Bernadotte

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Bernadotte-suku)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: Kirjalähde lisätty varhain, eikä ole näyttöä että sitä olisi käytetty, joten se on siirretty osioon Kirjallisuutta.

Bernadotte
Vaakuna
Vaakuna
Maa Ruotsi (v:een 1905 Ruotsi-Norja)
Arvonimet Ruotsin kuningas
Perustaja kuningas Kaarle XIV Juhana
Nykyinen päämies Kaarle XVI Kustaa
Perustamisvuosi 1818 [1]
Kansallisuus ranskalais-saksalainen
Sukuhaarat Bernadotte af Wisborg

Bernadotte on ranskalaista alkuperää oleva hallitsijasuku, joka on hallinnut Ruotsia vuodesta 1818 alkaen ja Norjaa vuosina 1818–1905. Suvun nykyinen päämies on kuningas Kaarle XVI Kustaa. Kuningashuoneen perustaja oli Ranskan marsalkka Jean-Baptiste Bernadotte, jonka Ruotsin valtiopäivät valitsi kruununperijäksi kuningas Kaarle XIII:n jälkeen. Bernadottet ovat olleet hallitsijoina parisataa vuotta, ja sinä aikana Ruotsi on siirtynyt itsevaltaisesta perustuslaillisesta monarkiasta seremonialliseen kuninkuuteen.[2]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bernadotte-suku Ranskassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suvun varhaisin tunnettu jäsen on Joandou du Poey, joka avioitui 5. heinäkuuta 1615 Germaine de Bernadotten kanssa, joka osittaisessa omistuksessa oli ”de Bernadotte” -niminen talo Paussa.[3] Sukunimi sai alkunsa tästä talon nimestä.[4] Germaine oli Jean de Layus’n ja Estébène de Butleret’n tytär ja hän oli ilmeisesti ottanut sukunimensä tästä perimästään talosta. Joandou du Poeyn ja Germaine de Bernadotten poika oli Pierre du Poey, joka tunnettiin myös nimellä Pierre de Bernadotte.

Pierren poika oli Jean du Poey (1649–1698), joka otti myöhemmin kokonaan käyttöön nimen Bernadotte. Hänen poikansa toisesta avioliitosta oli Jean de Bernadotte (1683–1760), joka avioitui vuonna 1707 Marie du Pucheun (1686−1773) kanssa.[5] Heidän poikansa oli Jean Henri Bernadotte (1711–1780).[6] Paun prokuraattori Jean Henri Bernadotte ja Jeanne de Saint-Vincent (1728−1809) avioituivat 20. helmikuuta 1754[7] ja saivat 26. tammikuuta 1764 pojan nimeltä Jean Bernadotte, joka käytti nimeä Jean Baptiste (ransk. Johannes Kastaja) erottuakseen vanhemmasta Jean-veljestään.

Jean-Baptiste Bernadotte kasvoi Paussa, Béarnissa kuten esivanhempansakin. Vastoin perheen toiveita hän ei halunnut jatkaa isänsä ammattia, vaan suunnitteli sotilasuraa. Isänsä kuoltua hän värväytyi syyskuussa 1780 Ranskan armeijan varhaiseen merijalkaväkeen Royal-la-Marine-rykmenttiin, joka sijoitettiin Korsikalle. Bernadotte olisi jäänyt aliupseeristoon ilman Ranskan vallankumousta, mutta lopulta vuonna 1792 hänet ylennettiin aliluutnantiksi. Vallankumoussotien myötä hän eteni lopulta aina kenraaliksi asti. Huolimatta ristiriitaisista väleistään Napoleonin kanssa hän kuitenkin kuului tämän lähipiiriin. Vuonna 1798 hän avioitui Mainen Sceaux’ssa varakkaan silkkitehtailijan ja liikemiehen tyttären Bernhardine Eugenie Desirée Claryn kanssa, jonka sisko taas avioitui Napoleonin vanhemman veljen Joseph Bonaparten kanssa. Kun Napoleon kruunautti itsensä keisariksi vuonna 1804, hän ylensi Bernadotten Ranskan marsalkaksi.

Bernadotte-suku jakautuu kahtia vanhaan ja uuteen linjaan. Jean-Baptisten isoisän vanhemman veljen André Bernadotten (s. 1680) jälkeläiset elävät edelleen porvarillista elämää Ranskassa. Nuorempi linjakin jakautui. Jean Baptisten isoveljen, Bernadotten paronin Jean de Bernadotten (1754−1813), jälkeläiset perivät paronin arvon, linnan ja kartanon Pyrénées-Atlantiquesin provinssissa. Tämä vapaaherrallinen linja sammui vuonna 1966, joten Bernadotten suvun uudesta linjasta on jäljellä enää Ruotsin kuningashuone.

Bernadotten suvun valtaannousu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tappiollisen Suomen sodan (1808−1809) myötä Ruotsi ajautui sisäpoliittiseen kriisiin. Kevään 1809 vallankaappauksessa Kustaa IV Aadolf syrjäytettiin ja hänen jälkeläisensä menettivät oikeuden Ruotsin kruunuun. Syrjäytetyn kuninkaan setä Kaarle XIII kruunattiin kuninkaaksi, mutta koska tämä oli lapseton, Ruotsin säätyvaltiopäivät valitsivat heinäkuussa 1809 kruununperilliseksi tanskalaisen prinssin Kaarle August af Augustenborgin, joka kuitenkin kuoli jo toukokuussa 1810 vain muutama kuukausi Ruotsiin saapumisensa ja kruununprinssiksi vihkimisensä jälkeen.

Vielä tuohon aikaan Ranskan keisari Napoleon I sukulaisineen ja liittolaisineen hallitsi suurta osaa Manner-Euroopasta. Valtiopäivät päättivät valita sellaisen kuninkaan, jonka Napoleon hyväksyisi. Ruotsalaiset tunsivat Jean-Baptiste Bernadotten Tanskan sodassa kunniallisesti toimineena ranskalaisarmeijan komentajana, joten hänellä oli säätyjen parissa laajempaakin kannatusta. Lopulta ne valitsivat 21. elokuuta 1810 kruununperilliseksi Bernadotten, joka oli tuolloin Pontecorvon ruhtinaan asemassa. Kruununperillisen asema vahvistettiin 5. marraskuuta Bernadotten saavuttua Ruotsiin. Samalla kuningas Kaarle XIII adoptoi Bernadotten hallitsijanimellä Kaarle Juhana (Karl Johan).

Adoptiosta lähtien Bernadotte toimi Ruotsin sijaishallitsijana.[1] Vuonna 1813 hän katkaisi loputkin siteensä Ranskaan, kun Ruotsi liittyi Napoleonin vastaiseen liittoumaan. Kesällä 1814 Ruotsi hyökkäsi Bernadotten johdolla Norjaan, jonka se onnistui pakottamaan personaaliunioniin. Kun Kaarle XIII kuoli 5. helmikuuta 1818, loppui samalla Ruotsia vuodesta 1751 lähtien hallinneen Holstein-Gottorp-suvun dynastia. Bernadotte kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi hallitsijanimellä Kaarle XIV Juhana ja Norjan kuninkaaksi hallitsijanimellä Kaarle III. Hän hallitsi kuolemaansa 8. maaliskuuta 1844 asti.

Bernadotte-hallitsijoiden avioliitot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarle XIV Juhanan poika, kruununprinssi Oscar I, avioitui Leuchtenbergin herttuan Eugène de Beauharnais’n tyttären Josefina af Leuchtenbergin kanssa. Eugène de Beauharnais’n isäpuoli oli Napoleon Bonaparte. Oscar I osasi ruotsia, mutta hän oli Ranskassa syntynyt etninen ranskalainen, joka avioitui ranskalaisen kanssa. Oscar I:n lapset olivat siis vielä ranskalaisia.

Oscar I:n poika, kruununprinssi Kaarle XV, avioutui Alankomaiden prinsessan Lovisan kanssa, joka kuului hollantilaiseen Orania-Nassaun hallitsijasukuun. Hänen isänsä oli Alankomaiden prinssi Fredrik, joka isänsä puolelta oli Orania-Nassau ja äitinsä puolelta preussilainen Hohenzollern. Vaikka Lovisa tunnetaankin Ruotsissa isänsä kautta nimellä Lovisa av Nederländerna (”Lovisa Alankomaalainen”), hänen isovanhemmistaan kolme oli peräisin saksalaisista hallitsijasuvuista. Kuningas Kaarle XV:n ja kuningatar Lovisan tytär prinsessa Louise avioitui Tanskan kuninkaan Fredrik VIII:n kanssa, mikä yhdisti Ruotsin ja Tanskan kuningashuoneet.

Oscar II halusi vahvistaa Ruotsin suhteita Saksaan, joten hänen poikansa kruununprinssi Kustaa V avioitui Badenin prinsessan Victorian kanssa vuonna 1881. Victoria oli Kustaa IV Aadolfin tyttärenpojan tytär ja Kustaa Vaasan jälkeläinen, joten näin Bernadotte-suku yhdistyi myös genealogisesti Ruotsin aiempiin hallitsijasukuihin, Vaasaan ja Holstein-Gottorpiin. Juridisesti Bernadottet kuuluvat Holstein-Gottorp-sukuun Kaarle XIII:n tekemän adoption takia. Poliittista liittoluonnetta toi se, että Victoria oli Saksan keisarin Vilhelm II:n serkku.

Ruotsin ja Norjan personaaliunioni kesti vuoteen 1905 asti. Tuolloin itsenäisen Norjan kuningaskunnan kuninkaaksi valittiin Haakon VII, joka oli Kaarle XV:n lapsenlapsi ja Kaarle XIV Juhanan lapsenlapsenlapsenlapsi. Näin ollen Ruotsin ja Norjan kuningashuoneet ovat keskenään sukua, vaikka jälkimmäinen kuuluukin saksalaiseen Schleswig-Holstein-Sonderburg-Glücksburg-sukuun, johon sekä Tanskan kuningashuone että Holstein-Gottorp-suku kuuluvat.

Kustaa V:n poika, kruununprinssi Kustaa VI Aadolf avioitui vuonna 1907 Ison-Britannian kuningattaren Viktorian lapsenlapsen, Connaughtin prinsessa Margaretin kanssa. Margaret oli äitinsä kautta Saksan keisarin Vilhelm II:n pikkuserkku. Heidän poikansa, perintöprinssi Kustaa Aadolf, avioitui vuonna 1932 saksalaisen Saksi-Coburg-Gotha-suvun prinsessan Sibyllan kanssa. Perintöprinssi Kustaa Aadolf kuoli jo vuonna 1947 ja hänen isästään eli kruununprinssistä tuli kuningas vuonna 1950. Kustaa VI Aadolfin toinen avioliitto kuningatar Viktorian lapsenlapsenlapsen Lady Louise Mountbattenin, syntyjään Battenbergin prinsessan, kanssa oli lapseton. Kuningas Kustaa VI Aadolf kuoli vuonna 1973.

Perintöprinssi Kustaa Aadolfin kuopus ja ainoa poika, kuningas Kaarle XVI Kustaa, meni vuonna 1976 naimisiin saksalaisen Silvia Sommerlathin kanssa.[8] Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Bernadotte-hallitsija avioitui porvarissäätyisen kanssa. Tosin vuotta aiemmin Kaarle Kustaan sisar prinsessa Christina oli ensimmäisenä kuningashuoneen jäsenenä solminut avioliiton ei-aatelisen kanssa. Tuohon mennessä morganaattisesti eli epäsäätyisesti avioituneet hallitsijasuvun jäsenet olivat menettäneet kruununperimysoikeutensa ja kuninkaalliset arvonsa (ks. jäljempänä Bernadotte af Wisborg). Vuonna 1980 kruunun­perimys­järjestyksen pohjaksi tuli esikoisuus miespuolisuuden sijaan. Näin ollen Ruotsin kruunun perii prinssi Carl Philipin sijaan kruununprinsessa Victoria.

Kruununprinsessa Victoria (s. 1977) avioitui 19. kesäkuuta 2010 Daniel Westlingin kanssa. Tämä oli toinen kerta, kun kuningashuoneen jäsen solmi niin sanotun porvarillisen avioliiton. Kyseessä oli myös ensimmäinen kerta, kun tuleva Bernadotte-hallitsija solmi avioliiton ruotsalaisen kanssa. Victorialle ja prinssi Danielille syntyi 24. helmikuuta 2012 tytär, perintöprinsessa Estelle. Genealogisesti ajatellen Estelle on sukujuuriltaan enää vain neljäsosaksi ”kuninkaallista verta”, mutta myös Ruotsin hovissa on tapahtunut samanlainen avioitumiskulttuurin muutos kuin muissakin Euroopan monarkioissa.

Ruotsin Bernadotte-kuninkaat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suluissa hallitusvuodet.[1]

Nykyinen kruununperillinen on kruununprinsessa Victoria, jota perimysjärjestyksessä seuraavat prinsessa Estelle, prinssi Oscar, prinssi Carl Philip, prinssi Alexander, prinssi Gabriel, prinsessa Madeleine, prinsessa Leonore, prinssi Nicolas ja prinsessa Adrienne.

Norjan Bernadotte-kuninkaat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bernadotte af Wisborg

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bernadotte af Wisborg -sukuun kuuluvat entiset Ruotsin prinssit ja heidän jälkeläisensä. Sukunimi kertoo Wisborgin kreivin aatelisarvosta, jonka vuodesta 1892 lähtien on myöntänyt Luxemburgin suurherttua. Bernadotte af Wisborgit eivät ole kuninkaallisia, vaan introdusoimatta jätettyjä aatelisia. Alkuperäisiä Wisborgin kreivejä on neljä ja he kaikki ovat menettäneet oikeutensa Ruotsin kruunuun morganaattisen eli epäsäätyisen avioliiton takia.

  • Oscar Bernadotte (1859–1953) oli Ruotsin kuninkaan Oscar II:n toinen poika. Hän solmi morganaattisen avioliiton ja menetti kuninkaalliset arvonimensä 15. maaliskuuta 1888. Hän ja hänen vaimonsa saivat uudet Bernadotten ruhtinaan ja ruhtinattaren arvonimet hääpäivänään. Ei ole kuitenkaan koskaan päätetty, ovatko nämä aatelisarvoja vai vain epävirallisia kunnioittavia arvonimiä, jollaisia on myöhemmin kuningashuoneessa myönnetty. Hänen setänsä Luxemburgin suurherttua Aadolf myönsi hänelle perinnöllisen Wisborgin kreivin arvon. Oscar Bernadotte oli aiemmalta kuninkaalliselta arvoltaan Gotlannin herttua, joten Wisborgin kreivin arvo tulee ilmeisesti gotlantilaisen Visborgin linnoituksen mukaan.
  • Lennart Bernadotte (1909–2004) oli Södermanlandin herttuan prinssi Wilhelmin ainoa poika. Hän avioitui morganaattisesti ja menetti kuninkaalliset arvonimensä 11. maaliskuuta 1932. Luxemburgin suurherttuatar Charlotte myönsi hänelle Wisborgin kreivin arvon 2. heinäkuuta 1951. Lennart Bernadotte käytti itsestään nimitystä prinssi Lennart Bernadotte, mutta kuningas Kaarle XVI Kustaa ei koskaan tunnustanut tätä.
  • Sigvard Bernadotte (1907–2002) oli kuningas Kustaa VI Aadolfin toinen poika. Hän avioitui morganaattisesti ja menetti kuninkaalliset arvonimensä 8. maaliskuuta 1934. Luxemburgin suurherttuatar Charlotte myönsi hänelle Wisborgin kreivin arvon 2. heinäkuuta 1951. Sigvard Bernadotte palautti yksipuolisesti itselleen arvon Ruotsin prinssi 28. toukokuuta 1983, mutta kuningas Kaarle XVI Kustaa ei koskaan tunnustanut tätä.
  • Carl Johan Bernadotte (1916–2012) oli kuningas Kustaa VI Aadolfin neljäs poika. Hän avioitui morganaattisesti ja menetti kuninkaalliset tittelinsä 19. helmikuuta 1946. Luxemburgin suurherttuatar Charlotte myönsi hänelle Wisborgin kreivin arvon 2. heinäkuuta 1951. Hän oli viimeinen elossa oleva kuningatar Viktorian lapsenlapsenlapsi. Kreivi Carl Johan oli useita vuosia ”Introdusoimattomien aatelisten yhdistyksen” (Ointroducerad Adels Förening) puheenjohtaja.

Näiden neljän entisen prinssin jälkeläiset ovat perineet mieslinjassa Wisborgin kreivin arvon. Käytössä oleva puhuttelumuoto on kreivi Bernadotte af Wisborg.

Tunnetuin Bernadotte af Wisborg -sukuun kuuluva on Oscar Bernadotten poika kreivi Folke Bernadotte, joka toimi YK:n rauhansovittelijana arabien–Israelin konfliktissa vuosina 1947−1948, kunnes sionistimilitantit surmasivat hänet.[9]

Useita Bernadotte af Wisborg -suvun jäseniä osallistui kruununprinsessa Victorian ja Daniel Westlingin häihin.[10] Näitä suvun jäseniä ovat:

  • kreivitär Marianne Bernadotte af Wisborg, Sigvardin leski
  • kreivi Michael Bernadotte af Wisborg, Sigvardin poika, puoliso on kreivitär Christine Bernadotte af Wisborg, tytär on kreivitär Kajsa Bernadotte af Wisborg
  • kreivi Carl Johan Bernadotte af Wisborg, puoliso on kreivitär Gunilla Bernadotte af Wisborg
  • kreivitär Bettina Bernadotte af Wisborg , Lennartin tytär, puoliso on Philipp Haug
  • kreivi Björn Bernadotte af Wisborg, Lennartin poika, puoliso on kreivitär Sandra Bernadotte af Wisborg
  • kreivi Bertil Bernadotte af Wisborg, Folken poika, puoliso on kreivitär Jill Bernadotte af Wisborg.

Bernadotten kreivi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carl Bernadotte (1911–2003) avioitui morganaattisesti ja menetti kuninkaalliset arvonimensä vuonna 6. heinäkuuta 1937. Samana päivänä hänen tuore lankonsa Belgian kuningas Leopold III liitti hänet Belgian aatelistoon antamalla hänelle Bernadotten prinssin arvon, joka sisälsi oikeuden mieslinjassa periytyvään kreivin arvoon. Carl Bernadottella oli vain yksi lapsi, tytär Madeleine Ingeborg Ella Astrid Elsa Bernadotte (nyk. Madeleine Kogevinas); kreivittären arvo periytyi hänelle, mutta hänen lapsensa eivät voi sitä periä.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c House of Bernadotte | Swedish dynasty | Britannica www.britannica.com. Viitattu 2.4.2022. (englanniksi)
  2. ↑ My name is Bernadotte, Kaarle Kustaa Bernadotte Yle Uutiset. 19.3.2012. Viitattu 2.4.2022.
  3. ↑ Ätten Bernadotte : biografiska anteckningar, [Andra tillökade uppl.], Johannes Almén, C. & E. Gernandts förlag, Stockholm 1893, s. 1
  4. ↑ Från Jean Bernadottes ungdom
  5. ↑ http://thepeerage.com/p14615.htm#i146147
  6. ↑ Bulletin du Musée Bernadotte numerot 3-4, Pau 1958-1959, s. 57 angående hela styckets namn och årtal
  7. ↑ http://thepeerage.com/p10564.htm#i105634
  8. ↑ TIETOKULMA | Bernadotten sukua Helsingin Sanomat. 27.8.2003. Viitattu 2.4.2022.
  9. ↑ History of Folke Bernadotte FBA. Viitattu 2.4.2022. (englanniksi)
  10. ↑ http://www.stockholmnews.com/more.aspx?NID=5493 (Arkistoitu – Internet Archive)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Elgklou, Lars: Bernadotte-suvun tarina. Suomentanut Margit Salmenoja. Hämeenlinna: Arvi A. Karisto Oy, 1981. ISBN 951-23-1749-4
  • Norlin, Arne: Familjen Bernadotte: Makten, myterna, människorna. Fischer & Co., 2015. ISBN 978-91-86597-96-2

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bernadotte.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bernadotte&oldid=22162092”