Felipe González

Felipe González
Espanjan pääministeri
1. joulukuuta 1982–4. toukokuuta 1996
Monarkki	Juan Carlos I
Varapääministeri	Alfonso Guerra Narcís Serra
Edeltäjä	Leopoldo Calvo-Sotelo
Seuraaja	José María Aznar
Henkilötiedot
Syntynyt	5. maaliskuuta 1942 Sevilla, Espanja
Puoliso	Carmen Romero
Tiedot
Puolue	Espanjan sosialistinen työväenpuolue
Uskonto	katolinen
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Felipe González Márquez (s. 5. maaliskuuta 1942) on espanjalainen poliitikko. Hän oli Espanjan sosialistisen työväenpuolueen (PSOE) pääsihteerinä vuosina 1974–1997 ja maansa pääministerinä 1982–1996.

Ura

González opiskeli lakia Sevillan Instituto San Isidorossa. Hän liittyi kiellettyyn PSOE:hen vuonna 1963 käyttäen salanimeä Isidoro. Hänet valittiin PSOE:n johtoon Suresnesissa Ranskassa järjestetyssä puoluekokouksessa 1974.

Ensimmäisissä demokraattisissa vaaleissa 1977 hänet valittiin maan parlamenttiin Cortes Generalesiin ja puolueesta tuli suurin oppositiopuolue, mikä toistui 1979.

Pääministerinä

PSOE voitti vuoden 1982 vaalit historiallisella tuloksella saaden 48,11 % äänistä. Ensimmäisen kerran mikään puolue sai ehdottoman enemmistön parlamentissa.

Gonzálezin hallitus sääti koulutuksen ilmaiseksi 16 ikävuoteen asti ja laillisti osin abortin katolisen kirkon vastustuksesta huolimatta. Sosiaaliturvajärjestelmän luominen aloitettiin.

Helmikuussa 1983 hallitus kansallisti konkurssin partaalla olleen suuryhtiö Rumasan. Kansallistaminen johti oikeustaisteluun, joka selvitettiin vasta 1986. Hallituksen lupaus 800 000 työpaikasta terästeollisuudessa kääntyi teollisuuden uudelleenjärjestelyksi ja irtisanomisiksi. Vuonna 1985 hallitus aloitti laajan yksityistämisen. Ammattiliitot järjestivät 20. kesäkuuta 1985 yleislakon sosiaaliturvan uudistuksen vuoksi.

Gonzálezin toisella kaudella, vuoden 1986 vaalien jälkeen, Espanja liittyi EEC:hen. Vaikka sosialistipuolue oli vastustanut Natoa, González ilmoitti kannattavansa jäsenyyttä ja kansanäänestys vahvisti jäsenyyden. Espanja tuki Kuwaitin vapauttanutta liittoumaa ensimmäisessä Persianlahden sodassa 1991.

14. joulukuuta 1986 järjestetty yleislakko pysäytti koko maan. PSOE:n vasemmistosiipi ja ammattiliitot syyttivät Gonzálezia oikealle siirtymisestä.

PSOE menetti kannatustaan kaupungeissa vuoden 1989 vaaleissa ja vuoden 1993 vaaleissa sen oli liittouduttava Katalonian ja Baskimaan pienpuolueiden kanssa hallituksen kokoamiseksi. González sai 1993 Kaarle Suuren palkinnon "Euroopan idean ja rauhan edistämisestä".

1990-luvun puolivälissä kansanpuolue alkoi syyttää Gonzálezia talousongelmista, vaikka työttömyys oli laskussa aiempien talousuudistusten alettua vaikuttaa. Hallitus joutui myös osalliseksi useista korruptioskandaaleista. Espanjan media, etenkin El Mundo -lehti selvitti 1983–1987 toimineen, baskien terrorijärjestö ETAa vastaan toimineen GAL-terroristiryhmän taustoja, jotka johtivat Gonzálezin hallitukseen. Lähinnä Ranskan puoleisessa Baskimaassa toiminut kuolemanpartio teki tuona aikana 27 murhaa.

PSOE:ssa harkittiin pitäisikö Gonzálezin luopua puolueen johdosta ja nimittää siihen ainoa hallituksensa alkuperäinen jäsen, Javier Solana. Aiemmin Gonzálezin Naton vastaista kampanjaa johtanut Solana kuitenkin nimitettiin joulukuussa 1995 sotilasliiton pääsihteeriksi. Gonzálezin viimeinen pääministerikausi päättyi vuonna 1996.

Pääministeriyden jälkeen

González nimitettiin 1996 ETYJin erikoisedustajaksi sovittelemaan Jugoslavian kriisiä. Hän luopui paikastaan Espanjan parlamentissa vuonna 2004. Joulukuussa 2007 González valittiin Euroopan unionin "viisaiden miesten" ryhmän puheenjohtajaksi.

Lähteet

• Curriculum Vitae of Mr. Felipe González Márquez^{[vanhentunut linkki]}, Euroopan unionin neuvosto

Viitteet

Kaarle Suuren palkinnon saajat

1950–1975	1950 Richard Coudenhove-Kalergi 1951 Hendrik Brugmans 1952 Alcide De Gasperi 1953 Jean Monnet 1954 Konrad Adenauer 1956 Winston Churchill 1957 Paul-Henri Spaak 1958 Robert Schuman 1959 George Marshall 1960 Joseph Bech 1961 Walter Hallstein 1963 Edward Heath 1964 Antonio Segni 1966 Jens Otto Krag 1967 Joseph Luns 1969 Euroopan komissio 1970 François Seydoux de Clausonne 1972 Roy Jenkins 1973 Salvador de Madariaga
1976–2000	1976 Leo Tindemans 1977 Walter Scheel 1978 Konstantínos Karamanlís 1979 Emilio Colombo 1981 Simone Veil 1982 kuningas Juan Carlos I 1984 Karl Carstens 1986 Luxemburgin kansa 1987 Henry Kissinger 1988 François Mitterrand, Helmut Kohl 1989 Veli Roger (Taizé-yhteisö) 1990 Gyula Horn 1991 Václav Havel 1992 Jacques Delors 1993 Felipe González 1994 Gro Harlem Brundtland 1995 Franz Vranitzky 1996 kuningatar Beatrix 1997 Roman Herzog 1998 Bronisław Geremek 1999 Tony Blair 2000 Bill Clinton
2001–	2001 György Konrád 2002 Euro-valuutta 2003 Valéry Giscard d’Estaing 2004 Pat Cox, paavi Johannes Paavali II (erikoispalkinto) 2005 Carlo Azeglio Ciampi 2006 Jean-Claude Juncker 2007 Javier Solana 2008 Angela Merkel 2009 Andrea Riccardi 2010 Donald Tusk 2011 Jean-Claude Trichet 2012 Wolfgang Schäuble 2013 Dalia Grybauskaitė 2014 Herman Van Rompuy 2015 Martin Schulz 2016 paavi Franciscus 2017 Timothy Garton Ash 2018 Emmanuel Macron 2019 António Guterres 2020 Klaus Johannis 2022 Svjatlana Tsih’anouskaja, Maryja Kalesnikava, Veronika Tsapkala 2023 Volodymyr Zelenskyi, Ukrainan kansa 2024 Pinchas Goldschmidt ja Euroopan juutalaisyhteisöt