Filip VI

Filip VI aikalaistaiteilijan kuvaamana n. 1336

Ranskan monarkia
Kapetingien dynastia
(Valois-haara)

Filip VI

Lapset:

• Juhana II Hyvä

Juhana II

Lapset:

• Kaarle V
• Ludvig I, Anjoun kreivi
• Jean, Berryn herttua
• Filip, Burgundin herttua

Kaarle V

Lapset:

• Kaarle VI
• Louis, Orléans’n herttua

Kaarle VI

Lapset:

• Isabella Valois
• Katariina Valois
• Kaarle VII

Kaarle VII

Lapset:

• Ludvig XI

Ludvig XI

Lapset:

• Kaarle VIII

Kaarle VIII

Filip VI (ransk. Philippe VI de Valois, Bien Fortuné, Roi Trouvé); (1293 – 22. elokuuta 1350 Coulombes Nogent-le-Roi, lähellä Pariisia) oli Ranskan kuningas vuosina 1328–1350 sekä sitä ennen Anjoun, Mainen ja Valois’n kreivi vuosina 1325–1328. Hän oli Valois-dynastian ensimmäinen kuningas ja edeltäjiensä Ludvig X Itsepäisen, Filip V Pitkän ja Kaarle VII Kauniin serkku.

Suku

Filipin vanhemmat olivat kuningas Filip IV Kauniin veli kreivi Charles de Valois ja Anjoun ja Mainen kreivitär Marguerite (1273–1299). Filipin isovanhemmat isän puolelta olivat kuningas Filip III Rohkea ja Aragonian prinsessa Isabell de Aragon; äidin puolelta Napolin kuningas Kaarle II ja Unkarin prinsessa Maria, kuningas Tapani V:n ja kiptšakien prinsessa Elisabetin tytär.

Ranskaa hallinneen suorien kapetingien suvun tulevaisuus näytti vielä 1300-luvun alussa vahvalta, joten nuorta Filipiä ei kasvatettu kuninkaaksi vaan sotilaaksi, joka palveli uskollisesti läänitysherrojaan. Hän peri isänsä kuoleman jälkeen tämän tittelit Anjoun, Mainen ja Valois'n kreivinä, joita hän ehti kantaa vain kolme vuotta 1325–1328 ennen valtaistuimelle nousua.

Sijaishallitsija ja kuningas

Kaarle IV Kauniin kuoltua päärit kokoontuivat helmikuussa 1328 ja valitsivat Philippe de Valois'n sijaishallitsijaksi vielä syntymättömän lapsen nimissä. Kun syntynyt lapsi oli tytär Blanche, oli perimyskysymys jälleen avoinna. Froissart kertoo kronikassaan Kaarle IV Kauniin määränneen kuolinvuoteellaan, että jos syntyvä lapsi on tytär, tuli valtakunnan ylimysten kokoontua ja valita henkilö, jolla olisi oikeus kruunuun. Näin he kokoontuivat uudelleen ja valitsivat Reimsissä 29. huhtikuuta 1328 Filipin kuninkaakseen, ja hän otti hallitsijanimekseen Filip VI. Taustalla oli pelko, jonka englantilainen ruhtinas herätti ranskalaisissa, ja he pitivät kotimaista ruhtinasta parempana. Toisaalta sijaishallitsijana toimiminen oli vaikuttanut Filipin eduksi. Päärien päätös oli yksimielinen eikä se järkyttänyt millään tavoin Ranskan kansaa vaan oli jopa odotettu.

Filip VI:n kruunajaiset 1328, Grandes Chroniques de France

Filip VI voideltiin kuninkaaksi Reimsin katedraalissa 29. toukokuuta 1328 kaikkien päärien ja paronien läsnä ollessa. Juhlallisuudet olivat mahtavat vaikka Flanderin edustaja epäröikin osallistumistaan, sillä sen tiedettiin tukeutuvan enemmän Englantiin kuin Ranskaan.

Valtaan noustessaan Filip VI oli 35-vuotias ja siten melkoisen iäkäs Kapetingin perimystradition mukaan. Ensimmäisenä virkatehtävänään hän pidätytti Pierre-Rémin, Montignyn herran, jonka oli käyttänyt valtion varoja omiin tarkoituksiinsa.

Nousu valtaistuimelle

Kun Kaarle IV Kaunis vuonna 1328 kuoli, hänellä ei ollut miespuolista perillistä. Filip VI oli Filip III:n pojanpoikana vahva ehdokas kuninkaaksi mutta kruunua tavoitteli myös Kaarlen sisar Ranskan Isabella, joka halusi kruunun pojalleen, tuolloin alaikäiselle Englannin Edvard III:lle.

Filip VI, kuvitteellinen muotokuva 1550-luvulta

Ranskalaiset eivät hyväksyneet Edvard III:n nousua tyhjälle valtaistuimelle. Hän olisi saanut perimyksen äitinsä Isabellen kautta ja ranskalaiset tulkitsivat mahdottomaksi, että joku voisi siirtää oikeuden, jota hänellä itsellään ei ole. Englantilaiset tukivat Edvard III:ta ja heistä oli luonnollista, että läheisyys ratkaisisi perimyksen. Tosin he unohtivat Ludvig X Itsepäisen tyttären Jeanne II:n, joka oli läheisempi sukulainen kuin Edvard III.

Aikuistuttuaan Edvard III vannoi Filipille vasallinvalan Gascognen läänityksestä mutta riitaantui tämän kanssa ja alkoi pian vaatia koko Ranskan kruunua. Edvard toimitti Lincolnin piispan mukana Filip VI:lle kirjeen, jossa hän julistautui Ranskan kuninkaaksi. Jatkuvat ranskalais-englantilaiset yhteenotot kärjistyivät vuonna 1337 Edvardin tunkeutuessa Ranskaan, jolloin satavuotinen sota alkoi. Ranska oli teoriassa Englantiin nähden ylivoimainen Englannin vastatessa väkiluvultaan siihen aikaan vain ranskalaista herttuakuntaa mutta ranskalaisten vanhanaikainen ritariarmeija kärsi murskaavan tappion englantilaisille jousimiehille Crécyssä ja Ranskan laivasto puolestaan Sluys'ssä. Vuonna 1348 iski musta surma, joka tappoi muutamassa vuodessa kolmanneksen maan väestöstä, myös kuninkaan puolison.

Hallinto

Filip VI:n aikana Ranskaan liitettiin piskuinen Dauphinén saari Provencen rannikolta. Se tuli kulkemaan perintönä kruununprinssille, jota alettiin sen vuoksi kutsua dauphiniksi (vrt. Englannin Walesin prinssi). Ensimmäinen dauphin ja tuleva kuningas oli Filip VI:n poika Juhana II Hyvä.

Suuri yhteiskunnallinen ongelma oli musta surma, joka vuodesta 1348 lähtien levittäytyi Ranskaan. Tämä paiserutto tappoi miljoonia ranskalaisia, eräiden lähteiden mukaan jopa puolet valtakunnan väestöstä. Valtakunta ei ollut enää entisellään, sillä sen veronmaksukyky oli alentunut, kaupungit, kylät ja maaseutu olivat autioituneet. Henkiin jääneille, toimeliaille ja aktiivisille yksilöille tämä tosin tarjosi suuria mahdollisuuksia.

Puolisonsa kuolemasta huolimatta Filip jatkoi loistokkaan ja ylellisen elämänsä viettämistä, jota hän oli harrastanut valtakautensa alusta lähtien, vaikka valtakunnan rahakirstu oli tyhjä. Myöskään rutto ja sen myötä tulleet entistä suuremmat taloudelliset ongelmat eivät hillinneet hänen ja hovin ylenpalttista huvittelunhalua. Vuoden 1337 jälkeen varakkaasta ja loistavasta Ranskasta oli tullut viidessätoista vuodessa kurjuuden reunamilla kulkeva kansakunta.

Filip VI:n hallituskauden aikana kuninkaallinen alue laajeni Champagnen kreivikunnalla, joka Navarran kuningatar Jeanne II:lle korvattiin alueluovutuksina muualta. Tämän lisäksi Brien, Dauphinén ja Montpellier’n alueet liitettiin kuninkaan hallinnon alaisuuteen. Verot olivat suurin ongelma. Pohjoisen ja etelän säätykokoukset, jotka olivat kasvattaneet valtaansa, suostuivat vain erittäin vastahakoisestii uusiin veroihin, jolla rahoitettiin sotamenoja.

Filip VI vastaanottaa Edvard III uskollisuudenlupauksen, Grandes Chroniques de France 1370-1375

Kiista kruunusta

Filip VI oli hallitsija, jonka valtakausi oli täynnä onnettomuuksia. Kansakuntaa vainosivat pahimmillaan sekä paiserutto eli musta surma että englantilaiset liittolaisineen. Ruton torjumiseksi ihmisten keinot olivat vähäisiä mutta englantilaisten kanssa pyrittiin taistelemaan.

Englantilaisten toimia määräsi heidän kuninkaansa Edvard III:n halu päästä Ranskan kuninkaaksi. Edwardin äiti, ranskalainen prinsessa ja Filip IV Kauniin tytär Isabelle de France vaikutti poikansa mielipiteisiin ja korosti tämän oikeutta Ranskan valtaistuimeen. Toinen Edvardin mielipiteisiin voimakkaasti vaikuttanut henkilö oli Artois’n kreivi Robert.

Artois’n kreivi Robertia estettiin saamasta Artois’n kreivikuntaa perintönä itselleen. Hänen isänsä oli kuollut ennen pojan syntymää. Perintö oli mennyt isän sisarelle, Burgundin herttuattarelle. Tämä tuomio tapahtui jo Filip IV Kauniin aikana. Hallitsija ajoi tässä omaa etuaan, sillä kuninkaan pojat olivat sidoksissa Burgundin herttuakuntaan ja kreivikunta oli mahdollisesti tulossa takaisin kuninkaallisen perheen piiriin. Uuden kuninkaan Filip VI:n aikana Robert aloitti uuden prosessin oikeuksiensa puolesta. Tämän hän kuitenkin hävisi käytettyään väärennettyjä asiapapereita. Filip VI julisti Robertin valtakunnan viholliseksi, ja näin hän joutui pakenemaan Englannin kuninkaan suojiin ja tuli tämän henkilökohtaiseksi ystäväksi. Robert käytti itseään esimerkkinä, kuinka perimyksessä voidaan noudattaa myös naislinjaa, vaikka edesmenneellä on postuumina syntynyt poikalapsi. Tämä lisäsi Edvard III:n intoa vaatia itselleen Ranskan kruunua.

Edvard III ei ollut unohtanut eikä antanut anteeksi sitä, että hänet pakotettiin vuonna 1331 vannomaan vasallinvala Ranskan Filip VI:lle. Näin kahden kansakunnan väliset yhteenotot alkoivat keväällä 1337. Bretagnessa käydyssä kahakassa Robert d’Artois haavoittui kuolettavasti ja hänet haudattiin St Paulin katedraaliin Lontoossa.

Sotilaallisesta menestyksestään huolestunut Filip VI valmisteli laivastoaan maihinnousua varten. Hänen laivastonsa kuitenkin tuhottiin täydellisesti Sluysin meritaistelussa Flanderin rannikolla. Ilman laivastoa Filip VI:n täytyi tyytyä maalla tapahtuviin taisteluihin. Edvard III nousi maihin Normandiassa ja eteni vastarinnatta Pariisin porteille, sillä hän oli harhautushyökkäyksellä houkutellut Filip VI:n armeijoineen etelään. Filip saavutti Edvardin joukot ja seuranneessa Crécyn taistelussa 26. elokuuta 1346 englantilaiset jousimiehet ja jalkautuneet ritarit löivät raskaasti aseistetun ranskalaisaateliston ratsuväen.

Tällä välin valtakunnan sisäinen tilanne oli huonontunut, mikä johtui kaunasta voimakkaan Burgundin herttuan ehdokkaiden hallitsevasta asemasta kuninkaan neuvostossa. Vakava kriisi johti vuonna 1343 siihen että Filip oli pakotetttu kutsumaan kokoon Pariisiin valtakunnan säädyt, jotka ryhtyivät toimenpiteisiin yleisen mielipiteen rauhoittamiseksi ja hallintotaakan keventämiseksi. Tuhoisa tappio englantilaisille Crécyssä vuonna 1346 aiheutti uuden kriisin. Vastustajien sovittelemiseksi hallitus oli velvollinen uskomaan valtiontalouden hallinnon kolmelle apottlle. Uusi säätykokous marraskuussa 1347 pakotti kuninkaan muodostamaan neuvostonsa uudelleen.

Kuolema ja perintö

Filip VI kuoli 57-vuotiaana yöllä 22.–23. elokuuta 1350 Coulombes'ssa Nogent-le-Roissa todennäköisesti ruttoon. Häntä seurasi hallitsijana hänen poikansa Juhana II.

Lyhyt kronologia Filip VI:n hallituskaudesta

• 29.5.1328 Filip VI:n kuninkaaksi voitelu ja kruunaus Reimsin katedraalissa
• 24.8.1328 Voitto flaameista Casselissa
• 6.6.1329 Edvard III vannoo uskollisuudenvalan Filip VI Guyennen herttuakunnasta
• 24.5.1337 Filip VI takavarikoi Guyennen herttuakunnan Edvard III:lta
• 7.10.1337 Edvard III vaatii itselleen Ranskan kruunua
• 1.11.1337 Edvard III julista vaatimuksesta ja Satavuotinen sota alkaa
• 20.9.1339 Edvard tulee Flanderin Cambraisis’hin armeijansa kanssa
• 9.10.1339 Edvard III tulee Ranskan maaperälle armeijansa kanssa
• 24.10.1339 Edvard III peräytyy armeijoineen Ranskasta
• 24.6.1340 Ranskan laivaston totaallinen tuhoaminen Sluysin taistelussa
• 23.9.1340 Esplechin-sur-Escaut’n välirauha
• 31.8.1342 Englantilaisten vahvistusten saapuminen Brestiin, Charles de Blois lopettaa piirityksen
• 30.9.1342 Charles de Blois’n armeijan tappio englantilaisille Morlaix’n edustalla
• 19.1.1343 Malestroit’n välirauha
• 26.9.1345 Jean de Montfort kuolee ja hänen poikansa Jean perii Bretagnen herttuakunnan
• 7.6.1346 Edvard III noudee maihin Normandiassa
• 26.8.1346 Crécyn taistelu, jossa ranskalaiset kärsivät totaalisen tappion englantilaisille joukoille
• 4.8.1347 Edvard III valloittaa Calais’n
• 28.9.1347 välirauha

Filip VI ja kuningatar Jeanne de Bourgogne, 1300-luku

Avioliitot ja lapset

Filip VI avioitui kesäkuussa 1313 Jeanne de Bourgognen (n. 1293 – 12. joulukuuta 1349) kanssa, joka oli Burgundin herttua Robert II:n ja Ranskan prinsessa Agnèsin tytär, joka oli kuningas Ludvig IX Pyhän ja Marguerite de Provencen nuorin tytär. Hänen vanhempi sisarensa Marguerite de Bourgogne (1290–1315) oli Ludvig X:n ensimmäinen puoliso. Kuningatar Jeanne kuoli ruttoon joulukuussa 1349.

Filipille ja Jeannelle syntyi yhdeksän lasta, joista kaksi eli aikuiseksi asti:

• Juhana II Hyvä (1319–1364), seurasi isäänsä Ranskan kuninkaana
• Marie (1326 – 22. syyskuuta 1333), naitettiin Brabantin herttua Jean III:n pojalle ja perijälle Jeanille, kuoli 7-vuotiaana
• Louis (17. tammikuuta 1328), syntyi ja kuoli samana päivänä
• Louis (8. kesäkuuta 1330 – 23. kesäkuuta 1330), kuoli alle kuukauden ikäisenä
• Jean (2. lokakuuta 1333), syntyi ja kuoli samana päivänä
• Nimetön poika (28. toukokuuta 1335), syntyi ja kuoli samana päivänä
• Philippe de Valois (1. kesäkuuta 1336 – 1. syyskuuta 1375), Orléansin herttua, avioitui vuonna 1345 pikkuserkkunsa Blanchen (1328–1392) kanssa, joka oli Kaarle IV:n ja tämän kolmannen puolison Jeanne d'Évreux'n (1310–1371) tytär, liitto oli lapseton
• Jeanne (marraskuu 1337 – marraskuu 1337), kuoli alle kuukauden ikäisenä
• Nimetön poika (kesä 1343), kuoli alle puolivuotiaana.

Lähteestä riippuen, Filip VI avioitui toisen kerran joko 19. tammikuuta tai 29. tammikuuta 1348, siis jopa vain kuukauden leskeyden jälkeen Blanche de Navarren (1333–1398) kanssa. Tämä oli Évreux’n kreivi Philippen (1319–1343) ja Navarran kuningatar Jeanne II:n (1311–1349) tytär.

Heille syntyi yksi tytär Filipin kuoleman jälkeen:

• Jeanne (1351–1371), kihlattiin vuonna 1371 Gironan herttua ja Aragonian ja Valencian kuningas Juhana I:n (1350–1395) kanssa. Kuoli 20-vuotiaana matkalla tulevan puolisonsa luokse.

Kirjallisuutta

• Leblanc-Ginet, Henri; Histoire des Rois de France. Éditions Moréna et Actualités de l’Histoire, 1997.
• Les Rois de France. Judocus. Pariisi 1989.
• Kirchhoff, Elisabeth; Rois et Reines de France. Sisältää myös Mémoires de Commines. 1996.
• Wenzler, Claude; Généalogie des Rois de France. Èditions Ouest-France

Edeltäjä: Kaarle IV Kaunis

Ranskan kuningas

Seuraaja: Juhana II Hyvä