Helsingin vapaaseurakunta
| Helsingin vapaaseurakunta | |
|---|---|
 |
|
 Helsingin vapaaseurakunta kokoontuu Annankadun tiloissa Punavuoressa. |
|
| Suuntautuminen | Vapaakirkollisuus |
| Kirkkokunta | Suomen Vapaakirkko |
| Perustettu |
1891 1923 |
| Johtava pastori | Joona Väisänen |
| Pääkirkko |
Annankatu 1 00120 Punavuori, Helsinki |
| Radio | Radio Dei[1] |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Helsingin vapaaseurakunta on helsinkiläinen vapaaseurakunta. Seurakunnan kokoontumistilat sijaitsevat Annankadulla, Punavuoressa. Seurakunnan johtava pastori on Joona Väisänen.[2]
Helsingin vapaaseurakunta on ollut merkittävä seurakunta vapaakirkollisuuden historiassa Suomessa. Seurakunnalla on keskeinen rooli pääkaupungin seurakuntana ja seurakunnalla on ollut voimakasta lähetystyötä.[3]
Helsingin vapaaseurakunta tuottaa Armollista menoa-ohjelmaa, jota lähetetään Radio Deissä.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vapaakirkollisuuden alkuvaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vapaakirkollisuus saapui Helsinkiin jo liikkeen alkuvaiheessa.[3] Constanin Boije kutsui englantilaisen Lordi Radstockin pitämään herätyskokouksia Helsinkiin syksyllä 1879. Helsingin seurakunta perustettiin Helsingin ensimmäisen vapaakirkollisen seurakunnan Andreaskyrkanin suomenkielisenä toimintana vuonna 1891.[4]
Aikaisemmin seurakunnan jumalanpalvelukset pidettiin pääasiassa ruotsin kielelle, mutta saarnat tulkittiin suomenkielisille kuulijoille. Varsinainen suomenkielinen toiminta aloitettiin 1891.[4] Seurakunnan vanhimpia työmuotoja ovat lapsityö ja pyhäkoulu. Sunnuntaikoulun pitäminen aloitettiin jo 1800-luvun loppupuolella. 1940-luvun puolivälissä seurakunta piti pyhäkoulua Annankadun ohella myös Tapanila rukoushuoneella. Helsingin Versoveikkojen partiolippukunnan toiminta aloitettiin seurakunnan yhteydessä vuonna 1932. Vapaakirkollinen nuorisotyö vahvistui Helsingissä 1940- ja 1950-lukujen taitteessa.[5]
Kehitys itsenäiseksi seurakunnaksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seurakuntaelämä vakiintui 1900-luvun vaihteesa ja Matti Saarinen toimi seurakunnan saarnaajana. Samanna vuonna seurakunnan yhteyteen perustettii CE-yhdistys. Vuonna 1912 William Jokinen ja Eeli Jokinen pitivät herätyskokouksia Helsingissä. Jokisen veljesten työstä syntynyt herätys kasvatti CE-yhdistyksen jäsenmäärään kaksinkertaiseksi. Saarinen palasi seurakunann saarnaajaksi vuonna 1919 ja samoihin aikoihin suomalaiset vapaaseurakuntalaiset aloittivat työn oman toimitilan rakentamiseksi Ratakadun ja Annankadun kulmaan.[6] Uskonnonvapauslain tultua voimaan 1923 perustettiin uskonnollinen yhdyskunta Suomen Vapaakirkko, jonka perustajaseurakuntana Helsingin vapaaseurakunta toimi.[4]
1920-luvulla seurakunnan toiminta haki suhdettaan CE-yhdistykseen, minkä lisäksi nouseva helluntiaherätys vaikutti seurakunnan toimintaan. Joulukuussa 1933 seurakunnan yhteydestä itsenäistyi Töölön vapaaseurakunnan ryhmä jota seurasi Kaivopuiston vapaaseurakunnan perustaminen vuonna 1935.[7]
Toiminnan vakiintuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seurakunnan kehitys kääntyi positiiviseksi Leo Rautasen kaudella vuosina 1935–1955 ja seurakunta lähensi suhteitaan eronneiden vapaaseurakuntien sekä CE-yhdistyksen kanssa. Erityisen merkittävä tapahtuma oli Frank Mangsin vierailu vuonna 1937, jolloin monet Mangsin suurkokouksissa tulleet liittyvät vapaaseurakuntaan. Talvisota vaikeutti seurakunan elämää ja sota-aikana seurakunnan toiminta keskittyi pikkusaleihin ja kellareihin.[7]
Vuonna 1941 seurakunta sai hoitoonsa testamentilla Bethel-lastenkodin Haagassa. Tässä kohdin seurakunnalla oli 317 varsinaista ja 163 kannatusjäsentä. Jatkosodan aikana vapaakirkon venäläinen osasto liitettiin Helsingin seurakuntapiiriin, johon kuuluivat Helsingin vapaaseurakuntien lisäksi Porvoon ja Riihimäen vapaaseurakunnat.[8]
Vuosina 1943–1944 Frank Mangs piti uuden yhteiskristillisen kokoussarjan, joka oli edellistäkin suurempi. Vapaakirkolliset olivat vahvasti tukemassa tilaisuuksia. Helmikuussa 1944 vapaakirkon rakennus vaurioitui pommituksissa.[8]
Toisen maailmansodan jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keväällä 1945 seurakunnan esimiehen tehtävät luovutettiin seurakunnan saarnaajalle uuden käytännön mukaisesti. Rautasen avuksi palkattiin apulaissaarnaaja. Sodan jälkeistä avautumisen kautta kuvastivat monet ulkomaisten sarnaajien vierailut erityisesti Ruotsista. Mangs ja Erik Larsson vierailivat seurakunnassa vuosittain aina 1970-luvulle saakka.[8]
Seurakunnan maakuntalähetys käynnistyi syksyllä 1946 Uudenmaan ja Etelä-Hämeen kylissä. Maakuntalähetys toimi aina 1980-luvun puoliväliin asti. Rautasen kaudella Töölön vapaaseurakunta palasi vapaaseurakunan yhteyteen ja Bethel-lastenktoi muutettiin vanhainkodiksi.[8]
Syksyllä 1957 seurakunnan johtajaksi tuli Juho Lehto, jonka kausi oli vankkaa ja laajenevaa seurakuntatyötä. 1950-luvulla seurakunta kiinnitti yhä enemmän huomiota lähetystyötä. Vapaakirkon Kongon työ alkoi vuonna 1957 ja 1960-luvulla lähetystilaisuudet ja -vierailut tihenivät. 1960-luvulla vakiintui myös nuorten keskuudessa järjestetyt seurakuntakoulut.[8]
1970-luvulla seurakunnan johtajana toimi Lauri Niemelä, jonka kaudella vahvistui karismaattinen suuntaus, lapsityö ja lähetytö. Seurakunnansssa pidettiin muun muassa herätyspäiviä, joissa puhujavieraina olivat Michael Harry, Erik Larsson ja Denis Clark. Seurakunnan pyhäkoulut ja kerhot levisivät ympäri kaupunkia ja lastenleirejä varten rakennettiin 1978 Santalan Pekanniemeen leirikatos. Samana vuonna aloitti myös seurakunnan lapsityön toimikunta.[9]
1980-luvulla seurakunnan toiminta oli luonteeltaan tasaisempaa ja seurakunnan toiminnassa vahvoja teemoja olivat ihmisenä ja kristittynä kasvaminen, keskinäinen yhteys ja rukous. Sielunhoitotyö seurakunnanssa vahvistui ja Missio Helsingin jälkeen seurakunnan solutyö voimistui.[10]
Toimitilat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seurakunnan ensimmäinen kokoushuone oli Simonkadulla toiminut "kurjien kappeli".[11] Suomenkieliset vapaaseurakuntalaiset saivat Ratakadun ja Annankadun kulmasta oman tontin, johon rakennettiin Vapaakirkon silloinen keskustoimisto ja Lähetys Hospiz matkalaisille. Toiminta Annankadulla alkoi vuonna 1925 ja samana vuonna valmistuivat kokoustilat. Annankadun kokoustilat on uudistettu vuosina 1983 ja 2004 ja alttaritauluna toimii Oskar Paatelan al secco -maalaus vuodelta 1928. Rakennuksen on suunnitellu Gösta Julen.[4]
Seurakunnan johtajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Esimiehet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1900–1902: Richard Bonsdorff
- 1902–1945: Emil Saraoja
- 1955–1959: Otto Horttanainen
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Urhonen, Ari: 100 v. kuljettua tietä. Helsingin vapaaseurakunta, 1991.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Armollista menoa Radio Dei. Viitattu 4.8.2024.
- ↑ Yhteystiedot Helsingin vapaaseurakunta. Viitattu 25.9.2024.
- ↑ a b Urhonen 1991, s. 2–3
- ↑ a b c d Historia Helsingin vapaaseurakunta. Viitattu 24.4.2023.
- ↑ Urhonen 1991, s. 7–9
- ↑ Urhonen 1991, s. 14–15
- ↑ a b Urhonen 1991, s. 16–17
- ↑ a b c d e Urhonen 1991, s. 18–19
- ↑ Urhonen 1991, s. 20–21
- ↑ Urhonen 1991, s. 22–23
- ↑ Urhonen 1991, s. 12