Kristillisdemokraattien Helsingin piiri
KD Helsinki | |
---|---|
Alue | Helsingin kaupunki |
Johto |
Markus Hekkala (pj) Miikka Korpiranta (vpj.) |
Jäseniä | 488 (2020)[1] |
Kansanedustajia |
0 / 22 |
Kunnanvaltuutettuja |
1 / 85 |
Aiheesta muualla | |
Sivusto |
Kristillisdemokraattien Helsingin piiri on yksi Kristillisdemokraattien viidestätoista piirijärjestöstä. Piiri vastaa Kristillisdemokraattien järjestö-, tiedotus- ja vaalitoiminnasta Helsingissä. Kristillisdemokraateilla on Helsingin kaupunginvaltuustossa yksi kaupunginvaltuutettu kaudella 2021-2025.[2]
Ylintä päätösvaltaa Helsingin Kristillisdemokraateissa käyttää piirikokous. Piirin puheenjohtajana toimii Markus Hekkala.[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdistyksen perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kristillisdemokraattien Helsingin piiri perustettiin 16. toukokuuta 1960 NNKY:n ravintolassa pidetyssä kokouksessa. Vasta perustettu toimi itsenäisesti nimellä Helsingin Kristillisdemokraatit r.y.. Yhdistyksellä oli samankaltainen tarkoitus, kuin kaksi vuotta aikaisemmin perustetulla SKL:llä. SKL kiinnostuikin uudesta yhdistyksestä nopeasti sen perustamisen jälkeen. SKL:n toivomuksesta yhdistys vaihtoi nimensä Helsingin Kristilliseksi Liitoksi syksyllä 1961 ja liittyi saman vuoden marraskuussa SKL:n ensimmäiseksi jäsenyhdistykseksi. Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Yrjö Liusvaara ja hallitukseen Paavo Luostarinen, Olavi Majlander, Tauno Marjala ja Eino Pinomaa.[4]
Vuoden 1962 eduskuntavaaleissa yhdistys tuki kristillistä ryhmittymää nimeltä Puolueeton keskusta, jonka ehdokkaat olivat ei-sosialististen puolueiden listoilla kuudessa eri vaalipiirissä. Helsingistä ei vaaleissa saavutettu varsinaista paikkaa, mutta toimittaja Kai Antturi valittiin varalle.[4][5]
Mukaan vaalitoimintaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1964 puolue osallistui kunnallisvaaleihin Helsingissä 12 henkilön ehdokaslistalla. Yhdistyksen vaalitunnustus oli kristillisen kodin ja yhteiskunnan puolesta. Puolue sai yhteensä 3 139 ääntä ja yhden paikan Helsingin kaupunginvaltuustoon. Puolueen ensimmäiseksi helsinkiläiseksi valtuustoedustajaksi valittiin rehtori Kerttu Vainikainen. Vainikainen liittyi ensimmäisen kautensa lopussa kokoomukseen.[6]
Vuonna 1965 Helsingissä järjestettiin pohjoismaisten kristillisten puolueiden kokous, johon Norjan ja Ruotsin puolueet lähettivät edustajansa.[5] 1960-luvun lopulle puolueen toiminta keskittyi lähes yksinomaan pääkaupunkiseudulla ja vuoden 1968 kunnallisvaaleissa Helsinki oli puolueen vahvinta tukialuetta. Puolue keräsi syksyn 1968 kunnallisvaaleissa 3 297 ääntä, joka oli yli puolet puolueen valtakunnallisesta äänisaaliista. Vaaleissa puolue kampanjoi kunnallisen asuntotuotannon ja kotihoidontuen puolesta. Vaalien jälkeen käynnistyi myös ajatus SKL:n rekisteröitymisestä puolueeksi.[7]
Vuonna 1970 piirin Olavi Majlander valittiin puolueen puheenjohtajaksi ja samana vuonna Helsinkiin perustettiin puolueen ensimmäinen nuorisojärjestö, Helsingin Nuoret. Helsingin piirin Lauri Melamies valittiin seuraavana vuonna perustetun valtakunnallisen nuorisojärjestön ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Vuoden 1972 eduskuntavaaleissa puolue sai 9 406 ääntä, mutta pääkaupungin oma edustaja jäi äänimäärän kaksinkertaistumisesta huolimatta saamatta. Saman vuoden kuntavaaliessa puolue sai edustajan jälleen kaupunginvaltuustoon, kun Majlander valittiin valtuutetuksi. Majlander luopui puolueen puheenjohtajuudesta vuoden 1973 puoluekokouksessa. Piirin Ilmari Helimäki valittiin samassa kokouksessa puolueen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi. Vuoden 1975 eduskuntavaaleissa Majlander valittiin kansanedustajaksi.[8]
Lokakuussa 1975 Helsingin, Itä-Uudenmaan ja Pohjanmaan ruotsinkieliset paikallisosastot yhdistivät voimansa ja perustivat puolueen ruotsinkielisen erityisjärjestön. Järjestön ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Asser Stenbäck Helsingistä.[9]
Vuoden 1979 eduskuntavaaleissa Helsingistä valittiin kansanedustajaksi Asser Stenbäck, joka toimi tehtävässä vuoteen 1983 saakka.[10] Vuoden 1987 eduskuntavaaleissa Helsingistä valittiin kansanedustajaksi eduskuntasihteeri Eeva-Liisa Moilanen. Moilanen toimi kansanedustajana vuoteen 1995 asti.[11]
1980- ja 1990-luvun taitteessa käytiin vuosia kestänyttä poliittista kädenvääntöä Jakomäessä sijainneen Helsingin kristillisen koulun kohtalosta. Kristityn Vastuu-lehdessä otettiin tiukasti kantaa kristillisen koulun puolesta. Maaliskuussa 1993 Helsingin kaupunginvaltuusto lopulta hyväksyi Helsingin Kristillisen koulun peruskoulua korvaavaksi kouluksi. Äänestyksessä koulun puolesta äänestivät kaikki perinteiset ei-sosialistiset ryhmät ja yksi vasemmistoliiton edustaja.[12]
Kristillisdemokraattinen piiri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 2001 puoluekokouksessa puolueen nimi muutettiin Suomen Kristillisdemokraateiksi ja samalla piirijärjestöjen nimet muutettiin uutta linjaa, kristillisdemokratiaa, korostavaksi. Vuosituhannen vaihtessa puolueella oli vahvaa maahanmuuttajatyötä, jonka seurauksena puolue sai monissa vaaliessa eniten maahanmuuttajaehdokkaita. Helsingissä maahanmuuttajaehdokas valittiin varavaltuutetuksi vuoden 2000 kuntavaaleissa. Vuonna 2004 Helsinkiin perustettiin englanninkielinen osasto sekä vuonna 2006 venäjänkielinen osasto.[13]
Poliitikkoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansanedustajia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Helsingin vaalipiiri
- Olavi Majlander (1975-1978)
- Asser Stenbäck (1979–1983)
- Eeva-Liisa Moilanen (1987-1995)
Kaupunginvaltuutettuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Luettelo Helsingin kaupunginvaltuutetuista
- Kerttu Vainikainen 1964–1968
- Olavi Majlander 1973–1978
- Ilmari Helimäki 1977–1996, 2001–2004
- Asser Stenbäck 1981–1984
- Raino Westerholm 1985–1988
- Pekka Reinikainen 1989–2008
- Markku Vuorinen 2009–2012→Kesk.
- Sari Mäkimattila 2013–2017
- Mika Ebeling 1997–
Vaalihistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eduskunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaalit | Kannatus | Paikat | +/– | |
---|---|---|---|---|
Äänet | % | |||
1983 | 7 484 | 2,4 % | 0 / 22 |
0 |
1987 | 8 113 | 2,8 % | 1 / 22 |
1 |
1991 | 7 825 | 2,8 % | 1 / 22 |
0 |
1995 | 5 545 | 1,9 % | 0 / 22 |
1 |
1999 | 8 482 | 2,8 % | 0 / 22 |
0 |
2003 | 11 206 | 3,4 % | 0 / 22 |
0 |
2007 | 7 903 | 2,5 % | 0 / 22 |
0 |
2011 | 8 262 | 2,4 % | 0 / 22 |
0 |
2015 | 6 407 | 1,8 % | 0 / 22 |
0 |
2019 | 7 253 | 1,9 % | 0 / 22 |
0 |
2023 | 7 372 | 1,9 % | 0 / 22 |
0 |
Kuntavaalit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaalit | Kannatus | Paikat | +/– | |
---|---|---|---|---|
Äänet | % | |||
1964 | 3 139 | 1 | ||
1968 | 3 297 | 0 | 1 | |
1972 | 7 897 | 2 | 2 | |
1976 | 11 159 | 4,0 % | 3 | 2 |
1980 | 11 572 | 4,2 % | 3 | 0 |
1984 | 8 924 | 3,5 % | 3 | 0 |
1988 | 7 750 | 3,1 % | 2 | 1 |
1992 | 7 418 | 2,8 % | 2 | 0 |
1996 | 6 043 | 2,5 % | 2 | 0 |
2000 | 7 908 | 3,5 % | 3 | 1 |
2004 | 7 222 | 2,8 % | 2 | 1 |
2008 | 7 752 | 2,8 % | 2 | 0 |
2012 | 6 298 | 2,2 % | 2 | 0 |
2017 | 9 139 | 2,8 % | 2 | 0 |
2021 | 5 913 | 1,8 % | 1 | 1 |
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen vaalipiirit
- Keskustan Helsingin piiri
- Helsingin Kokoomus
- Helsingin Perussuomalaiset
- RKP:n Helsingin piirijärjestö
- Helsingin Vasemmistoliitto
- Helsingin Vihreät
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen Kristillisdemokraatit r.p.: Vakaumuksena välittäminen - Med hjärta i politiken. (SKL 1958 / 2008 KD) Helsinki: KD-Mediat Oy, 2008. ISBN 978-952-67038-0-0
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Toimintakertomus 2020 Suomen Kristillisdemokraatit. Viitattu 19.4.2022.
- ↑ https://www.hel.fi/helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/paatoksenteko/kaupunginvaltuusto/jasenet/jasenet
- ↑ Helsingin piiri Suomen Kristillisdemokraatit r.p.. Arkistoitu 19.3.2022. Viitattu 19.4.2022.
- ↑ a b Vakaumuksena välittäminen 2008, s. 10
- ↑ a b Puolueen 25-vuotishistoriikki Suomen Kristillisdemokraatit. Viitattu 29.12.2021.
- ↑ Vakaumuksena välittäminen 2008, s. 17-23
- ↑ Vakaumuksena välittäminen 2008, s. 23-25
- ↑ Vakaumuksena välittäminen 2008, s. 34-43
- ↑ Vakaumuksena välittäminen 2008, s. 52
- ↑ Vakaumuksena välittäminen 2008, s. 64
- ↑ Vakaumuksena välittäminen 2008, s. 78
- ↑ Vakaumuksena välittäminen 2008, s. 87
- ↑ Vakaumuksena välittäminen 2008, s. 112-113