Vili Auvinen
| Vili Auvinen | |
|---|---|
 Auvinen vaimonsa Eila Roineen kanssa vuonna 1962 Tampereen Työväen Teatterin tuottamassa Max Frischin näytelmässä Andorran tasavalta. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Vilho Emil Auvinen |
| Syntynyt | 11. marraskuuta 1931 Lohja |
| Kuollut | 2. elokuuta 1996 (64 vuotta) Tampere |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | näyttelijä, teatteriohjaaja |
| Vanhemmat |
Vilho Auvinen Hellin Auvinen-Salmi |
| Puoliso | Eila Roine (1955-1996) |
| Lapset |
Tommi P. Auvinen[1] (k. 1965) Tommi Auvinen Janne Auvinen |
| Sukulaiset | Hely Auvinen (sisko) |
| Näyttelijä | |
| Taiteilijanimet | Vili Auvinen |
| Aktiivisena | 1949-1984 |
| Merkittävät roolit | |
| Palkinnot | |
|
Ida Aalberg -mitali |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Vilho Emil ”Vili” Auvinen (11. marraskuuta 1931 Lohja – 2. elokuuta 1996 Tampere) oli suomalainen näyttelijä ja teatteriohjaaja.[2] Hänen tunnetuin roolisuorituksensa oli Heikki ja Kaija -televisiosarjan Heikkinä. Auvinen toimi samalla myös sarjan henkilöohjaajana. Kaijan roolissa oli hänen vaimonsa Eila Roine.[2] Roineella ja Auvisella on kaksi poikaa,[3] ohjaaja-näyttelijä Tommi Auvinen ja valo- ja äänisuunnittelija Janne Auvinen. Auvinen esitti Edvin Laineen ohjaamassa elokuvassa Tuntematon sotilas Asumaniemeä.
Uran alku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Auvisen vanhemmat olivat molemmat näyttelijöitä,[3] joten teatterin maailma tuli tutuksi jo lapsena. Vili ja hänen sisarensa Hely vilahtavat elokuvassa Kulkurin valssi mustalaislapsina. Isä Vilho Auvinen näyttelee elokuvassa mustalaisviulisti Fedjaa. Äiti Hellin Auvinen-Salmi toimi pitkän näyttelijäuransa ohella myös teatterinjohtajana ja kouluttajana.
Auvinen aloitti teatteriuransa näyttelijä-lavastajana Varkauden kaupunginteatterissa 1949–1951.[3] Ohjaajan ura käynnistyi 1960-luvun alussa Tampereen Työväen Teatterissa, johon Auvinen oli kiinnitetty 1953 näyttelijäksi.[3]
Huomattavimmat työt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Auvinen oli näyttämörytmin mestari, ja juuri siksi hän tuli erityisesti tunnetuksi Dario Fo -ohjauksistaan. Uran suurimmaksi menestykseksi nousi aivan uudenlainen tulkinta Teuvo Pakkalan kansannäytelmästä Tukkijoella, jota esitettiin TTT:n näyttämöllä seitsemän vuotta täysille katsomoille. Auvinen ohjasi näytelmän myös Suomen Kansallisteatteriin, jossa siitä tuli samanlainen menestys. Tukkijoella, jota yleisesti pidettiin pölyttyneenä ja vanhanaikaisena teoksena ajan edistyksellisessä teatterissa, oli päänavaus suomalaiseen musikaaliteatteriin. Oskar Merikannon tutut laulut, Thelma Tuuloksen hurjat koreografiat ja ennen muuta taitava dramaturginen uudistaminen puhalsivat kansantarinasta pölyt kauas pois.
Väinö Riikkilän Pertsa ja Kilu -kirjoihin perustuvat televisiosarjat, jotka Auvinen sekä dramatisoi että ohjasi, saivat suuren suosion lasten ja nuorten parissa. Maanläheiset tarinat kotkalaispojista (jotka tosin puhuivat Tampereen murretta Raumalla) rikollisten kimpussa on uusittu yleisön pyynnöstä lukuisia kertoja.
Auvinen sai Ida Aalberg -mitalin vuonna 1977.[4]
Hauta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Auvinen on haudattu puolivuotiaana kuolleen esikoispoikansa Tommi Petterin[1] viereen Kalevankankaan hautausmaalle Tampereelle.[5]
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Näyttelijänä elokuvissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Elokuva | Rooli |
|---|---|---|
| 1941 | Kulkurin valssi | pikkupoika mustalaisharjakaisissa (kreditoimaton) |
| 1955 | Poika eli kesäänsä | renki, Taaven kaveri |
| Tuntematon sotilas | Asumaniemi | |
| 1957 | Vääpeli Mynkhausen | Reino "Reiska" Visaoksa |
| 1958 | Murheenkryynin poika | korpraali Aitanen |
| Äidittömät | symboliikasta laulava mies taidenäyttelyssä (kreditoimaton) | |
| 1963 | Villin Pohjolan kulta | Kai Vorna, oik. Jäärä |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Liikkanen, Maija: Eila Roine menetti esikoispoikansa yli 60 vuotta sitten, eikä siitä surusta mene mikään yli: "En ikinä unohda sitä puhelinsoittoa" 29.11.2020. Me Naiset. Viitattu 6.12.2023.
- ↑ a b Vilho Emil "Vili" Auvinen (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat. Viitattu 22.2.2022.
- ↑ a b c d Kuka kukin on 1978, s. 70. Otava. Viitattu 8.3.2013.
- ↑ Palkitut – Ida Aalberg -säätiö ida-aalberg-saatio.fi. Viitattu 22.7.2022.
- ↑ Tampereen seurakunnan hautahaku Hautahaku. Viitattu 6.12.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vili Auvinen Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Vili Auvinen: Kuka kukin on 1978 (Project Gutenberg)
| Kansalliset | |
|---|---|
| Henkilöt | |
