Juhana II:n kruunaus, Grandes Chroniques de France n. 1375-1380. Juhana II suorittaa kuninkaaksi voitelunsa yhteydessä ritariksilyönnin.Juhana II:n allekirjoitus
Lisänimi Hyvä viittaa Juhanan lempeyteen, ei hallitsijantaitoihin. Hän ympäröi itsensä kehnoilla neuvonantajilla ja vetäytyi itse viettämään mukavaa elämää samalla, kun satavuotinen sota jatkui. Luonteeltaan Juhana II:n oli kuin isänsä Filip VI: enemmän soturi ja taistelija kuin hallintomies.
Juhana oli kuningas Filip VI:n ja Jeanne de Bourgognen (1293–1348) vanhin poika ja toinen Valois-sukuinen kuningas. Hänellä oli kahdeksan sisarusta, joista vain nuorempi veli Orléansin herttua Philippe de Valois (1336–1375) eli aikuiseksi asti ja avioitui pikkuserkkunsa Blanchen (1328–1392) kanssa, joka oli Kaarle IV:n ja tämän kolmannen puolison Jeanne d'Évreux'n (1310–1371) tytär.
Juhana II kruunattiin ja voideltiin Ranskan kuninkaaksi Reimsin katedraalissa perinteisin menoin pyhällä öljyllä 26. syyskuuta 1350.[1] Voitelunsa yhteydessä Juhana II löi ritareiksi kaksi poikaansa, tulevan hallitsija Kaarle V:n ja tämän veljen Louis I d'Anjoun sekä kuninkaallisen suvun nuorukaisia ja lukuisan joukon muitakin ylhäisiä aatelisnuorukaisia.
Juhana II:n hallituskauden alkaessa Calais oli menetetty englantilaisille ja maassa oli riehunut musta surma tuhoten väestöä. Tästä huolimatta kuningas ja hänen hovinsa jatkoivat juhlimista ja ylellistä elämäänsä. Kuningas, joka halusi lähentää aatelistoa henkilöönsä, matki Sukkanauharitarikunnan perustaneen Englannin Edvard III:n esimerkkiä perustamalla Neitsyt Marian ritarikunnan (Chevalerie à l’honneur de Nôtre-Dame), jota yleisesti kutsutaan Tähden ritarikunnaksi.
Juhana II:n armeija oli huonosti organisoitu, kuriton ja tehoton. Jo toisena hallitusvuonnaan Juhana ryhtyi uudistamaan armeijaansa 30. huhtikuuta 1351 annetulla määräyksellä. Kuninkaalla oli suuret ja kunnianhimoiset tavoitteet, mutta tulokset eivät vastanneet niitä. Tämä oli suurelta osaltaan keskeisten vasalliruhtinaiden ansiota.
Kuningas halusi saada ennen kaikkea hivenen järjestystä armeijansa sekasotkuun. Määräyksessään ”réglement des gens de guerre” hän määräsi keskeiseksi tavoitteekseen palkkasotilaiden palkan maksun määrätyllä ja sovitulla tavalla. Näin hän halusi estää sen, että sotilaat eivät eläisi alueen asukkaiden kustannuksella ja ryöstelisi maaseutua. Lisäksi kuningas pidätti itsellään oikeuden tarkastaa joukkojen moitteettoman kunnon.
Toinen merkittävä muutos oli kuninkaallisen armeijan luominen, jolla korvattiin huonosti järjestäytyneet vasalliarmeijat. Paronit, vasallit ja alivasallit majoitettiin samoihin tiloihin ja liitettiin palkkasoturiyksilöihin. Yksikköjen komentajat määrättiin vastuullisiksi niiden käyttäytymisestä ja toimintavalmiudesta. Heidän tuli ilmoittautua marsalkoille tai konnetaabelille, joka oli armeijan komentaja.
Suurin taktinen muutos tapahtui Crécyn taistelun jälkeen. Englantilaiset pitkäjousimiehet olivat pysäyttäneet ranskalaisten ritarien rynnäkön nuolillaan. Vaikka vain ani harva ritari oli kuollut itse nuoliin, hevostappiot olivat valtavat. Ritarit alkoivat nyt taistella pääsääntöisesti jalan, rakuunojen tapaan: he ratsastivat taistelukentälle, mutta jalkautuivat itse taistelua varten. Näin englantilaisten jousimiesten taktinen yliote murtui, sillä rengashaarniska oli käytännössä läpäisemätön pitkäjousen ja varsijousen nuolia vastaan. Peitsen sijaan ritarien pääaseeksi tuli nyt raskas ja pitkä kahdenkäden miekka.
Vaikka organisatoriset ja taktiset muutokset tehtiinkin, englantilaisilla oli yhä parempi kuri joukoissaan ja tästä syystä yhä taktinen yliote. Vuoden 1356 Poitiers’n taistelussa prinssi Edvardin johtama kurinalaisempi ja joustavampi englantilainen armeija löi Juhanan armeijan ja kuningas jäi itse englantilaisten vangiksi. Taistelu oli pääosin jalkautuneiden ritarien välinen taistelu, ja jousimiehet näyttelivät sivuosaa.
Keväällä:milloin? sotaa ilman selkeitä päämääriä jatkuvasti laajentuen. Nimellisesti ritarisota, joissa usein verisissä turnajaisissa tasavahvat yksilöt mittelevät keskenään voimiaan.
1353–1354: Calais’n lähistöllä Guînesissä pidetään neuvottelut, mutta Edvard III:n aluevaatimukset ovat ranskalaisten mielestä mahdottomia toteuttaa.[1]
Syksy 1355: Englannin kruununperijä, Walesin prinssi Edvard Windsorilainen, joka tunnetaan haarniskansa värin mukaan nimellä Musta prinssi, saapuu Ranskaan ja ratsastaa pitkin Languedocin maakuntaa.
5. huhtikuuta 1356: Juhana II hyökkää äkillisesti Rouenin linnaan, jossa Normandian herttua, kuninkaan vanhin poika ja hänen sukulaisensa Navarran kuningas Kaarle Paha juhlivat. Juhana II heittää Kaarle Pahan vankeuteen, koska pelkää tämän vehkeilyjä. Navarralaiselle puolueelle kosto merkitsee liittoutumista englantilaisen kanssa.[1]
Syyskuu 1356: lähellä Poitiers’n kaupunkia Juhana II hyökkää kohden Mustan prinssin armeijaa, joka on etenemässä kohti pohjoista. Englantilaisten huomattavasti alivoimaiset joukot voittavat taistelun. Kuningas Juhana II joutuu englantilaisten vangiksi. Ranskan hallinto jää 18-vuotiaan dauphinin, tulevan Kaarle V:n haltuun.[1]
Huhtikuu 1357: Juhana II matkustaa Bordeaux’sta vankeuteen Lontooseen.
Kesä 1358: Kaarle Paha vapautuu vankeudesta ja saa Pariisin kaupungin Étienne Marcelin johdolla kapinaan. Kaupungin portit avataan englantilaisille, mutta Marcel murhataan elokuun 1. päivän vastaisena yönä.
Juhana II:n aikainen kultadenaari, jossa fleur-de-lys vuodelta 13511359: Pariisissa kokoontuneet yleissäätyjen edustajat eivät hyväksy Juhanan allekirjoittamaa Lontoon rauhaa, jolla englantilaisille luovutetaan puolet Ranskan pinta-alasta. Lokakuussa Edvard III nousee maihin mannermaalle, mutta retkestä tulee hyvin lyhyt.
24. lokakuuta 1360: Juhana II vapautuu ”kultaisesta” vankeudestaan. Hän matkustaa mannermaalle Calais’n kautta. Rauhansopimuksen toteuttamiseksi hän lähettää panttivankeja Lontooseen.[1]
8. huhtikuuta 1364: Juhana II kuolee 44-vuotiaana Savoy Palacessa Lontoossa, jonne hän on palanut panttivangiksi viisi kuukautta aiemmin, koska muut panttivangit, kuten Juhanan poika, Anjoun herttua Ludvig, eivät ole kestäneet panttivankeutta ja ovat lähteneet Lontoosta.[1]
Kunigas Juhana II ja ensimmäinen puoliso Jutta 'Bonne' von Luxemburg, käsikirjoituksen kuvitus n. 1349Violetilla merkittynä Englannin taloudellisen vaikutuksen alue ja vihreällä Ranskan kulttuurin vaikutusalueet vuonna 1328. Viinin ja suolakaupan reitit etelästä pohjoiseen.
Juhanan ollessa 13-vuotias Filip VI päätti naittaa hänet Böömin kuningas Juhana I von Luxemburgin ja Böömin prinsessa Elisabetin tyttären kanssa. Juhana I oli saavuttanut mainetta soturina idässä ja hän oli kasvanut kapetingien hovissa. Perinteen mukaisesti avioliiton piti vahvistaa myös osapuolten keskinäistä sotilaallista yhteistyötä. Myös Juhana I:llä oli kiire sopimuksen tekemiseen, sillä hän havitteli parhaillaan Lombardian kruunua itselleen. Fontainebleaun sopimuksen mukaisesti Böömin kuningas liittyisi sotatilanteessa, joka uhkaisi Champagnen ja Auxerren alueita, raskaasti aseistettujen 400 miehen kanssa Ranskan joukkoihin ja 300 miehen joukolla, jos sotanäyttämö olisi kauempana. Poliittiseen sopimukseen liittyi, että Ranska ei vastustaisi Lombardian kuninkuuden joutumista Böömille, jos Juhana I Luxemburgilainen sen saisi ja jos hän luopuisi Arlesin hallitsemisesta, se palautuisi Ranskalle.
Myös myötäjäisistä sovittiin, ja ne määrättiin 120 000 floriinin eli kultarahan suuruisiksi. Morsianta ei sopimuksessa nimetty. Nuorin tytär Anna von Luxemburg (1323–1338) oli 9-vuotias ja Filip VI:n mielestä liian nuori, mutta hän mielistyi toiseksi vanhimpaan Jutta von Luxemburg (1315–1349), joka oli 16-vuotiaana jo sukukypsä nainen. Hänet nimettiin Ranskassa uudelleen Bonneksi. Vihkiminen tapahtui 28. heinäkuuta 1332 Melunissa.
Avioliitosta syntyi 11 lasta, joista vain neljä kuoli jo lapsina:
Blanche (1336) kuoli alle vuoden ikäisenä
Kaarle V (1337–1380), seurasi isäänsä Ranskan kuninkaana
Catherine (1338) kuoli alle vuoden ikäisenä
Ludvig (1339–1384) Anjoun herttua, avioitui Marie de Blois-Châtillonin (k. 1404) kanssa
Juhana (1340–1416) Berryn herttua, avioitui vuonna 1360 Jeanne d’Armagnacin (k. 1387) kanssa
Normandian herttuatar Bonne Luxemburgilainen kuoli 11. syyskuuta 1349 ruttoonMaubuissonin luostarissa vuotta ennen kuin Juhana nousi valtaistuimelle. Hänestä ei tullut koskaan Ranskan kuningatarta.
Juhana II:n ja toisen puolison Jeanne I d'Auvergnen kruunaus 1350
Juhana II:n toinen puoliso oli Auvergnen ja Boulognen kreivitär Jeanne I d'Auvergne (1326–1360/1361), joka oli Auvergnen kreivi Guillaume XII:n (1300–1332) ja Marguerite d'Évreux’n (1307–1351) tytär sekä Burgundin kreivi Filip I:n (1323–1346) leski. Avioliitto solmittiin Nanterressa vuonna 1350.
Juhanalle ja Jeannelle syntyivät imeväisinä kuolleet kolme lasta:
Blanche (k. 1350)
Catherine (k. 1352)
Nimetön poikalapsi (k. 1354)
Jeannella oli lisäksi aiemmasta avioliitostaan poika sekä kaksi tytärtä:
Jeanne (1344–1360), kihlattiin Savoijin kreivi Amadeus VI:lle, avioliitto ei toteutunut; kuoli 16-vuotiaana Poissyn luostarissa
Marguerite (s. 1345), kuoli lapsena
Burgundin herttua Filip I (1346–1361), kuoli ratsastusonnettomuudessa (tai ruttoon) 15-vuotiaana äitinsä jälkeen. Hänellä ei ollut jälkeläisiä, koska avioliittoa 11-vuotiaan Flanderin kreivitär Marguerite III:n (1350–1405) kanssa ei ollut pantu täytäntöön. Burgundin herttuakunta liitettiin Ranskan kuninkaan maihin.
.svg)
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juhana II (Ranska) Wikimedia Commonsissa
