Josef von Sternberg
| Josef von Sternberg | |
|---|---|
_1931_On_set,_BW_photo,_L_to_R_Josef_von_Sternberg,_Marlene_Dietrich_(cropped-1).jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Jonas Sternberg |
| Syntynyt | 29. toukokuuta 1894 Wien, Itävalta-Unkari |
| Kuollut | 22. joulukuuta 1969 (75 vuotta) Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Ammatti | elokuvaohjaaja |
| Puoliso |
Riza Royce (1926–1930) Jean Annette McBride (1945–1947) Meri Otis Wilner (1948–1969) |
| Ohjaaja | |
| Aktiivisena | 1925–1957 |
| Tunnetuimmat ohjaukset | Sininen enkeli, Vaalea Venus, Intohimojen keisarinna |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Josef von Sternberg (alk. Jonas Sternberg) (29. toukokuuta 1894 Wien, Itävalta-Unkari – 22. joulukuuta 1969 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) oli amerikanjuutalainen elokuvaohjaaja. Hän oli ensimmäisiä auteur-ohjaajia, ohjaamisen lisäksi hän vastasi usein elokuvissaan kuvaamisesta, käsikirjoituksesta ja leikkauksesta. Sternbergin tyyli on vaikuttanut merkittävästi myöhempiin ohjaajiin, erityisesti film noir -suuntauksen edustajiin. Hänen loistava yhteistyönsä näyttelijä Marlene Dietrichin kanssa tunnetaan yleisesti.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sternberg syntyi 29. toukokuuta 1894 Wienissä ortodoksijuutalaiseen perheeseen. Isä muutti New Yorkiin 1897 ja perhe seurasi perässä 1901. Perhe palasi Wieniin 1904 ja lopulta pysyvästi takaisin Yhdysvaltoihin vuonna 1908. 17-vuotiaasta lähtien hän joutui hankkimaan oman elantonsa erilaisilla tilapäistöillä, myös elokuva-alalla. Nähin aikoihin hän muutti etunimensä Jonaksesta Josefiksi.[1]
Ensimmäisen maailmansodan aikana hän toimi Yhdysvaltain armeijan valokuvaajana. Sodan päätyttyä hän työskenteli apulaisohjaajana. Apulaisohjaajan vuosina hän liitti nimeensä aatelisen ”von”-etuliitteen.[2]
Sternberg oli naimisissa kolme kertaa:
- Riza Royce (1926–1930)
- Jean Annette McBride (1945–1947)
- Meri Otis Wilner (1948–1969)
Viimeisestä avioliitosta hänellä on kaksi lasta.[1]
Sternberg julkaisi omaelämäkertansa Fun in a Chinese Laundry 1965.[2]
Hän kuoli sydänkohtaukseen 1969 Los Angelesissä.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mykkäelokuvat (1925–1929)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sternbergin ensimmäinen ohjaustyö oli The Salvage Hunters 1925. Elokuva pääsi laajempaan levitykseen vasta kun Charles Chaplin oli kehunut sitä.[2] Sitä seurasivat Mustalaismorsian, jonka MGM hyllytti, ja Chaplinin tuottama The Sea Gull (myös nimellä A Woman of the Sea), jonka Chaplin tiettävästi tuhosi 1933 (elokuvan kohtalo on epäselvä, sen oletetaan olevan kadonnut).[3]
Sternberg siirtyi Paramountille ja ohjasi gangsterielokuvan Alamaailma (1927), josta tuli yllättäen menestys.[2] Käsikirjoittaja Ben Hecht sai elokuvasta Oscar-palkinnon. Merkittävimmät ohjaukset tämän jälkeen (ennen Sinistä enkeliä) olivat Yö satamassa (1928) ja Viimeinen määräys (1928).[2]
Elokuvat Marlene Dietrichin kanssa (1929–1935)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sternberg palasi Saksaan 1929 ohjaamaan Sinistä enkeliä, jonka pääosaa esitti Marlene Dietrich. Dietrichistä tuli elokuvan myötä tähti ja siitä alkoi Sternbergin ja Dietrichin kuusi vuotta ja seitsemän elokuvaa kestänyt yhteistyö.
Sternberg palasi 1930 Yhdysvaltoihin Dietrichin kanssa. Siellä Sternberg teki Dietrichistä toistamiseen tähden elokuvalla Marokko, sillä Sininen enkeli ei vielä saanut ensi-iltaansa Yhdysvalloissa.[1]
Marokkoa seurasivat Eri lippujen alla (1931), Vaalea Venus (1932), Shanghain pikajuna (1932), Intohimojen keisarinna (1934) ja Paholainen on nainen (1935).
Näiden vuosien ainut elokuva, jossa Dietrich ei näytellyt, oli Amerikkalainen murhenäytelmä (1931) Theodore Dreiserin romaanin pohjalta.
Viimeiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1935 jälkeen Sternberg ohjasi enää vain muutaman elokuvan. Niistä merkittävin on Uhkapeliä Shanghaissa (1941). Hänen viimeiseksi Hollywood-elokuvakseen jäi Macao – syntisten saari (1951). Sen jälkeen hän ohjasi vain yhden ainoan elokuvan, japanilaisen The Saga of Anatahan -elokuvan 1953.[4]
Sternberg vieraili syksyllä 1937 Suomessa.[5]
Ohjaustyyli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sternbergin ohjaustyylille oli ominaista yksinomaan studiomiljöössä filmaaminen. Siten ohjaaja saattoi paremmin kontrolloida kunkin kohtauksen osatekijöitä. Toiminta sijoitettiin usein eksoottisiin ympäristöihin, kuten Shanghaihin, Marokkoon tai Macaoon, mutta autenttisen ympäristön korvasivat lavasteet. Tarinoissa vuorottelivat voimakas toiminnallisuus ja sopivan pituiset rauhallisemmat jaksot. Kuvasommittelu ja kameratyö olivat ohjaajalle tärkeämpiä kuin juonen kulku. Vanhemmiten Sternberg alkoi toistaa itseään ja eksyi turmeltuneeseen romantiikkaan ja narsistiseen erotiikkaan. Näiden takia ohjaajan arvostus laski. Hänen merkityksensä elokuvan historiassa ymmärrettiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.[4]
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Alkuperäinen nimi | Suomenkielinen nimi | Huomioita |
|---|---|---|---|
| 1925 | The Salvation Hunters | ||
| 1925 | The Masked Bride | Paratiisilintu | ohjaus Christy Cabannen kanssa |
| 1926 | Exquisite Sinner | Mustalaismorsian | ohjaus Phil Rosenin kanssa myös käsikirjoitus |
| 1926 | The Sea Gull | Chalinin leikkaama versio nimellä A Woman of the Sea kadonnut[3] | |
| 1927 | Underworld | Alamaailma | |
| 1927 | Children of Divorce | Eronneiden lapsia | apulaisohjaajana |
| 1927 | It | Jokin | ohjaus Clarence G. Badgerin kanssa |
| 1928 | The Docks of New York | Yö satamassa | |
| 1928 | The Dragnet | River Streetin kuolemanansa | |
| 1928 | Street of Sin | Syntinen katu | ei mainintaa alkuteksteissä |
| 1928 | The Last Command | Viimeinen määräys | |
| 1929 | The Case of Lena Smith | Tapahtuma Lena Smith | kadonnut |
| 1929 | Thunderbolt | myös käsikirjoitus ensimmäinen äänielokuva | |
| 1930 | Der Blaue Engel | Sininen enkeli | pääosassa Marlene Dietrich |
| 1930 | Morocco | Marokko | pääosassa Marlene Dietrich |
| 1931 | An American Tragedy | Amerikkalainen murhenäytelmä | myös käsikirjoitus ja tuotanto |
| 1931 | Dishonored | Eri lippujen alla | pääosassa Marlene Dietrich |
| 1932 | Blonde Venus | Vaalea Venus | myös tuottajana pääosassa Marlene Dietrich |
| 1932 | Shanghai-Express | Shanghain pikajuna | pääosassa Marlene Dietrich |
| 1934 | The Scarlet Empress | Intohimojen keisarinna | pääosassa Marlene Dietrich |
| 1935 | The Devil Is a Woman | Paholainen on nainen | myös kuvaajana pääosassa Marlene Dietrich |
| 1935 | Crime and Punishment | Rikos ja rangaistus | |
| 1936 | The King Steps Out | ||
| 1937 | I, Claudius | keskeneräinen | |
| 1938 | The Great Waltz | Unohtumaton valssi | ei mainintaa alkuteksteissä |
| 1939 | Sergeant Madden | Tuntemattomia sankareita | |
| 1939 | I Take This Woman | Sinun tulee elää | ei mainintaa alkuteksteissä |
| 1941 | The Shanghai Gesture | Uhkapeliä Shanghaissa | |
| 1944 | The Town | dokumenttielokuva | |
| 1946 | Duel in the Sun | Kaksintaistelu auringossa | ei mainintaa alkuteksteissä |
| 1952 | Macao | Macao – syntisten saari | |
| 1953 | The Saga of Anatahan | myös käsikirjoitus ja kuvaus | |
| 1957 | Jet Pilot | Lentävät paholaiset | valmistui 1950, levitys 1957 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hal Erickson: Josef von Sternberg – Biography – AllMovie allmovie.com. Viitattu 27.1.2010. (englanniksi)
- Tag Gallagher: Josef von Sternberg senses of cinema. 2002. Arkistoitu 12.6.2010. Viitattu 27.1.2010. (englanniksi)
- Silent Era: PSFL: The Sea Gull (1926) silentera.com. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Gallagher
- ↑ a b c d e Erickson
- ↑ a b Silent Era: PSFL: The Sea Gull (1926)
- ↑ a b ”Sternberg, Josef von”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–sukulaisuus), s. 6458–6459. Otava, 1980. ISBN 951-1-05637-9
- ↑ Josef von Sternberg Helsingissä, Helsingin Sanomat, 01.10.1937, nro 264, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Josef von Sternberg Elonetissä.
- Josef von Sternberg Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
