Eero Rydman
| Eero Rydman | |
|---|---|
 |
|
| Helsingin kaupunginjohtaja | |
| Edeltäjä | Antti Tulenheimo |
| Seuraaja | Lauri Aho |
| Kansanedustaja | |
|
2.9.1927–31.7.1929
1.9.1933–31.8.1936 |
|
| Ryhmä/puolue | Kansallinen Edistyspuolue |
| Vaalipiiri | Uudenmaan läänin vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. elokuuta 1889 Turku |
| Kuollut | 15. kesäkuuta 1963 (73 vuotta) Helsinki |
| Arvonimi | ylipormestari (1949) |
| Tiedot | |
| Puolue | Edistyspuolue |
| Koulutus | lakitieteen lisensiaatti (1947) |
Hjalmar Erik (Eero Hjalmar) Rydman (19. elokuuta 1889 Turku – 15. kesäkuuta 1963 Helsinki) oli suomalainen poliitikko. Hän toimi Kansallisen Edistyspuolueen kansanedustajana 1927–1929 ja 1933–1936.[1] Rydman oli Kansaneläkelaitoksen ensimmäinen pääjohtaja 1937–1944, minkä jälkeen hän toimi Helsingin kaupunginjohtajana 1944–1956. Hän oli ehdolla presidentinvaaleissa 1956.[2][3]
Rydman valmistui ylioppilaaksi Turun suomalaisesta klassisesta lyseosta 1906, filosofian kandidaatiksi 1909 ja filosofian maisteriksi 1910.[2] Lakitieteen kandidaatiksi hän valmistui 1914 ja sai varatuomarin arvon 1917. Vuosina 1910–1911 Rydman opiskeli lakitiedettä Münchenin yliopistossa. Lakitieteen lisensiaatiksi Rydman valmistui vuonna 1947.[1][3]
Rydman toimi asianajajana Turussa ja Helsingissä 1914–1917 ja hän oli 1917–1918 Turun kaupunginvaltuuston sihteerinä. Suomen sisällissodan aikana Rydman oli Saariston vapaajoukossa joukkue- ja myöhemmin komppanianpäällikkönä. Sisällissodan jälkeen hänet nimitettiin puolustusministeriön suojeluskuntatoimiston päälliköksi vuoteen 1919 saakka sekä suojeluskuntain yliesikunnan hallinnollisen osaston päälliköksi vuoteen 1921 saakka. Hänet ylennettiin aktiivikapteeniksi 1920. Vuoden 1922 alusta aina vuoteen 1937 saakka Rydman oli Suomen Käsityöläis-Osakepankin johtokunnan jäsenenä. Kansaneläkelaitoksen pääjohtajaksi hänet nimitettiin 1937.[3]
Rydman toimi muun muassa eduskunnan maatalousvaliokunnan sihteerinä 1917 ja sotilasasiainvaliokunnan sihteerinä 1918–1919. Eduskunnan jäsenenä hän oli Uudenmaan läänin vaalipiiristä valittuna 1927–1929 ja 1933–1936. Vuonna 1933 hän oli perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana. Rydman toimi Edistyspuolueen eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana 1933–1935 ja puheenjohtajana 1936. Edistyspuolueen puoluetoimikunnan jäsenenä hän oli 1927 ja uudelleen vuodesta 1932 sekä puoluetoimikunnan varapuheenjohtajana vuodesta 1932. Rydman oli Helsingin rahatoimikamarin jäsenenä 1927 ja jälleen vuodesta 1933 alkaen. Helsingin kaupunginhallituksen jäsenenä Rydman oli vuodesta 1932, kaupunginvaltuuston jäsenenä vuodesta 1931 ja valtuuston puheenjohtajana vuodesta 1937.[3]
Rydmanin veli Heikki Ritavuori (vuoteen 1905 Rydman) oli Edistyspuolueen poliitikko ja Suomen sisäasiainministeri, joka ammuttiin kotiovelleen vuonna 1922. Ritavuoren tyttärenpoika professori Pekka Tarjanne oli Liberaalisen Kansanpuolueen poliitikko.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Eero Rydman Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ a b Kolbe, Laura: Rydman, Eero (1889–1963) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 27.3.2016.
- ↑ a b c d 50-vuotias. Pääjohtaja Eero Rydman, Helsingin Sanomat, 19.08.1939, nro 221, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 17.08.2024
|
Edeltäjä: Antti Tulenheimo |
Helsingin kaupunginjohtaja 1944–1956 |
Seuraaja: Lauri Aho |
|
Edeltäjä: - |
Kelan pääjohtajat 1937–1944 |
Seuraaja: Atte Arola |
