Thainyrkkeily
| Thainyrkkeily | |
|---|---|
 |
|
| Tunnetaan myös nimillä |
muay thai, thaiboxing, thai kickboxing, tharshanning |
| Alkuperämaa |
 Thaimaa |
| Vaikutteet | Muay boran, Krabi krabong |
 Löydä lisää urheiluaUrheilun teemasivulta |
|
Thainyrkkeily (thaiksi มวยไทย, muay thai) on muay boranista ja muinaisesta thaimaalaisesta sotataidosta, krabi Krabongista kehittynyt kamppailulaji, joka on Thaimaan kansallisurheilulaji ja tärkeä osa maan kulttuurihistoriaa. Thainyrkkeily on pystyottelulaji, jossa tekniikkavalikoimaan kuuluvat erilaiset lyönnit, kyynärpäälyönnit, potkut, polvipotkut, kiinniotto- ja puolustustekniikat sekä pystypaini eli thaipaini. Matossa otteleminen ei kuulu lajiin. Ottelut käydään nyrkkeilykehässä kehätuomarin valvonnan ja arvostelutuomareiden ottelijoiden tekniikoiden arvostelun alaisuudessa. Laji tunnetaan erityisesti polvipotku- ja kyynärpäälyöntitekniikoistaan.
Suomeen laji saapui kun Janne ja Kai Mustonen avasivat maan ensimmäisen thainyrkkeilysalin Turkuun vuonna 1984[1]. Suomen Muaythai-liitto on thainyrkkeilyn virallinen lajiliitto Suomessa. Liittoon kuuluu 44 jäsenseuraa, ja se on kansainvälisten lajiliittojen International Federation of Muaythai Amateur (IFMA) sekä European Muaythai Federation (EMF) jäsen.[2][3]
Vaikka thainyrkkeilyn harjoittelu tähtää ottelemiseen, on lajista kehittynyt myös tehokas kuntoilun ja itsensä kehittämisen muoto.
Amatööriottelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Amatööriotteluissa on kolme, neljä tai viisi kaksiminuuttista erää, ja turnaukset (EM,MM) eroavat luonteeltaan merkittävästi ammattilaisotteluista. Kisat saattavat kestää yli viikon, ja kamppailijalla voi olla viisikin ottelua tänä aikana, kun taas ammattilaiset ottelevat kerran kuukaudessa tai jopa harvemmin. Amatööriottelut käydään suojat puettuna, mikä vaimentaa lyöntien ja potkujen tehoa, ja vähentää haavojen riskiä.
Perinnetapoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Thaimaassa muay thaihin kuuluu olennaisena osana joukko perinnetapoja ja rituaaleja, joita noudatetaan jokaisessa ottelussa. Seremoniallinen kaava ja sen osat ovat peräisin historian hämärästä ajalta ennen kansallisvaltiota, jolloin henkiusko oli vallitseva. Animismi ja myöhemmin Sri Lankasta saapunut buddhalaisuus ovat sittemmin kietoutuneet yhteen, vaikka muay thain tavat ja siihen liitetyt uskomukset eivät suoranaisesti uskonnollisuuteen liitykään[4].
Musiikki
Otteluita säestetään gamelan-tyylisillä puhallin- ja lyömäsoittimilla, jotka antavat lajille tunnusomaisen vaikertavan ääniympäristön. Oikeassa ottelussa musiikkia varten on elävä yhtye. Musiikki alkaa hitaalla tempolla ottelua edeltävän rituaalitanssin wai khru ram muayn aikana kiihtyen ottelun alettua ja edetessä. Musiikin tuottamiseen käytetään kolmea erilaista soitinta: pi (pillimäinen huilu), ching (symbaalin tapainen) ja khlong khaek (käsirumpu).[5]
Vihkimys
Muay thai -harjoittelijat ovat taikauskoisia ja luottavat loitsuihin ja maneereihin, joiden on tarkoitus auttaa voittamaan vastustaja. Aloitteleva ottelija käy harjoitusleirillä läpi initiaatioseremonian, joka yleensä pidetään torstaisin. Initiaatiomenoissa opettaja nostaa joko hansikkaan tai puuvillaisen päänauhan oppilaan päälaelle. Oppilas kumartaa opettajalleen kolmesti ja ojentaa kätensä opettajalle. Opettaja alkaa sitten lausua paalin kielellä perinteistä kaavaa, jolla oppilas siunataan. Menojen lopuksi pidetään yhteiset juhlat ja aterioidaan.[6]
Mongkhon
Kun ottelija, nak muay, astuu kehään, hänellä on päässään mongkhon (mangala, pitkähäntäinen nauhamainen päähine) ja kaulassaan kukista punottu seppele phuang malai. Mongkhonia käytetään aina ennen ottelua edeltävässä seremoniassa. Päähine on tehty puuvillasta, jonka langat on kiedottu tietyllä tavalla tiukaksi kierteeksi. Mongkhon on nyrkkeilykoulun omaisuutta, ja siihen suhtaudutaan kuin eräänlaiseen kruunuun. Kullakin koululla (tai salilla) on omanlaisensa mongkhon. Ottelija ei käsillään kosketa mongkhonia, vaan se asetetaan hänen päähänsä ja otetaan pois. Astuessaan kehään ottelija ei milloinkaan alita sen rajaköyttä, vaan nousee aina päällimmäisen yli. Tapa liittyy uskomukseen, että pää on ihmiskehon pyhin, puhtain ja tärkein osa, kun taas jalat ovat alimmat ja mitättömimmät. Ottelijat usein pitävät hauiksensa ympärillä narua, jota kutsutaan nimellä khryang ruang tai pha prachiat. Käsivarsinauhoja pidetään onnenamuletteina ja ne on siunannut buddhalainen munkki.[7]
Wai khru ram muay
Ennen ottelua nyrkkeilijä kumartaa jokaiselle neljälle kulmalle osoittaen kunnioitusta myös yleisölle, joka on maksanut nähdäkseen hänen ottelevan. Ottelija riisutaan viitastaan, minkä jälkeen tämä valmistautuu seremonialliseen tanssiin, wai khru ram muay. Käsi reunaköydelle laskettuna ottelija kiertää nyrkkeilykehän vastapäivään sulkien sen kuvaannollisesti. Symbolisen eleen jälkeen ottelija menee keskelle, jossa asettuu polvilleen kasvot kohti kotikaupunkiaan tai kotisaliaan. Polvillaan hän kumartuu syvään niin, että otsa koskettaa maata. Tätä kutsutaan nimellä wai khru, jolla osoitetaan kunnioitusta opettajalle, salille, perheenjäsenille ja jumalille tai hengille. Wai khrun jälkeen alkaa varsinainen tanssi. Wai khru ram muayn aikana ottelija suorittaa tiettyjä liikkeitä kuin pantomiimissa, jotka mimikoivat saalistusta tai taistelua. Liikkeet vastaavat samalla alkuverryttelyä. Seremonian lopuksi ottelijat tekevät wain (tervehtivät kohteliaasti kumartaen) vastustajalleen, vetäytyvät kulmiinsa ja aloittavat ottelun.[8]
Suhde potkunyrkkeilyyn
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Thainyrkkeily rinnastetaan usein yleisemmin tunnettuun potkunyrkkeilyyn, mutta kyseessä on kuitenkin eri laji. Potkunyrkkeilyn juuret ovat osittain karatessa, mikä voi näkyä myös harjoitusmetodeissa ja -ympäristössä. Varsinkin länsimainen thainyrkkeily muistuttaa salikulttuuriltaan enemmän nyrkkeilyä. Ottelemisessa ero potkunyrkkeilyyn vaihtelee suuresti sovellettavien sääntöjen mukaan. Japanilainen potkunyrkkeily voi olla hyvinkin lähellä muay thaita, kun taas amerikkalaisessa potkunyrkkeilyssä ei sallita lainkaan kyynärpääiskuja, polvipotkuja tai potkuja vyötärön alle. Eurooppalaiset säännöt ovat näiden väliltä ja vaikka polvipotkut, potkut jalkoihin ja kiinniottoliikkeet eivät olekaan kiellettyjä, sen pääpaino on nyrkkeilyssä. Myös otteluerien määrä ja pituudet voivat vaihdella. Thainyrkkeilyssä ammattilaisottelut otellaan viisi kolmen minuutin erää, kun taas potkunyrkkeilyottelussa eriä voi olla jopa 12.
Thainyrkkeilijöitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tunnettuja nykyisiä ja entisiä thainyrkkeilijöitä:
- José Aldo
- Buakaw Banchamek
- Tony Jaa
- Joanna Jędrzejczyk
- Maurício Rua
- Saenchai
- Valentina Ševtšenko
- Anderson Silva
- Wanderlei Silva
- Nong Tum
- Rodtang Jitmuangnon
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ geebeefi.com: Thainyrkkeily on mielen ja kehon yhteistyötä 14.1.2019. Arkistoitu 10.5.2021. Viitattu 9.5.2021.
- ↑ Suomen Muaythai – Liitto: Liitto muaythai.fi. Viitattu 9.5.2021.
- ↑ Suomen Muaythai – Liitto: Jäsenseurat muaythai.fi. Viitattu 9.5.2021.
- ↑ Yod Ruerngsa, Khun Kao Charuad, James Cartmell: Muay Thai - The Art of Fighting (sivu 22)
- ↑ Yod Ruerngsa, Khun Kao Charuad, James Cartmell: Muay Thai - The Art of Fighting (sivut 15, 16, 17)
- ↑ Yod Ruerngsa, Khun Kao Charuad, James Cartmell: Muay Thai - The Art of Fighting (sivu 18)
- ↑ Yod Ruerngsa, Khun Kao Charuad, James Cartmell: Muay Thai - The Art of Fighting (sivu 20, 21, 22)
- ↑ Yod Ruerngsa, Khun Kao Charuad, James Cartmell: Muay Tha - The Art of Fighting (sivut 21, 22)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Muay Thai -liitto ry
- FeelThailand Muay Thai Muay Boran
- Thai-Boxing Muay-Thai