Luhanskin kansantasavalta
| Luhanskin kansantasavalta Луганская народная республика Luganskaja narodnaja respublika |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | Venäjän nukkevaltio | ||
| Valtionpäämies | Leonid Pasetšnik | ||
| Pääkaupunki |
Luhansk |
||
| Väkiluku (2019) | 1 485 300[1] (sijalla -) | ||
| Viralliset kielet | venäjä | ||
| Valuutta | Venäjän rupla (RUB) | ||
| Aikavyöhyke | UTC+3 | ||
| Lyhenne | LNR | ||
_(semi-secession).svg)
Luhanskin kansantasavalta (ven. Луганская народная республика, Luganskaja narodnaja respublika, lyhenne LNR) oli Itä-Ukrainan Luhanskin alueen eteläosia Itä-Ukrainan sodan aikana vuosina 2014–2022 hallinnut separatistihallinto, joka katsoi olevansa itsenäinen valtio, kunnes se julistettiin liitetyksi Venäjään. Yhdessä naapurinsa Donetskin kansantasavallan kanssa se muodosti vuoteen 2015 saakka Kansantasavaltojen liitto Novorossijan.
Luhanskin kansantasavaltaa ei pitkään tunnustanut yksikään kansainvälisesti yleisesti tunnustettu valtio, ainoastaan kiistanalainen Etelä-Ossetia, jolla on itsellään vain muutaman valtion tunnustus. 21. helmikuuta 2022 Venäjän presidentti Vladimir Putin kuitenkin ilmoitti tunnustavansa Luhanskin kansantasavallan.[2] Kolme päivää myöhemmin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Ukraina piti kansantasavaltoja terroristijärjestöinä. Jotkin lähteet luonnehtivat Itä-Ukrainan niin kutsuttuja kansantasavaltoja Venäjän ohjauksessa olleiksi nukkehallinnoiksi.[3] Venäjä liitti sen kolmen muun alueen tavoin osaksi itseään syyskuussa 2022. YK tuomitsi lokakuussa 2022 Venäjän aluevaltaukset laittomiksi.[4]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ukrainan Euromaidan-vallankumouksen ja Ukrainan presidentin Viktor Janukovytšin syrjäyttämisen yhteydessä keväällä 2014 vallankumousta vastustavat ja Venäjä-mieliset protestit Itä-Ukrainassa vahvistuivat, mikä johti separatistien johtaman ”Luhanskin kansantasavallan” perustamiseen 27. huhtikuuta 2014. Itä-Ukrainan sotatoimien käynnistäjäksi julistautunut entinen Venäjän armeijan sotilastiedustelun eversti Igor Girkin (alias Strelkov) toimi sotilasjohtajana myös Luhanskin alueella.
Luhanskin kansantasavallassa järjestettiin kiistanalainen kansanäänestys itsenäistymisestä 11. toukokuuta. Separatistijoukkojen järjestämän äänestyksen perusteella annettiin itsenäisyysjulistus 12. toukokuuta 2014. Jo 24. huhtikuuta 2014 kansantasavallan hallitus sopi yhdistymisestä samoin yksipuolisesti itsenäiseksi julistautuneen Donetskin kansantasavallan kanssa ”Novorossijan liittovaltioksi”.
Vain vajaa puolet Ukrainan Luhanskin aluetta on kansantasavallan hallinnassa; alueen pohjoisosa, joka on pääosin ukrainankielistä seutua, on pysynyt Ukrainan hallinnassa. Noin kaksi kolmannesta Luhanskin alueen väestöstä on kuitenkin separatistialueella, jossa sijaitsevat suurimmat kaupungit, joihin neuvostovuosina muutti paljon venäjänkielistä työvoimaa. Syksyllä 2014 kansantasavallan alueella eli noin 1,2 miljoonaa ihmistä.[5]
Marraskuun alussa 2014 Luhanskin kansantasavalta järjesti parlamentti- ja johtajanvaalit. Kansainvälinen yhteisö piti vaaleja laittomana, mutta ennen vaaleja Venäjä ilmoitti kunnioittavansa vaalitulosta. Sittemmin Venäjä kuitenkin pidättäytyi vahvistamasta tukeaan vaalituloksille. Valtionpäämieheksi valittiin Igor Plotnitski.
Marraskuussa 2017 Plotnitski erotti sisäministeri Igor Kornetin, minkä seurauksena tunnuksettomia vihreitä miehiä saapui Luhanskiin Donetskin kansantasavallasta. Ukrainan hallituksen mukaan Plotnitski olisi paennut Venäjälle.[6]
Luhanskissa arvioitiin vuonna 2017 olevan meneillään sisäinen valtataistelu, jonka seurauksena Plotnitski erosi ja siirtyi Venäjälle. Tehtävän sai vastuulleen vaaleihin asti väliaikaisena turvallisuusministeri Leonid Pasetšnik.[7] Hänen asemansa Luhanskin kansantasavallan johtajana vahvistettiin vuonna 2018.[8]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Luhansk oblast Internet Encyclopedia of Ukraine. Viitattu 17.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Kreml: Putin aikoo tunnustaa Itä-Ukrainan kapinallisalueet – EU uhkaa pakotteilla yle.fi. Viitattu 21.2.2022.
- ↑ Aleh Luhn: Is Eastern Ukraine Becoming a People’s Republic or Puppet State? 7.11.2014. thenation.com. Viitattu 26.11.2014. (englanniksi)
- ↑ With 143 Votes in Favour, 5 Against, General Assembly Adopts Resolution Condemning Russian Federation’s Annexation of Four Eastern Ukraine Regions | UN Press press.un.org. Viitattu 7.12.2023.
- ↑ Nowhere to run in Eastern Ukraine New York Times 13.11.2014
- ↑ Sisäinen valtataistelu kärjistyi Ukrainan separatistialueella ts.fi. Arkistoitu 22.11.2017. Viitattu 22.11.2017.
- ↑ Heikki Heiskanen: Luhanskin separatistialueen johtaja eroaa "terveyssyistä" Yle.fi, uutiset. 25.11.2017. Viitattu 25.11.2017.
- ↑ Pasechnik Leonid Spisok Putina
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Luhanskin kansantasavalta Wikimedia Commonsissa
