Nils Tuurenpoika Bielke
Nils Tuurenpoika Bielke (1569–1639) oli Suomen ensimmäinen kenraalikuvernööri, valtaneuvos ja Turun hovioikeuden ensimmäinen presidentti. Bielke oli Ruotsin kuningas Kaarle IX:n suosikkeja, mutta on jäänyt historiallisessa arvioinnissa esimerkiksi Axel Oxenstiernan varjoon, sillä hän ei pitänyt melua tekemisistään. Siksi häntä onkin pidetty Kaarlen tahdottomana avustajana.[1] Suomea hän luonnehti kurjaksi barbaarien kulmakunnaksi.[2] Pian nimityksensä jälkeen hän pyysi eroa tehtävästä muun muassa sillä perusteella, ettei hän osannut suomea.[3]
Bielke oli taustaltaan yläluokkainen, hyvin koulutettu hallintomies. Hänet nimitettiin Suomen kenraalikuvernööriksi kesäkuussa 1623. Tämä oli osa kuningas Kustaa II Aadolfin keskittämispolitiikkaa, jolla Suomi pyrittiin saamaan tiukasti Tukholman kontrolliin. Tämän toteuttamisen välineitä olivat Turun hovioikeus ja verojen kantamisesta vastannut Turun kamari. Vuonna 1624 Bielke, jonka velvollisuutena oli huolehtia Baltiassa sotaa käyvien joukkojen huollosta, lähetti voudeille kuninkaallisen määräyksen, jossa vaadittiin kansaa toimittamaan Liivinmaalla taisteleville joukoille turkkeja, sukkia ja jalkineita. Maaliskuussa 1625 Bielke käski vouteja viivyttelemättä kokoamaan rahvaalta elintarvikkeita (viisi kappaa ruista, erä kuivattua lihaa ja kalaa sekä herneitä), jotka oli kuljetettava Helsingin kaupungissa sijainneeseen kruunun muonavarastoon asianmukaisesti säilytettäviksi. Yksi hänen tehtävistään oli ottaa vastaan alamaisten valitukset, jotka aikaisemmin oli osoitettu suoraan kuninkaalle. Hän ei kuitenkaan ollut oikeusoppinut. Hän joutui loputtomasti riitelemään verojen keräämisestä vastanneita virkamiehiä vastaan, koska nämä pyrkivät ottamaan osan tuotoista itselleen. Hän riitautui syvästi myös Turun piispa Eerik Sorolaisen kanssa, koska piispa pyrki pitämään valtaa käsissään.[4][5]
Bielke asetti Isak Rothoviuksen uudeksi piispaksi vuonna 1627.[1] Tämä oli osoitus siitä, että myös kirkko alistetaan valtion tahtoon. Viimeisetkin katolisuuden jäänteet haluttiin karsia kirkon piiristä.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Karonen, Petri: ”Bielke, Nils (1569–1639)”, Suomen kansallisbiografia, osa 1, s. 596–597. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-442-8 Teoksen verkkoversio (viitattu 19.08.2011).
- ↑ Nils Erik Villstrand: Valtakunnanosa, s. 23–25. Svenska litteratursällskapet i Finland, 2012.
- ↑ Nils Erik Villstrand: Valtakunnanosa, s. 191. Svenska litteratursällskapet i Finland, 2012.
- ↑ a b Lappalainen, Mirkka: Pohjolan leijona. Kustaa II Aadolf ja Suomi 1611–1632, s. 206–210, 229–230, 267–269. Siltala, 2014. ISBN 978-952-234-242-3
- ↑ Kuisma, Markku: Helsingin pitäjän historia II. Vanhan Helsingin synnystä isoonvihaan 1550-1713, s. 324. Vantaan kaupunki, 1990. ISBN 951-8959-05-6
|
Edeltäjä: Turun hovioikeus perustettiin 15. kesäkuuta 1623 Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin valtakirjalla |
Kuninkaallisen Turun hovioikeuden presidentti 1623−1630 |
Seuraaja: Broder Andersson Rålamb |
| Ruotsin aika (1595–1809) |
|  |
|---|---|---|
| Suomen suuriruhtinaskunta (1809–1917) |
| |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
