Gustaf Fredrik von Rosen
Gustaf Fredrik von Rosen (6. elokuuta 1688 Tallinna – 17. kesäkuuta 1769) oli ruotsalainen sotilas ja Suomen viimeinen ruotsalainen kenraalikuvernööri. Hän oli hattu-puolueen jäsen, vuodesta 1739 valtaneuvos. Suomen kenraalikuvernööriksi hänet nimitettiin vuonna 1747, ja hän vahvisti puolustusta ja talouselämää ja valvoi Suomen luotettavuutta Thomas Pacchaleniuksen ja Johan Wijkmanin valtiopetosjuttujen vuoksi.
Hän ei osannut suomea, oli luonteeltaan epäluuloinen ja keskittyi yksityiskohtiin. Näistä syistä johtuen hän ei tehtävässään päässyt koskaan kunnon väleihin paikallisen väestön kanssa, mutta oli tärkeänä vaikuttajana kun päätöksiä katovuosien varalle rakennettavista pitäjänmakasiineista tehtiin.[1]
Kenraalikuvernöörin virka lakkautettiin ja hän palasi vuonna 1754 Ruotsiin. Sen jälkeen hän toimi Pommerin sodassa ylipäällikkönä vuosina 1757–1758. [2]
Hänen poikansa oli Turun ja Porin läänin maaherrana toiminut valtaneuvos Fredrik Ulrik von Rosen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- E. W. Juvelius, G. F. von Rosenin määrääminen Suomen kenraalikuvernööriksi, 1921
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kenraalikuvernööri von Rosenin arvoitus
- Svensk biografisk handlexikon: Gustaf Fredrik von Rosen, krigare (1688-1769
| Ruotsin aika (1595–1809) |
|  |
|---|---|---|
| Suomen suuriruhtinaskunta (1809–1917) |
| |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
