounting -osasto oli mahdollisesti löytänyt paikan, jossa Larry Thornen helikopteri tuhoutui.

Phước Mỹ -kylän erään metsästämässä olleen asukkaan mukaan ylhäällä vuorilla, vaikeakulkuisessa maastossa, oli tuntematon helikopterihylky. Heinäkuussa 1999 Full Accounting -osasto lähetti paikalle retkikunnan, johon osallistui myös viiden hengen suomalaisryhmä, joukossa Lauri Törnin sisarenpoika lohjalainen Juha Rajala. Onnettomuuspaikka on viidakkovuorella, lähellä Laosin rajaa.[58] Retkikunta joutui lentämään paikalle helikopterilla, ja laskeutumispaikka oli muutaman sadan metrin päässä onnettomuuspaikasta.

Tutkimustyötä johti antropologi Dennis Danielson, jonka mukaan helikopteri on syöksyttyään jyrkkään rinteeseen räjähtänyt ja syttynyt palamaan. Paikalta löytyi kovassa kuumuudessa sulanutta alumiinia, ikkunapleksin palasia, patruunoita, luoteja ja erilaisia kopterin osia, joista isoimpana tähtimoottori. Roottorin lavan sarjanumeroista selvisi, että kyseessä oli Törnin helikopteri. Savisesta maaperästä löytyi myös Törnin henkilökohtainen ase, Yhdysvalloissa Swedish K -nimellä kutsuttu ruotsalainen Carl Gustav m/45 -konepistooli. Seulonnassa löytyi myös satoja luun kappaleita ja eurooppalaisittain paikattu hammas.[59]

Miehistön jäännökset kuljetettiin Yhdysvaltoihin ja tunnistettiin keväällä 2003. Törni tunnistettiin hammaskartan, kopterin etelävietnamilais-miehistöstä tunnistettiin kaksi DNA:n ja yksi tuntolevyn perusteella. Koska vainajien kaikkia jäännöksiä ei pystytty erottamaan toisistaan, suoritettiin heille yhteishautaus. Tapaus 0174 eli Larry A. Thornen kohtalo oli viimein selvinnyt.[60]

Lauri Törni haudattiin sotilaallisin huomionosoituksin 26.6.2003 Arlingtonin sotilashautausmaahan. Hautakivi sijaitsee alueella ("section") 60 ja kiven numero on 8136. Törnin muistotilaisuus Suomessa järjestettiin 17.7.2003 Säkylässä, Huovinrinteen varuskunnassa. Hänen nimensä ja syntymä- ja kuolleeksijulistamispäivänsä on myös hakattu Malmin hautausmaalla olevan sukuhaudan hautakiveen.

Osasto Lauri Törni Perinnekilta ry:n retkikunta vei Törnin helikopterin onnettomuuspaikalle 3.3.2004 teräksisen muistolaatan suomalaisen sotasankarin kunniaksi. Laatta on kiinnitetty kallioon parinkymmenen metrin päähän maahansyöksykohdasta, noin 830 metrin korkeuteen.[61]

Onnettomuuspaikan koordinaatit ovat MGRS-koordinaateissa 48P YB 9455 8960, normaalikoordinaatein ilmaistuna 15°15′57.47″N, 107°44′32.36″E. Paikka sijaitsee Vietnamissa Đà Nẵngista lounaaseen, Valtatie 14:n varrella, Đắk Pékin ja Khâm Đứcin puolivälissä, noin 12,5 km Laosin rajalta.[58]

Samassa Shining Brass -operaatiossa paluulennollaan lähellä Đà Nẵngia kadonneen, forward air controller -tehtävissä olleen (FAC) O-1E "Birddog" -koneen onnettomuuspaikka löydettiin jo 1992 paikallisen asukkaan avulla. Paikka tutkittiin 1993 ja miehistö tunnistettiin kesällä 2001 (tapaus 0171).

Jälkimaine

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

10th Special Forces Groupin päärakennus kantaa Larry Thornen nimeä. Yksikön kaikki juhlallisuudet järjestetään Larry Thorne Plazalla. Parhaat taistelijat palkitaan vuosittain Larry Thorne -palkinnolla. Esikuntaa koristaa maalaus hänestä.[45]

Kenraaliluutnantti Paavo Kiljusen mukaan jatkosodan jälkeen Törni koki Yhdysvalloissakin puolustavansa vapaata maailmaa, jonka osa Suomikin oli, kun ei jatkosodan jälkeen voinut enää tehdä sitä Suomessa.[45]

Ristiriitaiset tulkinnat ja käsittely mediassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksessaan Tuntematon Lauri Törni dosentti Juha Pohjonen ja tutkijatohtori Oula Silvennoinen sanovat tuovansa esille uutta tietoa Törnistä. Heidän mukaansa Törnistä on Suomessa annettu virheellinen kuva. Tutkijat kritisoivat eri kirjoittajia siitä, että he ovat rakentaneet Törnistä omien ihanteidensa mukaista sankarimyyttiä ja lakaisseet Törnin kielteisiä piirteitä piiloon.[62] Teoksessa tuodaan esiin Törnin kaksijakoinen luonne: selvin päin hän oli pidetty, sävyisä ja sulkeutunut, mutta alkoholin vaikutuksesta aggressiivinen, arvaamaton ja jopa ympäristölleen vaarallinen. Kyseisten tutkijoiden mukaan Törniä ei ajanut isänmaanrakkaus tai ihanteellisuus, vaan Törni itsekin kertoi motiiveikseen toiminnanhalun ja sotimisen.[62]

Diplomaatti ja kirjailija J. Michael Cleverley, joka on kirjoittanut Törnistä teoksen Lauri Törni, syntynyt sotilaaksi (2003), kritisoi Pohjosen ja Silvennoisen teosta vähän uutta tietoa esittävänä, virheitä sisältävänä ja asenteellisen valikoivana.[63] Cleverleyn mukaan teos jättää kertomatta senkin, että Yhdysvaltain armeijan komentajat arvioivat Törnin kaikissa puolivuotisarvioissa parhaiden upseeriensa joukkoon ja häntä luonnehdittiin erittäin älykkääksi, korrektisti käyttäytyväksi sekä synnynnäiseksi johtajaksi.[63] Jussi Niinistön mielestä Pohjosen ja Silvennoisen kirja ei tuo esiin mitään uutta Törnistä. Hänen mukaansa ikäviä asioita, kuten Törnin alkoholinkäyttöä tai maanpetostuomiota, ei ole aikaisemmin siloiteltu.[64]

Törni-kirjailija Kari Kallosen mukaan asiakirjalähteiden perusteella alkoholin vaikutusta Törnin uraan on liioiteltu tarkoitushakuisesti.[45]

Mauno Koivisto kertoo Törnissä olleen hyvät ja huonot puolensa. Hän oli pidetty esimies, joka ei vaatinut alaisiltaan mitään, mitä ei olisi itse tehnyt, ja hän osallistui kaikkeen toimintaan kuten muutkin komppaniassa. Hän oli myös sulkeutunut, vähäpuheinen ja ajoittain riidanhaluinen. Muodollisen kurin puute oli myös ongelma. Koiviston mielestä Törni johti komppaniaa "aika huonosti", toinen sotamies kertoi ihmetelleensä "johdettiinko meitä ollenkaan".[65]

Thornen esimies puolestaan totesi hänen kykynsä johtajuuteen poikkeuksellisen hyväksi. Toinen esimies Yhdysvalloissa piti häntä parhaana koskaan tuntemanaan sotilaana. Vietnamissa Törni rankattiin kaikkein ylimpään luokkaan, joka kattoi vain 2–6 % (kapteeneista). Yhdysvaltojen armeijan säännöllisin välein sovelletut arviointimenetelmät tiedetään tiukoiksi, mutta Törnin arviot olivat joka suhteessa ylistäviä.[66]

Triviaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsalaisen metalliyhtye Sabatonin kappale Soldier of 3 Armies kertoo Lauri Törnistä.

Palvelustiedot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen armeija

Kunniamerkit:

Yhdysvaltain armeija

Kunniamerkit:

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Karhunen, Joppe: Taistelujen miehet. WSOY, Helsinki 1972. ISBN 951-0-00639-4.
  • Alava, Ali: Erikoisosasto pohjoinen. Karisto: Hämeenlinna 1978. ISBN 951-23-1258-1.
  • Kairinen, Paavo A.: Marttisen miehet. WSOY, Helsinki, 1994. ISBN 951-0-19802-1.
  • Lappalainen, Niilo: Aselevon jälkeen. Helsinki: WSOY, 1997.
  • Kallonen, Kari ja Sarjanen, Petri: Leijonamieli 1919–1949. Gummerus: Jyväskylä 1997. ISBN 952-5170-00-4.
  • Kallonen, Kari ja Sarjanen, Petri: Purppurasydän 1949–1965. Gummerus: Jyväskylä 1997. ISBN 952-5170-01-2.
  • Lappalainen, Niilo: Vaarallisilla teillä. WSOY, Helsinki 1998. ISBN 951-022665-3
  • Kallonen, Kari ja Sarjanen, Petri: Ristiretki 1965–1999. Gummerus: Jyväskylä 1999. ISBN 952-5170-09-8.
  • Brantberg, Robert: Sotasankarit. Revontuli: Jyväskylä 2000. ISBN 952-5170-11-X.
  • Jokipii, Mauno: Hitlerin Saksa ja sen vapaaehtoisliikkeet. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 2002. ISBN 951-746-335-9.
  • Cleverley, J. Michael: Lauri Törni: Syntynyt sotilaaksi. (Suomentanut Juha Väänänen) Helsinki: Otava, 2003. ISBN 978-951-1-20467-1
  • Hurmerinta, Ilmari – Viitanen, Jukka: Suomen puolesta: Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Gummerus: Jyväskylä 2004. ISBN 951-20-6224-0.
  • Kallonen, Kari ja Sarjanen, Petri: Legenda, Lauri Törni - Larry Thorne. Gummerus: Jyväskylä 2004. ISBN 952-5170-38-1.
  • Rönnquist, Lars – Vuorenmaa, Anssi: Törnin jääkärit. WSOY, Helsinki 2004. ISBN 951-0-19448-4
  • Vertanen, Anu: Rintamalta Ratakadulle: Suomalaiset SS-miehet kommunistisen Valpon kohteina 1945-1948. (Pro gradu –tutkielma, historian laitos) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2005.
  • Kallonen, Kari: Sinivihreät baretit: Suomalaiset sotilaat Vietnamin sodassa. Revontuli, 2006. ISBN 952-5170-56-X
  • Salomaa, Markku: ”Lauri Törni: Seikkailu vei vakoilijaksi”, Minä vakooja: Vakoilun ja vastavakoilun vaiettu todellisuus, s. 294–307. Helsinki: Valitut palat - Reader's Digest, 2007. ISBN 978-951-584-771-3
  • Pohjonen, Juha – Silvennoinen, Oula: Tuntematon Lauri Törni. Helsinki: Otava, 2013. ISBN 978-951-1-23648-1
  • Lauri Törni: Mannerheim-ristin ritari ja USA:n vihreiden barettien sankari. Helsinki: Readme.fi, 2019 ISBN 978-952-321-807-9
  • Cleverley, J. Michael: Lauri Törni Syntynyt sotilaaksi, Otava 2006, ISBN 978-951-1-20467-1

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lauri Törni sai kunnianosoituksen USA:n erikoisjoukoilta IltaSanomat. Arkistoitu 10.9.2010. Viitattu 8.9.2010.
  2. ↑ Salme Kyllikki Rajala Geni
  3. ↑ Kaija Iris Mikkola Geni
  4. ↑ Kallonen–Sarjanen 1997, s. 17–22.
  5. ↑ Brantberg 2000: 246.
  6. ↑ Kallonen–Sarjanen 1997, s. 25–26.
  7. ↑ Kallonen–Sarjanen 1997: 30–32
  8. ↑ Kallonen–Sarjanen 1997, s. 37–38.
  9. ↑ Kallonen–Sarjanen 1997, s. 40.
  10. ↑ André Swanström: Hakaristin ritarit – Suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset, s. 80–81. Atena, Jyväskylä 2018.
  11. ↑ Kallonen–Sarjanen 1997, s. 63–64.
  12. ↑ Kallonen–Sarjanen 1997, s. 68–69.
  13. ↑ Rönnquist, Vuorenmaa 1993: 18, 22, 26.
  14. ↑ a b c d e f g h i j Salomaa, Markku: ”Törni, Lauri (1919–1965)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 125–126. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 Teoksen verkkoversio.
  15. ↑ Rönnquist–Vuorenmaa 1993: 22.
  16. ↑ Sotasankari Tosikertomuksia suomalaisista miehistä Lauri Törnin tarina. Vuodet 1919–1949. s. 43a
  17. ↑ Kallonen–Sarjanen 1997, s. 159.
  18. ↑ Lappalainen 1998: 105.
  19. ↑ Kallonen–Sarjanen 1997, s. 111–112.
  20. ↑ Karhunen 1972: 256.
  21. ↑ Brantberg 2000: 257–258.
  22. ↑ Rönnquist, Vuorenmaa 1993: 49.
  23. ↑ a b c Hurmerinta, Viitanen 2004: 419.
  24. ↑ Brantberg 2000: 258.
  25. ↑ Karhunen 1972: 252.
  26. ↑ Hurmerinta, Viitanen 2004: 416.
  27. ↑ Karhunen 1972: 253.
  28. ↑ Brantberg 2000: 258. (huom! ko. teksti ei ole Fagernäsin esityksestä)
  29. ↑ Lappalainen 1997, s. 112–119
  30. ↑ Kallonen–Sarjanen 1997, s. 177.
  31. ↑ Kallonen–Sarjanen 1997, s. 178.
  32. ↑ a b Alava 1978, s. 172–173.
  33. ↑ Alava 1978: 173–174.
  34. ↑ Alava 1978, s. 174.
  35. ↑ a b Alava 1978, s. 175.
  36. ↑ Alava 1978, s. 178–179
  37. ↑ Jokipii 2002: 161.
    Alava 1978: 179–182.
  38. ↑ Kallonen–Sarjanen 1997, s. 188.
  39. ↑ Varjus, Seppo: Törnin kiirastuli. Iltalehti Historia, 24.9.2015. Artikkelin verkkoversio.[vanhentunut linkki]
  40. ↑ a b Amerikkalaislehti nosti kanteensa suomalaisen sotasankarin - Lauri Törni leikkasi SS-tatuointinsa kädestään irti veitsellä Iltasanomat. 11.6.2019.
  41. ↑ a b c d e f g h i Cleverley 2003.
  42. ↑ Kallonen–Sarjanen 1997, s. 182–186
  43. ↑ a b Vertanen 2005, s. 64
  44. ↑ KK 5/2004 Viitattu 29.1.2006
  45. ↑ a b c d USA:n erikoisjoukkojen taistelijat arvostavat yhä Lauri Törniä yhdestä sotataidosta Iltasanomat. 28.5.2019.
  46. ↑ Kallonen–Sarjanen 1997, s. 14–22.
  47. ↑ Kallonen–Sarjanen 1997: 27.
  48. ↑ Kallonen–Sarjanen 1997, s. 29.
  49. ↑ Kallonen–Sarjanen 2004, s. 360–367.
  50. ↑ Kallonen–Sarjanen 1997, s. 32–33.
  51. ↑ Kallonen–Sarjanen 2004, s. 185–189.
  52. ↑ Kallonen–Sarjanen 2004, s. 197–203.
  53. ↑ VNAF KingBee VNAF MA MN. Arkistoitu 18.6.2014. Viitattu 20.10.2020.
  54. ↑ Kallonen–Sarjanen 2004, s. 241–245.
  55. ↑ Kallonen–Sarjanen 2004, s. 305–308.
  56. ↑ Korkeimman oikeuden tuomari: "Mannerheim-ristin ritari Lauri Törni sai sotilasarvonsa takaisin" STT Info. 9.5.2019.
  57. ↑ Vihreät Baretit Wayne filmatisointi Makedonia & Moog. Viitattu 2021.
  58. ↑ a b Kallonen–Sarjanen 2004, s. 273.
  59. ↑ Kallonen–Sarjanen 2004, s. 337–350.
  60. ↑ Kallonen–Sarjanen 2004, s. 363–367.
  61. ↑ Kallonen–Sarjanen 2004, s. 382.
  62. ↑ a b Pilke, Antti: Historioitsija: Lauri Törni sekaantui natsikumouksen ajamiseen Suomeen Yle uutiset. 20.10.2013. Viitattu 20.10.2013.
  63. ↑ a b Cleverley, J. Michael: Sotilaan pimeä puoli. (Kirja-arviointi.) Suomen Kuvalehti, Määritä ajankohta! Otavamedia Oy.
  64. ↑ Hirsimäki, Tiina: Niinistö: Lauri Törnin menneisyyttä ei ole siloteltu Yle.fi. 21.10.2013. Yle. Viitattu 3.11.2013.
  65. ↑ Koivisto, Mauno: ”Lauri Törni”, Koulussa ja sodassa, s. 150–152. Helsinki: Kirjayhtymä, 1998.
  66. ↑ Leppänen, Veli-Pekka: Lauri Törni, maailman paras sotilas Helsingin Sanomat. 19.9.2009.
  67. ↑ a b c d e f g h Kairinen 1994: liite 4.
  68. ↑ a b Törni, Lauri Allan Mannerheim-ristin ritarit. Viitattu 17.10.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lauri_Törni&oldid=22817612”