Suorat kapetingit
 |
Tämä artikkeli tai sen osa sisältää päällekkäistä tietoa artikkelin Kapetingit kanssa. Yhdistämisestä saatetaan keskustella artikkelin keskustelusivulla. |
Suorat kapetingit olivat Ranskaa vuosina 987–1328 hallinnut Kapetingien hallitsijasuvun päähaara. Suorien kapetingien aikana kruunu siirtyi hallitsijalta toiselle ensimmäisessä polvessa. Suoraa kapetingien dynastiaa seurasi Valois-dynastia, joka myös kuului Kapetingien sukuun.
Dynastian ensimmäinen hallitsija Hugo Capet valittiin Länsi-Frankian kuninkaaksi vuonna 987. Kuninkaan asema oli tuohon aikaan kuitenkin heikko. Nimellisesti hän hallitsi läntistä frankkien maata, jonka rajat periytyivät Verdunin sopimuksesta vuodelta 843. Tosiasiallisesti kuninkaan hallinnassa oli alussa kuitenkin vain Pariisin ympärillä oleva alue, Île-de-France. Hugo I muutti ratkaisevasti kuninkaan aseman kehitystä kruunaamalla seuraajansa, poikansa Robert II:n, jo eläessään.[1] Tämä oli suuri muutos aiemmasta frankkilaisesta käytännöstä, jossa vanhimmalla pojalla ei ollut etuoikeutta perinnönjaossa, ja varmisti vallan säilymisen suvussa heikkoina alkuaikoina.
Vuosina 1180–1223 hallinnut Filip II Augustus ei ollut arvonimeltään enää vain frankkien kuningas (Roi des Francs) vaan Ranskan kuningas (Roi de France). Tämä kehitys alkoi jo edellisten hallitsijoiden Ludvig VI:n ja Ludvig VII:n aikana,[2] mutta Filip II otti tittelin virallisesti käyttöön. Ludvig IX Pyhän valtakaudella vuosina 1226–1270 hallinnossa kehittyivät eriytyneiden talous- ja oikeusosastojen esimuodot ja kruunun virkamiesten toimenkuvaa selkeytettiin. Toisaalta hänen aikanaan tiukentunut katolinen hegemonia tarkoitti muun muassa vähemmistöjen aseman heikkenemistä ja erityisesti naisten toiminta yhteiskunnassa pyrittiin asettamaan katolisen kirkon sanelemaan muottiin, minkä seurauksena esimerkiksi ylhäisönaisten poliittinen vaikutus kutistui.
Vuosina 1285–1314 kuninkaana ollut Ludvig IX:n pojanpoika Filip IV Kaunis puolestaan taisteli katolista kirkkoa vastaan koskien valtaoikeuksiaan. Ranskan kuninkaan valta oli kasvanut sen verran vahvaksi, että Filip IV kykeni alistamaan kirkon maalliselle määräysvallalle valtakuntansa rajojen sisällä.[3] Tästä konkreettisena todisteena paavinistuin siirrettiin Roomasta Avignoniin lähelle Ranskan rajaa vuonna 1309. Paavien niin sanottu Avignonin vankeus kesti vuoteen 1377 saakka.
Kapetingien suora dynastia päättyi vuonna 1328, viimeisenä hallitsijanaan Kaarle IV. Kruunu periytyi lopulta Filip VI:lle, josta tuli Valois-dynastian perustaja.
Suvun kuninkaat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suluissa kuninkuusvuodet (kanssakuninkuuden vuosia ei listattu):
- Hugo Capet (987–996)
- Robert II (996–1031)
- Henrik I (1031–1060)
- Filip I (1060–1108)
- Ludvig VI (1108–1137)
- Ludvig VII (1137–1180)
- Filip II Augustus (1180–1223)
- Ludvig VIII Leijona (1223–1226)
- Ludvig IX Pyhä (1226–1270)
- Filip III Rohkea (1270–1285)
- Filip IV Kaunis (1285–1314)
- Ludvig X (1314–1316)
- Juhana I (1316–1316)
- Filip V (1316–1322)
- Kaarle IV (1322–1328)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Haine, W. Scott: History of France. Westport, CT, USA: Greenwood Press, 2000.
- Spruyt, Hendrik: The Sovereign State and Its Competitors: An Analysis of Systems Change. Princeton, NJ, USA: Princeton University Press, 1996.