Siirry sisältöön

Margareeta Burgundilainen (1290–1315)

Wikipediasta
Marguerite de Bourgogne
Marguerite de Bourgognen sinetti vuodelta 1311
Ranskan kuningatar
Valtakausi 29. marraskuuta 131430. huhtikuuta 1315
Navarran kuningatar
Valtakausi 23. syyskuuta 130530. huhtikuuta 1315
Edeltäjä Jeanne de Navarre
Seuraaja Jeanne II de Navarre
Syntynyt 1290
Kuollut 14. elokuuta 1315
Château Gaillard, Les Andelys, Normandia
Puoliso Ludvig X Itsepäinen
Lapset Jeanne II de Navarre
Suku Burgundi
Isä Robert II
Äiti Agnès de France
Uskonto roomalaiskatolinen

Marguerite de Bourgogne (129014. elokuuta 1315, Château Gaillard, Les Andelys, Normandia) oli Ranskan kuninkaan Ludvig X Itsepäisen puoliso ja Ranskan kuningatar vuosina 1314-1315. Lisäksi hän oli omalla oikeudellaan (suo jure) Navarran kuningatar.

Hän oli Burgundin herttua Robert II:n ja Ranskan prinsessa Agnès de Francen toiseksi vanhin tytär. Agnèksen isä oli Ranskan kuningas Ludvig IX. Marguerite vietti osan nuoruudestaan Couches’n kunnassa olleessa Burgundin herttuoiden linnassa Château de Couches’ssa.[1]

Hänellä oli yhdeksän sisarusta, joista Blanche (1288–1348) avioitui Savoijin kreivi Édouard I Vapaamielisen kanssa; Jeanne (1293–1348) avioitui tulevan kuningas Filip VI:n kanssa; Hugues V (1294–1315) oli Burgundin herttua isänsä jälkeen; Eudes IV (1295–1349) oli hänen jälkeensä Burgundin herttua; Marie (n. 1298) avioitui Barin kreivi Édouard I:n kanssa; Louis (1297–1316) oli Thessalonikin nimellinen kuningas ja Robert (1302–1334) avioitui Tonneren kreivitär Jeanne de Chalonin kanssa.

Avioliitto ja lapsi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marguerite de Bourgogne avioitui vuonna 1305 tulevan Ranskan kuningas, pikkuserkkunsa Ludvig X Itsepäisen kanssa. Heille syntyi vuonna 1309 yksi lapsi: Jeanne II de Navarre, joka peri äidiltään Navarran kruunun.

Neslen tornin skandaali

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänet tuomittiin huhtikuussa 1314 Pariisin parlamentissa kälynsä, tulevan Kaarle VI:n puolison Blanche de Bourgognen ohella elinikäiseen vankeuteen aviorikoksesta syytettynä nk. Neslen tornin skandaalissa, jossa mukana olivat normanniritarit Gautier ja Philippe d'Aunay. Koska sekä Marguerite että Philippe d'Aunay olivat molemmat tahoillaan naimisissa, he syyllistyivät kaksinkertaiseen huoruuteen. Aunayn veljeksiä oli pidettiy silmällä ja seurattu, heidät vangittiin ja heiltä kidutettin tunnustus, jonka jälkeen majesteettirikoksesta syytettyinä heidät kidutettiin teilipyörällä kuoliaaksi ja ruumiit paloiteltiin neljään osaa.[2] Mahdollisesti kidutus- ja ruumiiden häpäisy oli tätä vieläkin raaempaa.[3][4]

Avioliittoa ei voitu mitätöidä, koska paavi Klemens V oli kuollut eikä uutta paavia vielä ollut valittu.[2]

Vankeus ja kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Margueriten hiukset ajeltiin, hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen aviorikoksesta sekä suljettiin Château Gaillardin linnoitukseen maanalaiseen vankikammioon.[2]

Ludvig nousi valtaistuimelle marraskuussa 1314 Filip IV:n kuoleman jälkeen, ja hänet kruunattiin virallisesti elokuussa 1315. Marguerite oli kuitenkin vielä elossa ja hänestä tuli näin Ranskan kuningatar, mutta hän kuoli välittömästi epäilyttävissä olosuhteissa, mahdollisesti murhattuna 14. elokuuta 1315.[5] Toisten tietojen mukaan hän vilustui ja kuoli vankilassa tautiinsa.

Ludvig avioitui uudelleen viisi päivää myöhemmin Clémence d'Anjoun kanssa. Ludvig itse kuoli vuotta myöhemmin keuhkokuumeeseen sairastuttuaan jeu de paume tennispelin jälkeen.[6]

  1. Château de Couches Tourist Office Beaune & Pays Beaunois. Viitattu 20.1.2022. (englanniksi)
  2. a b c Weir, Alison: Isabella: She-Wolf of France, Queen of England. London: Pimlico, 2006. s. 100
  3. Broad, Jacqueline & Green, Karen: Virtue, Liberty, and Toleration: Political Ideas of European Women, 1400–1800. Dordrecht: Springer, 2007. s. 8.
  4. Audinot, Didier: Histoires effrayantes. Éditions Grancher, 2006.
  5. Margaret of Burgundy (1290–1315) encyclopedia.com. Viitattu 20.1.2022. (englanniksi)
  6. Gillmeister, Heiner: Tennis: A Cultural History. London: Leicester University Press, 1998. ISBN 978-0-7185-0147-1. ss. 17-21

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]