Nykyaikainen viisiottelu

Nykyaikainen viisiottelu on urheilulaji, joka koostuu viidestä lajista: miekkailu kalvalla, ammunta (ilmapistooli), vapaauinti, esteratsastus ja maastojuoksu. Vuonna 2008 ammunta ja maastojuoksu yhdistettiin ampumajuoksuksi. Uudistus otettiin kilpailuissa käyttöön vuoden 2009 alussa. Vuonna 2009 lajin kattojärjestö UIPM päätti, että nykyaikaisen viisiottelun ampumajuoksussa siirryttäisiin elektronisen aseen käyttöön kaikissa kilpailuissa vuoden 2011 alusta. Ensimmäisen kerran elektronisia aseita käytettiin kilpailuissa vuonna 2010.

• 
  Maastojuoksu
• 
  Vapaauinti
• 
  Esteratsastus
• 
  Kalpamiekkailu
• 
  Ampumajuoksu

Nykyaikaisen viisiottelun kehitti nykyaikaisten olympialaisten isäksi kutsuttu paroni Pierre de Coubertin. Sana nykyaikainen erottaa lajin antiikin viisiottelusta.

Kun antiikin viisiottelussa simuloitiin antiikin sotilaalle tarpeellisia taitoja, nykyaikaisessa viisiottelussa lajeina ovat 1800-luvun lopun ratsuväen sotilaalle oleelliset taidot. Sotilas joutuu ratsastamaan hänelle ennestään tuntemattomalla hevosella, ampumaan pistoolilla, miekkailemaan, uimaan ja juoksemaan.

George Patton ottelee Ranskan Jean de Mas Latrieta vastaan vuoden 1912 kesäolympialaisissa Tukhomassa.

Olympialaisten ohjelmassa nykyaikainen viisiottelu oli ensimmäistä kertaa 1912 Tukholmassa. Tuolloin voiton vei isäntämaan Gösta Lilliehöök. Mukana oli myös myöhemmin toisessa maailmansodassa ansioitunut yhdysvaltalainen kenraali George S. Patton, joka sijoittui lopputuloksissa viidenneksi.

Nykyaikaisessa viisiottelussa vuosikymmenten ajan kilpailtiin vain yksi laji päivässä. Kuitenkin olympialaisten lajimäärän kasvaessa supistettiin viisiottelu 1992 Barcelonassa nelipäiväiseksi ja maastojuoksun sijaan päätöslajina oli ratsastus. Seuraavissa olympiakisoissa, 1996 Atlantassa laji ahdettiin yhteen päivään ja maastojuoksu siirrettiin taas viimeiseksi lajiksi. Vuoden 2008 uudistuksen jälkeen viimeisenä lajina on ampumajuoksu.

Maastojuoksussa otettiin käyttöön yhdistetystä tuttu Gundersenin menetelmä vuonna 1984 Los Angelesissa. Maastojuoksussa ja ratsastuksessa on lisäksi matkaa muutettu alkuperäisiä lyhyemmiksi.

Vuosina 1952–1992 olympiakisojen ohjelmassa oli myös joukkuekilpailu. Naiset kilpailivat olympiamitaleista ensimmäisen kerran Sydneyssä 2000.

Maailmanmestaruuskilpailuja on järjestetty vuodesta 1949 lähtien, naisille ensimmäisen kerran 1981. Vuodesta 1989 MM-kisoissa on kilpailtu myös viestissä (naiset vuodesta 1991).

Viisiottelun osalajit

Henkilökohtainen kilpailu

• Ammunnassa 4,5 mm ilmapistoolilla ammutaan pystyasennosta 10 metrin matkalta 20 laukausta. Laukausten välillä saa olla korkeintaan 40 sekuntia. Tulos 172 tuottaa tuhat pistettä, ja yksi piste jompaankumpaan suuntaan lisää tai vähentää 12 pistettä.
• Miekkailussa kaikki kilpailijat ottelevat toisiaan vastaan kalvalla. Ottelu ratkeaa yhdestä osumasta ja kaksoispistoja ei hyväksytä, otteluaika on yksi minuutti. Ellei minuutissa kumpikaan osapuoli saa osumaa, merkitään kummallekin tappio. Pisteitä saa 1 000, jos voittaa 70 % otteluistaan.
• Uinnissa matka on 200 metriä (masters-sarjoissa 100 metriä), tyyli on vapaa ja kääntymistekniikkaa ei ole määritelty. Miehillä 1 000 pistettä tuottaa aika 2.30, naisilla 2.40.

  

  Viisiottelun ratsastusta Los Angelesin olympialaisissa vuonna 1932.

• Ratsastus suoritetaan arvotuilla hevosilla esteratsastuksena. 350–450 metrin mittaisella radalla on 12 estettä, joista yksi kolmoiseste ja kaksi kaksoisestettä. Esteiden maksimikorkeus on 120 cm ja rataan saa tutustua etukäteen. Ratsastuksessa maksimipisteet ovat 1 200. Pisteitä vähennetään pudotuksesta, kieltäytymisestä ja ratsailta suistumisesta, jokaisesta 40 pistettä. Ihanneajan ylittämisestä vähennetään 4 pistettä sekuntia kohden.
• Maastojuoksun matka on 3 000 metriä, joka juostaan 800 metrin mittaisella radalla ja ennen jokaista kierrosta on ampumaosuus. Juoksu käydään pohjoismaisesta yhdistetystä tutulla Gundersenin menetelmällä siten, että aikaerot lähdössä ovat siihen asti saavutettujen yhteispisteiden mukaiset. Näin kilpailijoiden maaliintulojärjestys on myös kokonaiskilpailun lopputulosten järjestys. Ammuntamatka on 10 metriä ja taulun halkaisija 59,5 mm. Tauluun on osuttava viidesti enintään 50 sekunnin mittaisessa ajassa. Juoksuosuudelle saa lähteä heti, kun on saavuttanut viisi osumaa tauluun. Miehille tuhat pistettä tuottaa tasan 10 minuuttia, naisille 11.20. Kutakin puolta sekuntia kohti vähennetään tai lisätään 2 pistettä.

Viesti

Viestikilpailuun osallistuu korkeintaan 16 joukkuetta kolmihenkisin joukkuein. Kilpailu käydään yksipäiväisenä. Jokainen joukkueen jäsen ampuu kymmenen laukausta, ui 100 metriä, miekkailee kerran yhtä kunkin muun joukkueen jäsentä vastaan, ratsastaa hevosella yhdeksän esteen yli ja juoksee 1 000 metriä.

• Ammunnassa jokainen joukkueen jäsen ampuu 10 kertaa, joten joukkue ampuu yhteensä 30 laukausta. 258 ammuntapistettä (maksimi 300) antaa 1 000 pistettä. Jokainen piste tämän yli tai alle on 12 pisteen arvoinen.
• Miekkailussa jokainen joukkue miekkailee jokaista muuta joukkuetta vastaan niin, että kukin miekkailija ottelee yhtä jokaisen vastustajan miekkailijaa vastaan. Ottelussa käydään kolme yhdestä pistosta ratkeavaa, enintään minuutin kestävää ottelua (toisin kuin henkilökohtaisessa kilpailussa, jossa voitto ratkeaa yhdessä yhden piston ottelussa). Jos joukkue voittaa 70 % otteluistaan, se saa 1 000 pistettä, jokainen voitto yli tai alle sen on 12 pisteen arvoinen.
• Uinti käydään 3 x 100 metrin viestinä. Miehillä 3 minuuttia 15 sekuntia antaa 1 000 pistettä, naisilla 3 minuuttia 30 sekuntia. Jokainen 0,33 sekuntia tämän alle tai yli on arvoltaan 4 pistettä.
• Ratsastus suoritetaan viestiesteratsastuksena. Rata on 350 metriä pitkä ja siinä on yhdeksän yksinkertaista estettä. Ratsastusvauhti on 350 metriä minuutissa, joten joukkueen ihanneaika on kolme minuuttia. Virheetön ihanneajassa suoritettu ratsastus antaa 1 200 pistettä. Jokainen ihanneajan ylittävä sekunti vähentää neljä pistettä, yli neljän minuutin suoritus 240 pistettä ja hyppäämättä jäänyt este 80 pistettä. Esteen pudotus vähentää 16 pistettä, hyppäämisestä kieltäytyminen tai tottelemattomuus 20 pistettä, esteen pudottamiseen johtava kieltäytyminen 32 pistettä ja vaihtovirhe 40 pistettä.
• Maastojuoksu käydään Gundersenin menetelmällä, ja näin viimeisen osuuden maaliintulojärjestys on myös kilpailun lopputulosten järjestys. Pisteet lasketaan niin, että miehillä 14 minuuttia tuo 1 000 pistettä, naisilla 15 minuuttia 30 sekuntia. Jokainen sekunti yli tai alle vastaa neljää ottelupistettä.

Lajihistoria

Nykyaikaisessa viisiottelussa alkuperäinen lajien suoritusjärjestys oli ratsastus, miekkailu, ammunta, uinti ja maastojuoksu. Kilpailuissa jokainen maa asetti omat urheilijansa jokaiseen lajiin haluamaansa suoritusjärjestykseen ja tämän jälkeen maiden välinen suoritusjärjestys arvottiin. Alun perin ratsastus käytiin maastoestekilpailuna radalla, jonka maksimipituus oli 5000 metriä ja jonka esteet olivat kiinteitä. Esteiden maksimikorkeus oli 110 cm. Lajissa jokaisella urheilijalla oli alussa 100 pistettä, josta suoritettiin vähennyksiä kieltäytymisistä ja ihanneajan ylittämisestä. Ihanneaika laskettiin nopeudella 500 metriä minuutissa.

Ammunta Amsterdamin olympialaisissa 1928

Miekkailussa oteltiin 5 minuuttia tai yksi pisto. Voitettujen otteluiden määrä ratkaisi sijoituksen. Tasatilanteessa käytiin uusintaotteluita niin kauan, että ero saatiin. Ammunnassa ammuttiin pistoolilla tai revolverilla kääntyviin tauluihin, jotka olivat näkyvissä 3 sekuntia kerrallaan. Ammuntamatka oli 25 metriä ja siinä ammuttiin neljä viiden laukauksen sarjaa. Uinti suoritettiin erissä 300 metrin matkalla ajan ratkaistessa sijoitukset. Maastojuoksussa matkana oli 4 kilometriä ja matkaan lähdettiin minuutin välein ajan ratkaistessa sijoitukset.

Kokonaiskilpailun tuloksen ratkaisi eri lajeissa saavutettujen sijalukujen summa, jolloin pienimmän sijalukujen summan saavuttanut voitti. Näitä sääntöjä noudattiin vuoden 1952 kesäolympialaisiin asti. Helsingin olympialaisissa lisättiin kilpailumuodoksi joukkuekilpailu kolmihenkisin joukkuein.

Ensimmäiset nykyaikaisen viisiottelun maailmanmestaruuskilpailut pidettiin vuonna 1949. Tätä ennen lajissa kilpailtiin lähinnä olympialaisissa.

Helsingin olympialaisten jälkeen ryhdyttiin kehittämään pistelaskujärjestelmää epäoikeudenmukaiseksi koetun sijapistejärjestelmän sijalle. Vuosina 1950–1953 Suomessa ja Ruotsissa kokeiltiin progressiivista pistetaulukkoa ja vuonna 1953 päätettiin ottaa käyttöön Ruotsissa kehitetty lineaarinen pistelaskujärjestelmä. Ensimmäiset arvokilpailut, joissa pistelaskua käytettiin, olivat vuoden 1954 maailmanmestaruuskilpailut. Tällöin tuli käyttöön järjestelmä, jossa jokaisessa lajissa on ”perustasona” 1 000 pistettä, ja näitä sitten vähennetään tai lisätään sen mukaan, kuinka kilpailija suoriutuu. Tällöin voiton sai kilpailija, jonka yhteispistemäärä lopussa oli suurin.

Näitä sääntöjä käytettiin pienin pistelaskentaan tehdyin viilauksin aina vuoden 1963 maailmanmestaruuskilpailuihin asti. Kyseisissä arvokilpailuissa muutettiin ratsastusosuutta, joka lyhennettiin 1 500 metriin ja samalla otettiin käyttöön osittain putoavat esteet.

Vuonna 1965 järjestettiin ensimmäiset juniorikilpailut miesjunioreille. Samana vuonna lajin sääntöihin tehtiin muutoksia. Ratsastuksessa ihanneajan nopeusvaatimusta laskettiin 400 metriin minuutissa ja miekkailussa yhden ottelun kesto lyhennettiin kolmeen minuuttiin. Samalla pistelaskua miekkailussa muutettiin niin, että 1 000 pistettä sai, jos voitti 70 % otteluistaan aiemman 75 %:n sijaan. Myös uinnin 1 000 pistettä antavaa rajaa muutettiin, aiemmin tuhanteen pisteeseen vaadittiin aikaa neljä minuuttia, nyt 1 000 pistettä sai ajalla 3 minuuttia 54 sekuntia. Virallisesti nämä muutokset tulivat voimaan vuoden 1965 maailmanmestaruuskilpailuissa.

Seuraava muutos tehtiin vuoden 1972 olympialaisiin, jolloin muutettiin taas ratsastuksen ja uinnin sääntöjä. Ratsastuksessa siirryttiin maastoratsastuksesta kenttäesteratsastukseen. Samalla radan pituus lyhennettiin 800 metriin. Esteitä tuli olla 15, joista yhden kaksois- ja yhden kolmoiseste. Uinnissa 1 000 pistettä antava aika pysyi samana, mutta jokaisesta yli menevästä sekunnista sai 4 pisteen vähennyksen ja alle menevästä sekunnista 4 pisteen lisäyksen pistemäärään.

Naisten ensimmäinen kansainvälinen kilpailu pidettiin Yhdysvalloissa vuonna 1977 ja ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut Lontoossa vuonna 1981. Ratsastuksessa, miekkailussa ja ammunnassa naiset kilpailivat samoilla säännöillä kuin miehet, mutta uinnissa naisten matka oli 200 metriä (1 000 pisteen raja 2 minuuttia ja 40 sekuntia ja jokainen puoli sekuntia yli tai alle lisäsi tai vähensi 4 pistettä). Maastojuoksussa matka oli 2 kilometriä ja 1 000 pisteen aika 7 minuuttia 40 sekuntia. Jokainen sekunti yli tai alle lisäsi tai vähensi 5 pistettä.

Vuonna 1984 kilpailu lyhennettiin viisipäiväisestä nelipäiväiseksi ja samalla lajien suoritusjärjestystä muutettiin laittamalla ammunta ja juoksu samalle päivälle. Seuraavan kerran lajijärjestystä muutettiin vuonna 1988, jolloin lajit asetettiin suoritusjärjestykseen miekkailu, ammunta, uinti, juoksu ja ratsastus. Tällöin ammunta ja uinti olivat samana päivänä. Samassa yhteydessä otettiin uutena lajimuotona mukaan viestikilpailu. Myös miekkailuottelun kestoa lyhennettiin kahteen minuuttiin ja juoksussa otettiin käyttöön käänteinen lähtöjärjestys. Myös ratsastuksessa oli käänteinen lähtöjärjestys. Samalla sallittiin muissa kuin maailmanmestaruus- ja olympiakilpailuissa kolmipäiväiset kilpailut, jolloin juoksu ja ratsastus olivat samana päivänä. Ratsastusradan pituus lyhennettiin 600 metriin ja ihanneajan nopeusvaatimus 350 metriin minuutissa. Esteiden maksimikorkeus oli 120 cm.

Vuoden 1984 olympialaisissa kilpailtiin maastojuoksussa Gundersen-menetelmällä ja maastojuoksu oli päätöslaji. Vuoden 1992 olympialaisissa kilpailtiin ensimmäisen kerran viisiottelu nelipäiväisenä ja viimeisenä lajina oli ratsastus.

Vuoden 1992 olympialaisten jälkeen laji sai Kansainväliseltä olympiakomitealta kritiikkiä, koska laji oli liian hidastempoinen, kesti pitkään ja oli hankalasti seurattava. Kansainvälinen viisiotteluliitto joutui tämän takia modernisoimaan lajia. Vuoden 1994 alussa tehtiin lajin historian suurimmat sääntömuutokset. Tällöin kilpailut muutettiin pääsääntöisesti yksi- tai kaksipäiväisiksi maailmanmestaruuskilpailuiden ollessa aina yksipäiväiset. Samalla maailmanmestaruus-, Euroopanmestaruus ja maailmancupkilpailuihin määriteltiin lajijärjestys ammunta, miekkailu, uinti, ratsastus ja juoksu muissa lajijärjestyksen ollessa vapaa. Samalla määriteltiin, että miehet, miesjuniorit, naiset ja naisjuniorit kilpailivat samoilla säännöillä, vain uinnissa ja juoksussa oli erilainen pistelaskujärjestelmä.

Lajikohtaisesti muutettiin sääntöjä siten, että ammunnassa siirryttiin ruutiaseista ilma-aseisiin ja ampumamatka lyheni 10 metriin. Miekkailussa yhden ottelun kestoa lyhennettiin yhteen minuuttiin ja uinnissa matka lyhennettiin 200 metriin (miehillä 1 000 pistettä sai ajalla 2 minuuttia ja 30 sekuntia ja naisilla 2 minuuttia ja 40 sekuntia).

Laseraseita.

Vuoden 2012 olympialaisissa käytettiin ensimmäistä kertaa nykymuotoista juoksu/ammunta-yhdistelmää, jossa ammuttiin laseraseilla. Seuraavana vuonna otettiin käyttöön miekkailun bonuskierros. Se toimi seuraavasti: ensiksi jokainen otteli jokaista vastaan yhden piston ottelun (katso yllä) ja tämän jälkeen aloitettiin bonuskierros, jossa heikoiten ja toiseksi heikoiten ensimmäisellä kierroksella sijoittuneet kohtasivat toisensa ja näiden voittaja sitten kolmanneksi heikoiten sijoittuneen ja niin edelleen aina ensimmäisen kierroksen parhaiten sijoittuneeseen asti.

Suomi nykyaikaisessa viisiottelussa

Ensimmäistä kertaa Suomi lähetti urheilijan nykyaikaisen viisiottelun olympiakilpailuun vuonna 1920. Edustaja oli tuolloin Emil Hagelberg, joka sijoittui sijalle seitsemän. Ensimmäisen mitalin Suomi sai vuoden 1952 kotikisoista, jolloin Suomi sai joukkuekilpailusta pronssia joukkueella Olavi Mannonen, Lauri Vilkko ja Olavi Rokka. Kaikkien aikojen paras tulos on vuoden 1956 olympialaisista, jolloin Suomi sai henkilökohtaisesta kilpailusta kaksi mitalia; hopeaa toi Olavi Mannonen ja pronssia Wäinö Korhonen. Seuraavan kerran Suomi oli mitaleilla nykyaikaisessa viisiottelussa vuoden 1972 olympialaisissa, jolloin Suomi sai joukkuekilpailun pronssia joukkueella Risto Hurme, Veikko Salminen ja Martti Ketelä. Viimeisen kerran suomalainen viisiottelija on päässyt olympialaisiin vuonna 1984.

Aina 1950-luvulle asti nykyaikaisen viisiottelun harjoittelu Suomessa keskittyi Puolustusvoimiin ja sen Etelä-Suomessa sijaitseviin joukko-osastoihin.

Maailmanmestaruuskilpailuissa Suomi sai ensimmäiset mitalinsa vuonna 1949 Tukholmasta, jossa Lauri Vilkko toi henkilökohtaisen matkan hopeaa ja Viktor Platan pronssia. Joukkuekilpailussa Suomi saavutti hopeaa. Joukkueeseen kuului kahden edellä mainitun ottelijan lisäksi Olavi Salminen (myöhemmin Sysinoro). Seuraavana vuonna Bernin maailmanmestaruuskilpailuissa Vilkko sai henkilökohtaista pronssia ja Suomi uusi joukkuehopean joukkueella Lauri Vilkko, Vilho Taalikka ja Viktor Platan. Myös seuraavissa kilpailuissa vuonna 1951 Helsingborgissa Vilkko otti henkilökohtaista hopeaa ja Suomi sai jälleen joukkuehopeaa samalla joukkueella kuin edeltävänä vuonnakin.

Muunnelmat

Nykyaikainen neliottelu on nykyaikaisen viisiottelun muunnos, jossa on mukana miekkailu, uinti, ammunta ja juoksu. Kaikki osalajit kilpaillaan samana päivänä. Nykyaikainen kolmiottelu on laji, jossa on mukana ammunta, uinti ja juoksu. Lajissa on kilpailtu kansainvälisesti vuodesta 2013. Myös Laser-Run eli nykyaikaisen viisiottelun päätöslaji, on oma kilpailulajinsa, jossa järjestetään MM-kilpailuja.

Katso myös

• Luettelo nykyaikaisen viisiottelun maailmanmestareista

Aiheesta muualla

• Kansainvälinen lajiliitto

Nykyaikainen viisiottelu olympialaisissa

1896–1908 • 1912 • 1920 • 1924 • 1928 • 1932 • 1936 • 1948 • 1952 • 1956 • 1960 • 1964 • 1968 • 1972 • 1976 • 1980 • 1984 • 1988 • 1992 • 1996 • 2000 • 2004 • 2008 • 2012 • 2016 • 2020 • 2024

Miesten nykyaikaisen viisiottelun henkilökohtaisen kisan olympiavoittajat