Georg Magnus Sprengtporten

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Göran Magnus Sprengtporten)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Georg Magnus Sprengtporten
Georg Magnus Sprengtporten, Berndt Godenhjelmin maalaama muotokuva.
Georg Magnus Sprengtporten, Berndt Godenhjelmin maalaama muotokuva.
Kenraalikuvernööri Suomi
Virassa: j:19. marraskuuta / g:1. joulukuuta 1808 – j:5 / g:17. kesäkuuta 1809
Kuvernööri Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäinen viranhaltija
Edeltäjä Gustaf Fredrik von Rosen
Seuraaja Michael Andreas Barclay de Tolly
Valtiopäivämies Suomi
Aatelissäädyn edustaja Porvoon valtiopäivillä 22. maaliskuuta – 19. heinäkuuta 1809.
Henkilötiedot
Koko nimi Georg (Göran) Magnus Sprengtporten
Syntynyt16. elokuuta 1740
Porvoon pitäjä, Ruotsin valtakunta
Kuollut13. lokakuuta 1819 (79 vuotta)
Pietari, Venäjä [1]
Kansalaisuus Ruotsi 1748– , Suomi 1809–
Arvonimikreivi
Vanhemmat isä; Magnus Wilhelm Sprengtport, äiti; Elsa Katarina Ulfsparre af Broxvik
Puoliso Anna Elisabeth Glansenstierna (k. 1785), 2. Varvara Nikolaevna Sprengtporten, s. Samytskaya (k. 1850)
Tiedot
Dynastia Sprengtporten
Sotilaspalvelus
Palvelusmaa(t)

Ruotsi Ruotsi

Venäjän keisarikunta Venäjän keisarikunta
Sotilasarvo Jalkaväenkenraali
Taistelut ja sodat Kustaa III:n sota (1788-1790)
Sprengtportenin toinen puoliso Varvara Nikolajevna Sprengtporten, o.s. Samytskaja.

Georg (Göran) Magnus Sprengtporten (Suomessa usein myös muodossa Yrjö Maunu, ven. Георг Магнус Спренгтпортен, Jegor Maksimovitš Šprengtporten; 16. elokuuta 1740 Porvoon pitäjä – 13. lokakuuta 1819 Pietari, Venäjä)[2] oli suomenruotsalainen sotilas, joka vaikutti Ruotsin ja Venäjän politiikassa. Hän on Suomen ensimmäisen kadettikoulun isä sekä autonomisen Suomen ensimmäinen mutta lyhytaikainen kenraalikuvernööri. Hän oli Jakob Magnus Sprengtportenin nuorempi veli. Historiassa Sprengtporten muistetaan ehkä ennen kaikkea tavoitteestaan luoda itsenäinen Suomen valtio Venäjän tuella. Sprengtporten kirjoitti ensimmäisen ehdotuksen itsenäisen Suomen perustuslaiksi.

Sprengtportenin asema Suomen historiassa on kiistelty ja ristiriitainen. Häntä on luonnehdittu niin maanpetturiksi kuin kansallissankariksikin. Sprengtportenia on yleisesti pidetty hankalana persoonana, joka suututti ihmisiä äkkiväärällä käytöksellään. Hän oli myös kunniankipeä ja kateellinen. Myös Sprengtportenin Suomen itsenäistymispyrkimysten motiiveista vallitsee epäselvyys: oliko kyseessä puhdas isänmaallisuus vai halu kostaa Ruotsin kuninkaalle ja päästä itse Suomen kenraalikuvernööriksi.[3]

Sprengportenin suomalaisiksi muokatut etunimet Yrjö Maunu on otettu käyttöön 1920–1930-lukujen suomalaiskansallisessa historiankirjoituksessa.

Elämänvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Upseerisuvun vesa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Göran Magnus syntyi Porvoossa Sprengtportenin ruotsalaiseen aatelissukuun, joka oli lähtöisin Saksasta. Sprengtportenin isä oli Hämeen-Uudenmaan rakuunarykmentin majuri Maunu Wilhelm Sprengtport.[4]

Göran Magnus Sprengtporten liittyi Ruotsin armeijaan ja ylennettiin kapteeniksi Pommerin sodan aikana. Hän avusti veljeään Jakobia vuoden 1772 vallankumouksessa. Vuonna 1775 hänet ylennettiin everstiksi ja vasta muodostetun Savon prikaatin komentajaksi. Sprengtporten koulutti upseereita aluksi omilla varoillaan Brahenlinnan virkatalossa Ristiinassa ja perusti vuonna 1779 Haapaniemen sotakoulun. Koulu aloitti toimintansa Kuopiossa 1. elokuuta 1780 ja 1. toukokuuta 1781 se sijoitettiin Haapaniemen tilalle Rantasalmen pitäjään. Haapaniemen kadettikoulun nimi muutettiin vuonna 1812 Haapaniemen Kenttämittauskouluksi. Koulussa sattui tulipalo 1818, jolloin koulu siirrettiin Haminaan ja se sai nimekseen Haminan kadettikoulu [5] Ristiinassa alkaneen ja Haapaniemessä jatkuneen toimintansa perusteella Sprengtportenia on pidetty suomalaisen sotilaskorkeakoulutuksen perustajana. Sprengtporten otti käyttöön uuden, liikkuvan sodankäyntitavan, johon hän oli saanut vaikutteita Pommerin sodasta.[1] Hän myös opetteli suomen kielen.

Ranska ja Benjamin Franklinin tasavaltalaisihanne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pian Sprengtporten tuli kuitenkin siihen johtopäätökseen, ettei hänen palveluksiaan arvostettu. Vieraillessaan Venäjän keisarillisessa hovissa Pietarissa vuonna 1779 hänet toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi, ja hänen tyytymättömyytensä Ruotsin kuningasta vastaan kasvoi edelleen.[1] Sprengtporten erosi Ruotsin armeijasta ja toimi kaksi seuraavaa vuotta Ranskassa, jossa hän tapasi Benjamin Franklinin ja ihastui syvästi tämän tasavaltalais- ja itsenäisyysaatteisiin, mutta Franklin piti Sprengtportenin poliittisia pyrkimyksiä Suomen itsenäistymisen suhteen epärealistisina. Sprengtporten palasi Suomeen 1781.

Suomen itsenäistymissuunnitelma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1700-luvun loppupuolella Suomessa oli kuningasvastaisia "perustuslaillisia patriootteja" ja kruunulle uskollisia "rojalisteja". Kustaa III:n itsevaltaiset otteet olivat nostattaneet Suomessa aatelisrepublikaanista henkeäselvennä, joka oli saanut inspiraatiota muun muassa Voltairen, Helvétiuksen, de la Mettrien, Raynalin ja Rousseaun ajatuksistaselvennä.[6][7][8]

Noin vuonna 1783 Sprengtporten alkoi väittää Ruotsin sortaneen Suomea samaan tapaan kuin Englanti sorti Amerikan siirtokuntia. Sprengtportenin mukaan Suomella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin itsenäisyys tai liittyminen Venäjään, sillä Venäjä tavoittelisi Pietarin turvaamista ja Suomenlahden herruutta. Spekulaatiot Suomen asemasta olivat olleet yleisiä 1780-luvun alkupuolella. Epäilyt kohdistuivat Ruotsin halukkuuteen suojella Suomea ja myös suomalaisten uskollisuuteen Ruotsin kruunulle.[9]

Valtiopäivillä 1786 hän vastusti avoimesti Kustaa III:n valtaa ja kävi venäläisten ministerien kanssa salaisia neuvotteluja ajatuksestaan irrottaa Suomi Ruotsista asevoimin. Sprengtporten kirjoitti perustuslakiehdotuksen itsenäiselle Suomen tasavallalle vuonna 1786.

Poliittisena upseerina Venäjän armeijassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavana vuonna Sprengtporten liittyi Katariina II:n kutsusta Venäjän palvelukseen. Mukanaan hänellä oli kopiot kartoista ja puolustussuunnitelmista, joita hän oli valmistellut Savon prikaatin komentajana.[10] Vuosien 1788–1790 sodassa hän oli mukana Venäjän armeijassa sotimassa Ruotsia vastaan. Omaa joukko-osastoa Sprengtportenille ei annettu, vaan hän toimi eräänlaisena "poliittisena upseerina".

Hän ei ollut itse osallistunut Anjalan liiton tai Liikkalan nootin valmisteluun, mutta rohkaisi Katariinaa tukemaan sitä. Sprengtportenin omat taivuttelut eivät tuottaneet tulosta Kustaan III:n kukistettua kapinayrityksen, eikä hän pystynyt sotimaankaan enää tehokkaasti haavoituttuaan pahasti Porrassalmen taistelussa 1789. Katariina II lahjoitti hänelle tuhat kultadukaattia, kartanon ja viisisataa maaorjaa.

Böömin vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan päätyttyä Sprengtporten ajautui epäsuosioon Ruotsin tuomittua hänet maanpetturiksi ja Katariina II:n petyttyä Sprengtportenin kyvyttömyyteen kääntää suomalaiset puolelleen. Seuraavien viiden vuoden ajaksi 1793–1798 hän lähti Venäjältä ja vietti ajan Teplicessä, Böömissä, missä hän oli säännöllisessä yhteydessä kreivi Joseph Karl von Waldsteinin kirjastonhoitajana toimineen Giacomo Casanovan kanssa.

Epäonnistumisia, kuolema unohdettuna

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän keisari Paavali I tarvitsi Sprengtportenin palveluksia Napoleonin kanssa vuonna 1800 Maltan ritarikunnasta ja vankien vaihdosta käydyissä neuvotteluissa. Paavalin kuoleman jälkeen hän jäi jälleen hovin epäsuosioon, kunnes hänet kutsuttiin palvelukseen 1808 ennen sodan alkamista Ranskan kanssa. Sprengtporten laati Suomen sotaa varten Suomen valtaamiseksi ensimmäisen hyökkäyssuunnitelman, jota pienin muutoksin alettiinkin toteuttaa 21. helmikuuta 1808 alkaen talvihyökkäyksenä.

On väitetty, että Sprengtportenin itsenäisyysajatusten muisto eli Viaporin upseeriston keskuudessa ja siten vaikutti Suomen sodassa linnoituksen antautumiseen.[11] Perinteisesti antautumisen syinä on kuitenkin pidetty komendantti Carl Olof Cronstedtin tappiomielialaa, Viaporin eristyneisyyttä, upseeriston venäläisiltä saamia lahjuksia ja linnoituksen saamaa vääristeltyä informaatiota, jonka mukaan Ruotsin maa-armeija olisi jo tuhoutunut.[12]

Sprengtporten nimitettiin ensimmäiseksi Suomen kenraalikuvernööriksi 1. joulukuuta (J: 19. marraskuuta) 1808 kreivin arvolla[13][1]. Hän ei enää saavuttanut suomalaisten suosiota, vaan monet pitivät häntä maanpetturina. Tästä syystä Sprengtporten erosi kenraalikuvernöörin virasta jo seuraavana vuonna. Ero myönnettiin 28. (16.) toukokuuta 1809 ja astui voimaan 17. (5.) kesäkuuta, jolloin hänen seuraajakseen määrättiin Michael Barclay de Tolly[14].

Porvoon valtiopäiville Sprengtporten kuitenkin osallistui.[15] Viimeiset kymmenen vuottaan hän vietti eläkkeellä ja kuoli lopulta suomalaisten vieroksumana ja unohdettuna Pietarissa.[16]

Professori Kimmo Katajala toteaa vuonna 2005, ettei Sprengtportenista ole kirjoitettu tieteelliset mitat täyttävää elämäkertaa. Sakari Kuusen kirjoittama elämäkerta perustuu aiemmin julkaistuun painettuun aineistoon. Toimittaja Tuomas Keskisen Haavekuva on journalistinen näkemys kohteesta kollaasimaisesti suomennettujen dokumenttikatkelmien kautta. Se toistaa kaanonissa kansallisen historiankirjoituksen kliseitä ja sai aikansa historiantutkijapiireissä viileän vastaanoton. Ruotsalaisen Stig Ramelin elämäkerrasta puuttuu viitteistys, eikä tietojen todenperäisyyttä voi tarkistaa. Katajalan mukaan se on kuitenkin siihenastisista paras.[16]

Hautapaikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Georg Magnus Sprengtporten kuoli 13. lokakuuta 1819 Pietarissa. Hänet on haudattu Pietarissa sijaitsevalle Smolenskin luterilaiselle hautausmaalle.

Tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ritarikunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvonimet ja nimitykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Venäjän valtakunnan paroni (26.11.1788)
  • Suomen suuriruhtinaskunnan kreivi (7.7.1809)

Postimerkki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muistomerkit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sprengtportenin muistokivet sijaitsevat Kuopion satamapuistossa (ennen Kuopion Tuhkaniemi). Taiteilija Jaakko Rönkkö suunnitteli vuonna 1993 Sprengtportenin perhepuistoksi nimetyn satamapuiston osan ja muistokiven, jossa lukee: Itsenäisyyden uranuurtaja, Suomen tasavallan ensimmäisen perustuslakiehdotuksen laatija Yrjö Maunu Sprengtporten 16.8.1740 – 13.10.1819. Satamatoimiston lähellä on toinenkin, Kuopion kadettipiirin vuonna 1980 paljastama muistokivi Sprengtportenin kunniaksi: Suomen ensimmäinen kadettikoulu aloitti toimintansa tällä paikalla Kustaa III:n käskystä 1.8.1780. Constantem decorat honor (myös Kadettioppilaskunnan motto). Kuopion kadettipiiri 1.8.1980.[19]

Muotokuvagalleria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Suomen sodan historia 1808–1809, s. 29
  2. ↑ Sprengtporten, (Göran) Magnus hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  3. ↑ Katajala, Kimmo: Pyykinpesua ruotsalaisittain, Sprengtporten – petturi vai patriootti? (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Koskinen, Yrjö: Yrjö Maunu Sprengtporten'ista ja Suomen itsenäisyydestä, s. 4. SKS, 1870.
  5. ↑ http://www.mpkk.fi/fi/esittely/historia/haapaniemi.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ Katajisto, Kati: Isänmaamme keisari. Eliitin kansallisen identiteetin murros ja suomalaisen isänmaan rakentuminen autonomian ajan alussa. (s. 47) Yliopistopaino. Viitattu 26.10.2017.
  7. ↑ Seura: Suomesta tavoiteltiin tasavaltaa jo 1700-luvulla – Aatelinen upseeri Yrjö Sprengtporten oli asialla tukijoukkoineen Seura.fi. 6.12.2021. Viitattu 29.5.2024.
  8. ↑ Sprengtporten - itsenäisyyden arkkitehti | Yle Areena areena.yle.fi. Viitattu 29.5.2024.
  9. ↑ Katajisto, Kati: Isänmaamme keisari. Eliitin kansallisen identiteetin murros ja suomalaisen isänmaan rakentuminen autonomian ajan alussa. (s. 44–45) 2008. Yliopistopaino. Viitattu 26.10.2017.
  10. ↑ Suomen sodan historia 1808–1809, s. 23.
  11. ↑ Suomen Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisu, 1/2007 s. 29 Sotahistorian laitoksen johtaja evl. Jarmo Nieminen
  12. ↑ Suomen historian Pikkujättiläinen, Zetterberg, Seppo (toim.), WSOY 1987 ISBN 951-0-27365-1
  13. ↑ 1910 Suomen keskushallinnon järjestämisestä vuosina ..., s. 128 digi.kansalliskirjasto.fi. ”Hyväksyessään muuten komitean ehdotuksen marrask. 19/joulukuun 1 p:nä 1808 keisari jätti vavistamatta kohdan, jossa määrättiin ministerien velvollisuudeksi esitellä Suomenkin asiat, merkiten omakätisesti ehdotukseen, että kaikki Suomen asiat olivat hänelle suoraan esitettävät. – – Samana päivänä, kuin väliaikaisen hallituksen ja kenraalikuvernöörin viran asettamista koskeva ehdotus sai vahvistuksen, ilmoitettiin Sprengtportenille keisarin allekirjoittamalla kirjeellä, rttä hänelle oli annettu ylin siviilihallinto (Civila Hufvud Styrelsen) Suomessa...” Viitattu 18.7.2024.
  14. ↑ 1910 Suomen keskushallinnon järjestämisestä vuosina ..., s. 145 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 18.7.2024.
  15. ↑ Kansallisarkisto. Digitaaliarkisto: Aatelissäädyn asiakirjat. Porvoon valtiopäivät 1809 (kokoelma). (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 30.12.2020
  16. ↑ a b Kimmo Katajala, Pyykinpesua ruotsalaisittain "Yrjö Maunu Sprengtporten kuoli unohdettuna ja suomalaisten vieroksumana Pietarissa 1819." Agricolaverkko.fi 27.12.2005
  17. ↑ Uusissa postimerkeissä esitellään Suomen historiaa, luontoa ja lapsia Yle Uutiset. 22.1.2009. Viitattu 14.4.2024.
  18. ↑ Hannes Markkula: Porvoon valtiopäivistä julkaistaan näyttävä postimerkkiarkki Ilta-Sanomat. 22.12.2008. Viitattu 14.4.2024.
  19. ↑ http://www.pohjois-savonmuisti.fi/askeleita/alku.html (Arkistoitu – Internet Archive)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Vainio-Korhonen, Kirsi: Sophie Creutzin aika: Aateliselämää 1700-luvun Suomessa. (keskeinen teema Creutzin suhde Sprengtporteniin) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-011-0
  • Saarenheimo, Eero: Casanova ja Sprengtporten. Kirjastonhoitajan ja kenraalin yhteiset vuodet. Helsinki: Tammi, 2006. ISBN 951-31-3571-3
  • Ramel, Stig: Yrjö Maunu Sprengtporten. Maanpetturi ja patriootti. (suom. Iiro Kuuranne) Otava, 2005. ISBN 951-1-19074-1
  • Keskinen, Tuomas: Haavekuvani: Yrjö Sprengtportenin elämä 1740–1819. Otava, 1983. ISBN 951-1-07119-X
  • Kuusi, Sakari: Yrjö Maunu Sprengtporten. Gummerus, 1971. ISBN 951-20-0642-1
  • Koskinen, Yrjö: Yrjö Maunu Sprengtporten'ista ja Suomen itsenäisyydestä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1870.
  • Lappalainen, Wolke, Pylkkänen: Suomen sodan historia 1808–1809. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura / Karttakeskus, 2008 (suom.kiel.). ISBN 978-951-593-197-9

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen suuriruhtinaskunta Edeltäjä:
Ruotsin valta
Gustav Friedrich von Rosen 		Suomen kenraalikuvernööri
1808-1809 		Seuraaja:
Michael Andreas Barclay de Tolly
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Georg_Magnus_Sprengtporten&oldid=22846506”