Dennis Rodman
| Dennis Rodman | |
|---|---|
 Rodman pelaamassa Suomessa marraskuussa 2005. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Dennis Keith Rodman |
| Syntynyt | 13. toukokuuta 1961 Trenton, New Jersey |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Koripalloilija | |
| Lempinimi | The Worm |
| Pituus | 201 cm |
| Paino | 100 kg |
| NBA-varaus |
27. varaus 1986 (Detroit Pistons) |
| Pelaajaura | |
| Seurajoukkueet | |
| 1986–1993 1993–1995 1995–1999 1999 2000 2005 |
Detroit Pistons San Antonio Spurs Chicago Bulls Los Angeles Lakers Dallas Mavericks Torpan Pojat |
| Aiheesta muualla | |
| dennisrodman.com | |
Dennis Keith Rodman (s. 13. toukokuuta 1961 Trenton, New Jersey) on yhdysvaltalainen peliuransa päättänyt koripalloilija. Rodman aloitti ammattilaisuransa vuonna 1986 ja voitti viisi NBA-mestaruutta kahdessa eri joukkueessa: Detroit Pistonsissa (1989, 1990) ja Chicago Bullsissa (1996, 1997, 1998). Rodman oli erityisen lahjakas puolustamaan ja pystyi usein pysäyttämään jopa itseään ”kaksi kertaa isomman vastustajan”.[1] Hänet valittiin kahdesti NBA:n vuoden puolustuspelaajaksi.[2]
Koripallouransa lisäksi Rodman tuli tunnetuksi värikkäästä persoonastaan, joka on herättänyt runsaasti keskustelua[2]: hänellä on runsaasti lävistyksiä, hän muun muassa värjäsi usein hiuksensa uudelleen eri väreillä otteluita varten ja seurusteli 1990-luvulla hetken aikaa Madonnan kanssa.[1] Kirjansa nimikirjoitustilaisuuteen hän saapui hääpuvussa.[3] Rodman on myös vieraillut useaan otteeseen Pohjois-Koreassa ja on kutsunut maan johtajaa Kim Jong-unia ystäväkseen.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennen ammattilaisuraa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Philander ja Shirley Rodmanin esikoinen Dennis syntyi 13. toukokuuta 1961 New Jerseyn Trentonissa. Yhdysvaltain ilmavoimissa työskennellyt isä kuitenkin hylkäsi perheen, jolloin Dennis kasvoi yhdessä äitinsä ja kahden siskonsa kanssa täysin naisvaltaisessa ympäristössä. Perhe muutti vuonna 1965 Dallasiin, missä Shirley vahvisti eronsa Philanderista ja työskenteli joskus jopa neljässä eri työssä ansaitakseen rahaa.[3]
Rodman ei koskaan pelannut koripalloa high school -tasolla ja valmistui kehnoin arvosanoin. Ensimmäisenä vuotenaan South Oak Cliffin High Schoolissa hänet pudotettiin koulun jalkapallojoukkueesta. Kesken vuoden hän lähti koulun koripallojoukkueesta kyllästyttyään istumaan vaihtopenkillä.[3]
Valmistuttuaan hän otti vastaan useita vähäpätöisiä töitä. Työskennellessään yövartijana Dallas-Fort Worthin lentokentällä Rodman pidätettiin, kun hän oli yrittänyt varastaa kelloja kaupan myymälästä.[3] Syytteistä kuitenkin luovuttiin, kun kellot saatiin takaisin. Rodman oli antanut varastamansa kellot ystävilleen ja kerättyään ne takaisin hänet päätettiin vapauttaa syytteistään.[4] 20-vuotiaana Rodman työskenteli edelleen lentokentällä saadessaan yllättävän kasvupyrähdyksen, jonka jälkeen hän päätti kokeilla koripalloa uudelleen.[2] Rodmanin perheystävä ilmoitti hänen kehittyneistä taidoistaan Cooke County Junior Collegen koripallojoukkueen johdolle, joka otti hänet joukkueeseen. Rodman pelasi Cooke Countyssa yhden lukukauden ennen reputtamistaan saavuttaen 17,6:n piste- ja 13,3:n levypallokeskiarvon.[3]
Ammattilaisura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Detroit Pistons 1986–1993
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1986 Detroit Pistons valitsi 25-vuotiaan Rodmanin NBA:n varaustilaisuuden toisella kierroksella 27. vuorolla. Tulokaskaudellaan hän herätti huomiota sanottuaan Boston Celticsille hävityn ottelun jälkeen haastattelussa, että Celticsin Larry Bird on arvostettu vain koska on vaaleaihoinen.[3] Rodmanin toisella NBA-kaudella 1987–1988 Pistons nousi sarjan finaaleihin asti mutta hävisi Los Angeles Lakersille. Kausi oli samalla Rodmanin läpimurto joukkueen kokoonpanoon.[2]
Seuraavina kahtena kautena menestystä alkoi kuitenkin tulla sekä joukkueelle että Rodmanille itselleen. Kaudella 1988–1989 Pistons voitti NBA:n mestaruuden ja Rodman oli ehdolla Puolustava pelaaja -palkinnon saajaksi. Seuraavalla kaudella Pistons voitti jälleen mestaruuden ja Rodman palkittiin kauden parhaana puolustavana pelaajana. Hänet valittiin myös ensimmäistä kertaa urallaan liigan All Stars -kokoonpanoon.[2]
Kaudella 1991–1992 Rodman pelasi joka ottelussa yli 40 minuuttia ja saavutti levypallokeskiarvokseen 18,7, mikä oli korkein arvo 20 vuoteen ja edelleen NBA:n historian toiseksi korkein levypallokeskiarvo yhdeltä kaudelta, edellä ainoastaan Wilt Chamberlainin keskiarvo 19,2. Seuraavalla kaudella Rodman oli jälleen liigan paras levypallopelaaja 18,3:n keskiarvolla. Se teki hänestä kaikkien aikojen ensimmäisen pelaajan, joka on voittanut tittelin kahdesti peräkkäin.[2]
Vuonna 1992, Chuck Dalyn erottua Pistonsin valmennustehtävistä, Rodman kieltäytyi protestina osallistumasta joukkueen kauden avaavalle harjoitusleirille. Rangaistukseksi hänet erotettiin väliaikaisesti joukkueesta ja tuomittiin maksamaan 68 000 dollarin sakot. Saman vuoden syksynä Rodmanin tytär Alexis täytti neljä vuotta ja Rodman meni naimisiin Annie Bakesin kanssa, jota oli tapaillut vuodesta 1986 alkaen. Suhde alkoi kuitenkin rakoilla, ja Bakes vei parin yhteisen tyttären Sacramentoon oman perheensä luo, mikä vaikutti vahvasti Rodmaniin. Vuonna 1993 helmikuussa hänet löydettiin parkkipaikalle jätettyyn autoonsa nukahtaneena ladatun .22-kaliiperisen kiväärin kanssa. Rodman kuitenkin kiisti yrittäneensä itsemurhaa.[3]
San Antonio Spurs 1993–1995
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaikka Rodmanin sopimusta Pistonsin kanssa oli vielä kolme vuotta jäljellä, hän halusi vaihtaa seuraa. Lokakuun ensimmäisenä päivänä 1993 Rodman siirtyi San Antonio Spursiin.[3] Pahan pojan maineen saanut pelaaja herätti kyseenalaista huomiota joulukuussa 1993 puskettuaan päällään Chicago Bullsin Stacey Kingiä, mikä toi hänelle yhden ottelun pelikiellon lisäksi myös 7 500 dollarin sakot. Maaliskuussa 1994 hän puski Utah Jazzin John Stocktonia ja sai 5 000 dollarin sakot.[3]
Chicago Bulls 1995–1999
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rodman siirtyi kaudeksi 1995 Chicago Bullsiin vahvistamaan jo ennestään vahvaa joukkuetta, johon kuuluivat muun muassa Michael Jordan ja Scottie Pippen. Vaikka 34-vuotiaan Rodmanin hankkimista joukkueeseen pidettiin uhkapelinä, tuli hänestä yksi joukkueen avainpelaajista.[2] Kaudella 1995–1996 Rodman valittiin seitsemättä kertaa NBA:n puolustustähdistöön. Bullsista tuli samalla ensimmäinen joukkue, joka on saanut kolme pelaajaa (Jordan, Pippen, Rodman) ykköspuolustustähdistöön.[5] Bullsin joukkue teki kyseisellä kaudella historiaa voittamalla pudotuspelit mukaan lukien 87 sadasta kauden aikana ottelemastaan pelistä, mikä on NBA-ennätys. Myöhemmin joukkue valittiin yhdeksi kaikkien aikojen NBA-koripallojoukkueista.[6]
Vaikka Rodman tunnettiin hankalana pelaajana ja hänen käytöksensä Bulls-vuosien aikana oli jopa aiempaa prameilevampaa, säästyi tähtiä vilissyt joukkue sisäisiltä riidoilta.[2] Ongelmallinen luonne näkyi kuitenkin vuonna 1997, jolloin Rodman sai 11 ottelun pelikiellon potkaistuaan kameramies Eugene Amosia tahallisesti nivusille. Rodman oli hetkeä aiemmin törmännyt häneen yrittäessään estää pelipalloa lentämästä ulos kentältä. Pelikielto oli toiseksi pisin NBA:n historiassa.[3]
Vuodet Chicagossa olivat seuratasolla Rodmanin menestyksekkäintä aikaa, sillä Bulls voitti kolme perättäistä NBA:n liigamestaruutta vuosien 1996–1998 välillä. Henkilökohtaisella tasolla menestys oli myös suurta, sillä Rodman kykeni dominoimaan liigan levypallotilastoja ensimmäisten kolmen Bulls-kautensa ajan.[2] Kauden 1998 jälkeen seuraikoni Michael Jordan ilmoitti kuitenkin lopettavansa uransa ja joukkueen ensimmäinen kausi ilman häntä päättyikin pokaalittomana. Jordanin lopettamisen lisäksi Bulls-dynastia hajosi kun seuran jättivät muun muassa Scottie Pippen, Steve Kerr ja Jud Buechler.
Rodman itse vapautettiin sopimuksestaan 21. tammikuuta 1999, hieman ennen työsulun lyhentämän NBA-kauden alkua.
Los Angeles Lakers 1999
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rodman liittyi vapaana agenttina Los Angeles Lakersin vahvuuteen kauden 1998–1999 loppuun asti ulottuvalla sopimuksella. Rodman ennätti pelata Lakerissa 23 ottelua ennen kuin hänet vapautettiin sopimuksestaan.
Dallas Mavericks 2000
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaikka Rodmanin visiitti Los Angelesissa jäi lyhyeeksi, hän ei ollut aikeissa lopettaa pelaamista. Kaudella 1999–2000, 38-vuotias Dennis Rodman teki sopimuksen Dallas Mavericksin kanssa. Visiitistä tuli vielä lyhyempi ja epäsuosiollisempi kuin edelliskauden Los Angelesin reissusta. Rodman pelasi 12 ottelua Dallasissa, minkä jälkeen hänet vapautettiin sopimuksestaan. Dallasin silloinen tähtipelaaja Steve Nash kommentoi että ”Dennis ei halunnut olla Maverickseissa, minkä vuoksi hän ei ollut tarpeeksi motivoitunut”.[7]
NBA-uran jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Long Beach Jam, Orange County Crush & Tijuana Dragons 2003–2005
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oltuaan poissa pari kautta koripallokentiltä Rodman alkoi harjoitella jälleen tosissaan ja tavoitella paikkaa NBA:ssa.
Rodman palasi koripallokentille vuonna 2003, kun hän teki sopimuksen vasta perustetussa ABA-liigassa pelaavan Long Beach Jam -joukkueen kanssa. Rodman tavoitteli ABA-pelien kautta sopimusta NBA:han, mutta sopimustarjouksia ei tullut.
Long Beachilla pelatun kauden jälkeen Rodman jatkoi pelejään kaudella 2004–2005 Orange County Crushin riveissä, jonka jälkeen matka jatkui Tijuana Dragonsiin.
Torpan Pojat & Brighton Bears 2005–2006
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]ABA-uran ja tavoitellun NBA-paluun jälkeen Rodman jatkoi koripallon pelaamista ottelukohtaista korvausta vastaan eri puolilla maailmaa. Hän esimerkiksi pelasi vuonna 2004 pari ottelua Meksikossa ja myöhemmin muutaman näytösottelun Kiinassa.[1] Vuonna 2005 hän pelasi huomattavaa rahallista korvausta (kokonaisbudjetti noin 130 000 €, arvioitu Rodmanin osuus noin 50 000 €) vastaan Suomessa liigaottelun Honkaa vastaan ToPon riveissä,[8] ollen joukkueen paras pistemies 17 pisteellä ja 6 levypallolla. Urallaan heikkona kaukoheittäjänä tunnettu Rodman heitti ottelussa peräti viisi kolmosta, mikä oli hänen ammattilaisuransa ennätys pääsarjatasolla.[9] Ottelussa rikottiin suomalaisen seurakoripallon katsojaennätys, kun Helsingin jäähalliin kokoontui yli 7 000 katsojaa.
Tammikuussa 2006 Rodman pelasi Britannian koripalloliigassa Brighton Bearsin riveissä voitokkaassa ottelussa Guldford Heatia vastaan. Hän teki neljä pistettä ja otti seitsemän levypalloa. Rodmanille maksettiin ottelusta 36 500 euroa. Aikaisemmin tammikuussa hän oli ehtinyt pudota kuuluisuuksille tarkoitetusta Big Brother -kilpailusta.
Peliuran jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rodman on myös osallistunut Yhdysvaltojen Julkkis-Diiliin (Celebrity Apprentice 2) vuonna 2009 sarjan 8. tuotantokaudella. Rodmanin esiintyminen ohjelmassa herätti kohua, kun hän esiintyi humalassa useissa kilpailutehtävissä. Rodman sai lopulta ”potkut” omassa johtajavuorossaan epäonnistuneen tehtävän päätteeksi. Jakson päätyttyä ruutuun tuli valistusteksti alkoholin vaaroista. Ohjelman finaalijaksossa, joka tuotettiin suorana kuukausia myöhemmin kuin muut jaksot (vaikka ne esitettiin tv:ssä peräkkäin), ohjelman isäntä Donald Trump antoi ymmärtää, että Rodman oli saanut hoitoa ongelmaansa ja kaiken olleen ok.
Rodman tunnetaan myös yhteyksistään Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-unin kanssa. Rodman vieraili ensimmäisen kerran Pohjois-Koreassa Vice Median järjetettyä Harlem Globetrotters -joukkueen näytösottelun Pohjois-Koreassa vuonna 2013. Koripallo on suosittu laji Pohjois-Koreassa ja näytösottelua seuraamaan saapui maan nuorta poliittista johtoa. Rodman näyttäytyi ottelun katsomossa Kimin kanssa ja hän on sittemmin vieraillut maassa useampaan otteeseen. Rodmanin vierailuja on kutsuttu koripallodiplomatiaksi ja hänen vierailuistaan on uutisoitu näyttävästi Pohjois-Korean valtion televisiokanavilla. Rodman on itse kutsunut suhdettaan Kimiin ystävyydeksi.[10]
Persoona
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rodman tunnettiin värikkäänä pelaajana – monena vuonna hän värjäsi hiuksensa joka otteluun eri tavalla. Hänen voidaan sanoa myös kiivastuneen helpohkosti kesken ottelun tuomarille tai vastapelaajalle. Hän oli naimisissa Baywatch-televisiosarjan tähden Carmen Electran kanssa, ja 1990-luvulla hänellä oli lyhyt kohusuhde poptähti Madonnaan. Rodman on muun muassa näytellyt elokuvissa, ollut mukana viihteellisillä showpainikiertueilla sekä pelannut erilaisia näytösotteluita.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Basketball legend Dennis Rodman to play at least one game in ToPo line-up (Arkistoitu – Internet Archive), Helsingin Sanomat, 23. elokuuta 2005
- ↑ a b c d e f g h i Dennis Rodman Bio, NBA.com, Viitattu 26.8.2010
- ↑ a b c d e f g h i j Rodman, King or Queen of Rebounds?, ESPN, kirjoittanut Mike Puma, 21. helmikuuta 2006, Viitattu 27.8.2010
- ↑ Rodman was different – In a good way, nba.com
- ↑ All-Defensive Teams, NBA.com, Viitattu 28.8.2010
- ↑ Top 10 Teams in NBA History, NBA.com, Viitattu 4.9.2010
- ↑ Rodman critical of Mavericks' decision to release him (Arkistoitu – Internet Archive), March 10, 2000, accessed August 31, 2008
- ↑ Dennis Rodman Torpan Poikiin marraskuussa (Arkistoitu – Internet Archive), Topo.fi, Viitattu 28.8.2010
- ↑ Proballers: Dennis Rodman, Basketball Records Proballers. Viitattu 19.4.2020. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Might Dennis Rodman at the Trump-Kim summit just work? BBC News. BBC. Viitattu 12.6.2018. (englanniksi)
0 Randy Brown ·
7 Toni Kukoč ·
9 Ron Harper ·
13 Luc Longley ·
22 John Salley ·
23 Michael Jordan ·
25 Steve Kerr ·
30 Jud Buechler ·
33 Scottie Pippen ·
34 Bill Wennington ·
53 James Edwards ·
91 Dennis Rodman
Päävalmentaja Phil Jackson
Apuvalmentajat Tex Winter · Jimmy Rodgers · Jim Cleamons · John Paxson
00 Robert Parish ·
1 Randy Brown ·
7 Toni Kukoč ·
9 Ron Harper ·
13 Luc Longley ·
18 Bison Dele ·
23 Michael Jordan ·
25 Steve Kerr ·
30 Jud Buechler ·
33 Scottie Pippen ·
34 Bill Wennington ·
35 Jason Caffey ·
91 Dennis Rodman
Päävalmentaja Phil Jackson
Apuvalmentajat Tex Winter · Bill Cartwright · Jimmy Rodgers · Frank Hamblen
1 Randy Brown ·
7 Toni Kukoč ·
8 Dickey Simpkins ·
9 Ron Harper ·
13 Luc Longley ·
23 Michael Jordan ·
24 Scott Burrell ·
25 Steve Kerr ·
30 Jud Buechler ·
33 Scottie Pippen ·
34 Bill Wennington ·
91 Dennis Rodman
Päävalmentaja Phil Jackson
Apuvalmentajat Tex Winter · Bill Cartwright · Jimmy Rodgers · Frank Hamblen
| ||||||||||||||||||||||
