Kansaneläkelaitos
| Kansaneläkelaitos | |
|---|---|
 |
|
| Tunnuslause | Elämässä mukana - muutoksissa tukena |
| Yritysmuoto | valtion laitos |
| Perustettu | 1937 |
| Toimitusjohtaja | Outi Antila (pääjohtaja) |
| Kotipaikka |
 Helsinki, Suomi |
| Toiminta-alue | Suomi |
| Toimiala | sosiaaliturva |
| Henkilöstö | 7 651 (31.12.2019) |
| Kotisivu |
www |
| Osa artikkelisarjaa |
| Suomen politiikka |
|---|
 |
Kansaneläkelaitos (lyhenne Kela[1]; ruots. Folkpensionsanstalten, Fpa) on itsenäinen julkisoikeudellinen laitos,[2] joka hoitaa Suomessa asuvien perusturvaa eri elämäntilanteissa. Kelan asiakkaita ovat kaikki Suomessa asuvat ja ulkomailla asuvat Suomen sosiaaliturvan piiriin kuuluvat henkilöt.[3] Kelan tehtävänä on turvata väestön perustoimeentuloa, edistää terveyttä ja tukea itsenäistä selviytymistä eri elämäntilanteissa.[4]
Kelalla on toimipisteitä ympäri Suomea, mutta pääosa keskushallinnon työntekijöistä työskentelee Helsingissä. Kelan pääjohtaja on vuoden 2020 alusta alkaen Outi Antila. Kelan hallintoa ja toimintaa valvovat eduskunnan valitsemat 12 valtuutettua. Laitoksen toimintaa johtaa ja kehittää 10-jäseninen hallitus.[4]
Vuonna 2020 Kelan etuusrahastojen rahoittamisesta vastasivat valtio (74,4 %), työnantajien ja vakuutettujen sairausvakuutusmaksut (20,6 %), kunnat (4,8 %) ja muu rahoitus (0,3 %).[4] Vuonna 2020 sosiaalimenot Suomessa olivat yhteensä noin 75,6 miljardia euroa, josta Kelan osuus oli 21 prosenttia.[5] Kelan maksamia etuuksia saa 80 prosenttia suomalaisista. Yleisimpiä ovat sairaanhoitokorvaukset, eläkkeet, lapsilisät, asumistuet ja työttömyysturva.[6]
Kansaneläkelaitoksen tunnuksena oli vuosina 1938–2004 sininen torni, jonka sisällä on heraldinen ruusu. Merkin suunnitteli Matti Visanti. Modernisoitu versio tunnuksesta otettiin käyttöön vuoden 2005 alusta. Sen suunnitteli Pekka Loiri.[7]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kela aloitti toimintansa 16. joulukuuta 1937 ja oli aluksi nimensä mukaisesti eläkelaitos. Alkuaikojen jälkeen toiminta on uudistunut, laajentunut ja monipuolistunut.
Ensimmäinen uudistus oli vuonna 1963 säädetty sairausvakuutuslaki, joka tuli voimaan 1. syyskuuta 1964. Jokainen Suomessa asuva henkilö tuli vakuutuksen piiriin, johon kuuluvat sairaanhoitokorvaukset (lääkärinpalkkioiden, tutkimuksen ja hoidon sekä lääkkeiden korvaaminen) sekä työtulovakuutus (sairauspäiväraha, äitiys- isyys ja vanhempainraha korvauksena sairauden sekä raskauden ja synnytyksen aiheuttamista työansion menetyksistä. Sairausvakuutuslaki on toissijainen, eli jos vakuutetulla on oikeus saada lakiin perustuvaa korvausta muualta, hän on oikeutettu sairausvakuutuslain mukaisiin etuuksiin vain sikäli ja siltä osin kuin muun lain mukainen korvaus jää pienemmäksi. Sairausvakuutuslakiin nähden ensisijaisia ovat muun muassa liikennevakuutus (korvaa henkilövahingot, jotka syntyvät kun moottoriajoneuvoa käytetään liikenteessä), tapaturmavakuutuslaki (korvaa työssä saadusta vammasta aiheutuvat kustannukset ja työansion menetyksen) sekä vahingonkorvauslaki (korvaa toisen henkilön tahallisesti tai tuottamuksellisesti aiheuttaman vamman siitä aiheutuvine taloudellisine menetyksineen. Jopa tavallinen kadulla liukastuminen on katuosuuden kunnossapidosta vastaavan, ei sairausvakuutuksen vastuulla).
Elatustuen maksatus siirtyi kunnilta Kelan hoidettavaksi 1. huhtikuuta 2009. Kela maksoi ruokavaliokorvausta keliakiaa sairastaville vuodesta 2002 vuoden 2015 loppuun asti.
Vuosina 1972–2006 Kelalla oli oma kuntoutuspalveluja tuottava kuntoutuslaitos Turussa. Vuoden 2007 alusta lähtien laitos on jatkanut toimintaa itsenäisenä säätiönä nimellä Kuntoutuskeskus Petrea.
Toimeentulotuki (perustoimeentulotuki) siirtyi Kelan käsiteltäväksi 1. tammikuuta 2017.[8]
Toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kelan vastuulla ovat esimerkiksi kansaneläke, takuueläke, perhe-eläke, kuntoutusraha, erilaiset kuntoutuspalvelut, äitiysavustus, lapsilisä, elatustuki, vanhempainpäiväraha, lastenhoidon tuet (esim. kotihoidon tuki), opintotuki, lääkekorvaukset, sairaanhoitokorvaukset, sairauspäiväraha, sotilasavustus, peruspäiväraha, työmarkkinatuki, vammaistuki ja yleinen asumistuki. Vuoden 2017 alussa toimeentulotuen perusosan maksatus siirtyi kunnilta Kelalle.[9]
Kelan tekemistä yksittäisista päätöksiin voi hakea muutosta lähettämällä oikaisuvaatimus Kelaan ja jos päätöstä ei muuteta, etenee oikaisuvaatimus sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalle tai työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnalle tai opintotukea koskevissa päätöksissä opintotuen muutoksenhakulautakunnalle. Toisena muutoksenhakuasteena on vakuutusoikeus, jonne voi valittaa lautakunnan päätöksestä.
Sähköistä reseptiä koskeva lainsäädäntö astui voimaan 1. huhtikuuta 2007 ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelyä koskeva lainsäädäntö 1. heinäkuuta 2007. Sähköinen arkisto luotiin 2008 ja terveydenhuollon organisaatiot liittävät tietonsa arkistoon 2008–2011. Kelan Kanta-palvelut-yksikkö jatkaa sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisten tietojärjestelmäpalvelujen kehittämistä yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Käytössä olevia Kanta-palveluja ovat muun muassa sähköinen resepti, Lääketietokanta, Potilastiedon arkisto sekä Omakanta-palvelu, jossa terveydenhuollon asiakas voi tarkistaa omat resepti- ja terveystietonsa ja uudistaa sähköisen reseptin.[4]
Kelalla on noin 8 000 työntekijää ja palvelupisteitä on eri puolilla Suomea. Kelalla oli vuoden 2020 lopussa 147 toimistoa. Lisäksi se toimii 145 yhteispalvelupisteessä.[5] Kelan puhelinpalvelu on jaoteltu eri elämäntilanteiden ja etuuksien mukaan. Puhelinpalvelusta vastaavat yhteyskeskukset sijaitsevat Joensuussa, Lieksassa, Jyväskylässä, Kemijärvellä ja Pietarsaaressa. Kelan tietokonekeskus ja opintotukikeskus sijaitsevat Jyväskylässä. Kansaneläkelaitoksen päätoimitalo sijaitsee Helsingissä Taka-Töölössä.
Kela julkaisee sidosryhmilleen suunnattua lehteä nimeltä Sosiaalivakuutus.
Kela tekee tutkimusta sosiaali- ja terveysturvan alalta ja julkaisee vertaisarvioituja tutkimuksia ja ajankohtaisjulkaisuja. Tutkimusta tehdään monitieteisesti.[10] Kela julkaisee seuraavia tutkimusjulkaisusarjoja:[11]
- Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia, joka ilmestyy painettuna ja sähköisenä ja on vertaisarvioitu
- Sosiaali- ja terveysturvan raportteja, joka ilmestyy painettuna ja sähköisenä ja on vertaisarvioitu
- Teemakirja, joka ilmestyy painettuna ja sähköisenä ja on vertaisarvioitu
- Työpapereita, joka ilmestyy sähköisenä.
Vuonna 2009 Kela oli TNS Gallupin tekemässä yhdeksää organisaatiota koskeneessa imagotutkimuksessa Suomen kolmanneksi luotetuin palveluorganisaatio. 74 prosenttia piti sitä joko erittäin tai melko luotettavana. Kela sijoittui tutkimuksessa kolmanneksi Poliisin ja Puolustusvoimien jälkeen. Taakse jäivät muun muassa tuomioistuimet, sosiaaliturvajärjestelmä, julkinen terveydenhuolto ja kirkot.[12]
Kansaneläkelaitoksella on osakeomistusta muun muassa lääketeollisuusyhtiö Orionissa.[13][14]
Etuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2020 Kelan kokonaiskulut olivat 16,4 miljardia euroa, joista etuuksien osuus oli 15,9 miljardia euroa.[5]
Kulujen jakautuminen vuonna 2020:
- 4,45 miljardia euroa sairausvakuutusetuuksia ilman kuntoutusta
- 2,52 miljardia euroa eläke-etuuksia
- 2,26 miljardia euroa työttömyysturvaetuuksia
- 1,36 miljardia euroa lapsilisiä, 406 miljoonaa euroa lastenhoidon tukia ja 216 miljoonaa euroa elatustukea
- 1,57 miljardia euroa yleistä asumistukea
- 591 miljoonaa euroa opintoetuuksia (sisältää myös opiskelijoiden asumislisän)
- 554 miljoonaa euroa vammaisetuuksia
- 636 miljoonaa euroa eläkkeensaajan asumistukea
- 560 miljoonaa euroa kuntoutusetuuksia
- 95 miljoonaa euroa muita etuuksia.
Organisaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kelan organisaatio uudistui 1. tammikuuta 2016. Kelassa on kuusi tulosyksikköä: Asiakkuuspalvelut, Etuuspalvelut, Kehittämispalvelut, ICT-palvelut, Yhteiset palvelut ja Esikuntapalvelut. Kelan paikallishallinto koostuu Etuuspalvelujen tulosyksikköön kuuluvista viidestä vakuutuspiiristä. Aiemmin Kelan keskushallinnossa oli 11 osastoa ja paikallishallinnossa 24 vakuutuspiiriä.[15]
Kelan pääjohtajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Toimikausi | Pääjohtaja |
|---|---|
| 1937–1944 | Eero Rydman |
| 1944–1945 | Atte Arola |
| 1946–1954 | Eino E. Louhio |
| 1954–1971 | V. J. Sukselainen |
| 1971–1993 | Jaakko Pajula |
| 1993–2000 | Pekka Tuomisto |
| 2000–2010 | Jorma Huuhtanen |
| 2010–2016 | Liisa Hyssälä |
| 2017–2019 | Elli Aaltonen |
| 2020– | Outi Antila |
Kelan pääjohtajana on ollut keskustan tai maalaisliiton riveistä yhtäjaksoisesti vuodesta 1954 vuoteen 2016. Ketju ei oikeastaan katkennut myöskään vuoteen 2016, sillä tuolloin pääjohtajaksi tulleella Elli Aaltosella ei ole keskustan jäsenkirjaa, mutta hän itsekin myönsi olevansa "alkiolainen keskustalainen".[17] Outi Antilalla ei ole minkään puolueen jäsenkirjaa.
Kelan hallitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kelan valtuutettuina toimivat kansanedustajat nimittävät 10-henkisen hallituksen.[18] Hallituksen jäsenet toimikaudella 2023–2025 ovat:[19]
- Vertti Kiukas, pääsihteeri, SOSTE ry (puheenjohtaja)
- Riikka Slunga-Poutsalo (varapuheenjohtaja)
- Raimo Antila, osastopäällikkö, sosiaali- ja terveysministeriö
- Tuija Brax, johtaja (Oikeusvaltiokeskus)
- Leila Lehtinen, toimitusjohtaja (Matkahuolto Oy)
- Juha Rehula, va toiminnanjohtaja (Suomen Farmasialiitto ry)
- Saana Siekkinen, työelämäasioiden johtaja (SAK)
- Timo Sipilä johtaja (MTK)
- Riitta Särkelä, pääsihteeri (Ensi- ja turvakotien liitto ry)
- Tommi Toivola, johtaja, lainsäädäntö ja hallinto (Elinkeinoelämän keskusliitto ry)
Lisäksi Kelan henkilöstön edustajana toimii Kelan toimihenkilöt ry:n puheenjohtaja Tuija Sarlin (läsnäolo- ja puheoikeus).
Kelan valtuutetut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eduskunnan nimittämät valtuutetut vahvistavat Kelan hallituksen esitykset tilinpäätöksestä ja antavat lisäksi vuosittain eduskunnalle kertomuksen Kelan toiminnasta. Valtuutettujen toimikausi on neljä vuotta. Kaudella 2023–2027 valtuutettuina toimivat:[20]
- Mia Laiho, kok. (varavaltuutettu Noora Fagerström, kok.)
- Sari Sarkomaa (varapuheenjohtaja), kok. (varavaltuutettu Terhi Koulumies, kok.)
- Oskari Valtola, kok. (varavaltuutettu Mari Kaunistola, kok.)
- Ville Väyrynen, kok. (varavaltuutettu Milla Lahdenperä, kok.)
- Ritva Elomaa, ps. (varavaltuutettu Antti Kangas, ps.)
- Mira Nieminen, (puheenjohtaja) ps. (varavaltuutettu Rami Lehtinen, ps.)
- Anne Rintamäki, ps. (varavaltuutettu Jorma Piisinen ps.)
- Ilmari Nurminen, sd. (varavaltuutettu Ville Merinen, sd.)
- Matias Mäkynen, sd. (varavaltuutettu Kim Berg, sd.)
- Anna-Kristiina Mikkonen, sd. (varavaltuutettu Johan Kvarnström, sd.)
- Antti Kurvinen, kesk. (varavaltuutettu Hanna Kosonen, kesk.)
- Bella Forsgrén, vihr. (varavaltuutettu Fatim Diarra, vihr.)
Kritiikkiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kelaa on kritisoitu sen hallinnoiman tukijärjestelmän monimutkaisuudesta ja ehtojen vaikeasta ymmärrettävyydestä.lähde? Kela ei säädä lakeja, joiden pohjalta se toimii, mutta Kelalla on itsenäistä harkintavaltaa yksittäisissä tapauksissa. Koska sosiaaliturvalainsäädäntö on hyvin eri-ikäistä, siinä ei ole aina huomioitu lainmuutosten seurauksia muiden lakien toteuttamisessa.
Kelaa on kritisoitu muun muassa sen työkyvyttömyyseläkepäätöksistä. Vuonna 2022 kerättiin Kansalaisaloitetta, jonka tarkoituksena oli saada Kela myöntämään eläke potilaille, jotka eivät kykene työntekoon lain tarkoittamalla tavalla. Adressin syynä on se, että on monia sairauksia, joiden perusteella Kela ei myönnä sairauseläkettä edes sellaisille potilaille, joita pitää syöttää, pestä ja pukea.[21]
Osa poliitikoista pitää sosiaaliturvalainsäädäntöä niin monimutkaisena, että se tulisi uudistaa kokonaisvaltaisesti. Uudistusehdotukset vaihtelevat SDP:n lainsäädännön maltillisesta nykyaikaistamishankkeesta[22] koko järjestelmän korvaamiseen niin sanotulla perustulomallilla. Perustulojärjestelmää ovat julkisuudessa kannattaneet erityisesti vihreät.[23]
Kelan entinen pääjohtaja Jorma Huuhtanen on kannattanut lainsäädännön yksinkertaistamista, sillä hänen mielestään etuusviidakko toimii huonosti sekä asiakkaan että toimeenpanijan kannalta. Nyt noin sadan etuuden lähde? ja vajaan 40 lain sosiaaliturvajärjestelmässä toimiminen on toimeenpanijalle ja asiakkaalle hankalaa.[24]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lyhenneluettelo: K Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 22.1.2016.
- ↑ Laki Kansaneläkelaitoksesta Finlex.fi. Viitattu 29.6.2023.
- ↑ Toiminta 4.7.2014 (päivitetty). Kela. Viitattu 7.4.2016.
- ↑ a b c d Kelan toimintakertomus 2016 Kela. Arkistoitu 12.4.2018. Viitattu 4.8.2017.
- ↑ a b c Taskutilasto 2021 helda.helsinki.fi. Viitattu 21.9.2021.
- ↑ Takala, Anna & Zaki, Sonia: Suomalaisista 80 prosenttia saa Kelasta tukea, eikä siinä ole mitään väärää, sanoo professori – Näitä tukia suomalaisille maksetaan HS.fi. 20.9.2021. Viitattu 29.6.2023.
- ↑ Kelalle uusi logo vuoden alussa Turun Sanomat. 17.12.2004. Viitattu 21.2.2023.
- ↑ https://www.kela.fi/ajankohtaista-verkkoasiointi/-/asset_publisher/uKfve0EJPPGY/content/miten-toimeentulotuki-muuttuu-vuonna-2017- (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Toimeentulotuki siirtyy Kelan hoidettavaksi vuonna 2017 13.3.2015. Kela. Arkistoitu 20.5.2015. Viitattu 16.6.2015.
- ↑ Kela tutkii kela.fi. Viitattu 21.11.2016.
- ↑ Julkaisusarjat kela.fi. Viitattu 21.8.2022.
- ↑ Arola, Hilkka: Arvosana tyydyttävä. Elämässä, marraskuu 2009, nro 4, s. 6–7. Kela.[1][vanhentunut linkki]
- ↑ Onko Kelan perusteltua pysyä Orionin isona omistajana? Kauppalehti 3.12.2019.
- ↑ https://www.orion.fi/konserni/sijoittajat/osakkeenomistajat/suurimmat-omistajat-osakemaaran-mukaan/ Suurimmat omistajat osakemäärän mukaan] Orion.
- ↑ Kela uudistaa organisaationsa palvelujen turvaamiseksi 11.6.2015. Kela. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 16.6.2015.
- ↑ Pääjohtajakunta, s. 174. SKS, Helsinki 2005.
- ↑ Elli Aaltonen Kelan pääjohtajaksi – voittaja ratkesi arvalla äänestyksen päätyttyä tasan Helsingin Sanomat. 4.10.2016. Viitattu 21.9.2019.
- ↑ Organisaatio 21.3.2016. Kela. Arkistoitu 16.7.2016. Viitattu 6.7.2016.
- ↑ Hallitus 2023–2025 Kela. Viitattu 29.6.2023.
- ↑ Valtuutetut 2023–2027 KELA. Viitattu 29.6.2023.
- ↑ Kansalaisaloitepalvelu - Kelan ja eläkevakuutusyhtiöiden noudatettava lakia kaikkien sairauksien kohdalla sairausperusteisia etuuksia haettaessa Kansalaisaloitepalvelu. Viitattu 17.8.2022.
- ↑ Sosiaalidemokraattien sosiaali- ja terveyspolitiikan ohjelma 2005. Web Archive.
- ↑ Perustulomalli 31.1.2013. Vihreät. Arkistoitu 12.6.2013. Viitattu 29.9.2013.
- ↑ Kelan pääjohtaja Jorma Huuhtanen: Sosiaaliturvan peruspilareita ei tule murentaa (Kela tiedottaa) 27.2.2007. Kansaneläkelaitos. Viitattu 27.2. 200.[vanhentunut linkki]
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Häggman, Kai: Suurten muutosten Suomessa, Kansaneläkelaitos 1937–1997. Gummerus 1997. ISBN 951-669-434-9
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kansaneläkelaitos Wikimedia Commonsissa
