Emil Kostov
| Emil Kostov | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. marraskuuta 1974 Varna |
| Kansalaisuus |
 Bulgaria |
| Kyokushin-ottelija | |
| Lempinimi | Iron Fist[1] |
| Aktiivisena | 1987–2005 |
| Pituus | 174 cm[1] |
| Paino | 80–83 kg[1] |
| Painoluokka | keskisarja |
| Kätisyys | oikea |
| Seura(t) | Ichi Geki Varna |
| Vyöarvo | 5. dan |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Bulgaria
| |||
| Miesten kyokushin | |||
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Osaka 2001 | -80 kg | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Zaragoza 1998 | -80 kg | |
| Kultaa |
Porto 2000 | -80 kg | |
| Kultaa |
Varna 2002 | -80 kg | |
 Hopeaa |
Kiova 1999 | -80 kg | |
| Venäjän Open | |||
| Kultaa |
Jekaterinburg 2001 | -80 kg | |
| Kultaa |
Moskova 2002 | -80 kg | |
| Balkan Cup | |||
| Kultaa |
Varna 1995 | -80 kg | |
| Kultaa |
Constanta 1996 | ||
Emil Kostov (s. 27. marraskuuta 1974 Varna[2]) on bulgarialainen karateka, valmentaja ja ottelutuomari. Hän on voittanut Kyokushinin maailmanmestaruuden ja on kolminkertainen Euroopan-mestari.
Myös hänen tyttärensä Zornitsa Kostova ja poikansa Bogomil Kostov ovat karatekoita.[3]
Kyokushin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kostov alkoi harjoittelemaan karatea 1985 ollessaan 8–9-vuotias. Tuolloin hänen ohjaajana oli Konstantin Bozhilov.[2] Hän suoritti 1. danin mustan vyön 1995 Bulgariassa, jolloin Kostovin vyökoetta oli valvomassa Howard Collins.[2] Myöhemmin 1998 hän suoritti 2. danin, jolloin vyökoetta oli valvomassa Makoto Nakamura.[2] Seuraavan vyöarvon 3. danin Kostov suoritti Romaniassa, jossa vyökoetta valvoi IKO-liiton johtaja Shokei Matsui.[2]
Kilpaura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kostov otteli ensimmäisen kerran nuorten tasolla 1987, jolloin hän voitti oman sarjansa.[2]
Kostov kilpaili 1990-luvun puolessavälissä pienissä kansainvälisissä turnauksissa, joista hän voitti Balkan Cupin kahdesti 1995 ja 1996.[2]
Euroopan mestaruus (1998)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kostov saavutti uransa ensimmäisen Euroopan mestaruuden keskisarjassa kesäkuussa 1998, kun hän voitti loppuottelussa Florescu Tiberiun.[4]
Kostov eteni toisen kerran peräkkäin EM-kisojen loppuotteluun 1999, mutta hävisi tällä kertaa mestaruuden Vadim Jakovenkolle.[4]
Toinen ja kolmas Euroopan mestaruus ja ensimmäinen maailmanmestaruus (2000–2002)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän saavutti uransa toisen Euroopan mestaruuden Portugalissa toukokuussa 2000, kun hän voitti loppuottelussa Semen Haranin.[4] Hänet palkittiin turnauksessa myös parhaasta ottelutekniikasta.[2] Kostov sijoittui vielä viidenneksi avoimensarjan EM-kisoissa, Puolassa.[5]
Helmikuussa 2001 Kostov voitti Venäjän Openissa keskisarjan mestaruuden, kun hän voitti loppuottelussa Rasoul Mohammadin.[6] Kesäkuussa Kostov voitti ensimmäisenä bulgarialaisena maailmanmestaruuden voitettuaan keskisarjan loppuottelussa Hiroyuki Kidachin.[7] Syyskuussa Kostov sijoittui kahdeksanneksi All American Openissa.[8]
Helmikuussa 2002 Kostov saavutti toisen kerran Venäjän Openin keskisarjan mestaruuden voitettuaan tällä kertaa loppuottelussa Artur Unezhevin.[6] Kostov voitti vielä uransa kolmannen keskisarjan Euroopan mestaruuden kotikisoissaan, kun hän voitti maamiehensä Plamen Jeliazkovin.[4] Hänet palkittiin turnauksessa parhaasta taisteluhengestä.[2]
Kostov oli mukana World Openissa 2003, jossa hän sijoittui 16 parhaan joukkoon.[1]
Kostov oli toisen kerran mukana painoluokallisissa MM-kisoissa 2005, jossa hän sijoittui tällä kertaa neljänneksi hävittyään keskisarjan pronssiottelussa Hiroyuki Kidachille.[7]
Kilpauran jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kostov on sittemmin kilpauran jälkeen toiminut ottelutuomarina. Hän oli mukana Puolan EM-kilpailuissa 2021, jossa hän muun muassa tuomitsi raskaansarjan loppuottelun.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Shihan Emil Kostov super-kyokushin.blogspot.com Viitattu 12.12.2019 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Бойци (Arkistoitu – Internet Archive) iko-bulgaria.org Viitattu 19.10.2022
- ↑ BNT 1 televisiokanavan haastattelu, Interview: Shihan Emil Kostov, Zornitsa Kostova and Bogomil Kostov - All American Open - 2017 Viitattu 12.12.2019
- ↑ a b c d IKO European Championships kyokushinresults.com Viitattu 12.12.2019 (englanniksi)
- ↑ European Openweight Championships – IKO kyokushinresults.com Viitattu 12.12.2019 (englanniksi)
- ↑ a b Russian Open kyokushinresults.com Viitattu 12.12.2019 (englanniksi)
- ↑ a b World Weight Category Championships - IKO kyokushinresults.com Viitattu 12.12.2019 (englanniksi)
- ↑ All American Open - IKO kyokushinresults.com Viitattu 12.12.2019 (englanniksi)
- ↑ Алехандро Наварро - Алексей Федосеев. Финал Чемпионата Европы 2021 (90 кг) superkarate.ru 15.11.2021 Viitattu 2.1.2022 (venäjäksi)
|
1980-luku: 1982: Fleming Jensen1985:  Nick Da Costa1987:  Peter Smit1989: Nick Da Costa |
1990-luku: 1991:Georgi Georgiev1993: Hans Mars1995:  Paulius Klapatauskas1996:  Eugeniusz Dadziburg1997:  Vladimir Zadarozhniy1998: Emil Kostov1999: Vadim Jakovenko |
2000-vuosikymmen: 2000:Emil Kostov2001: Sylwester Sypień2002: Emil Kostov2003: Sylwester Sypień2004:  Lucian Gogonel2005: Lucian Gogonel2006:  Evgenyi Shevnin2007: Hussein Elikhanov2008: Nicolae Stoian2009: Nicolae Stoian |
2010-luku: 2010:Giga Shamatava2011: Sultanamet Yunusov2012: Mirel Iacob2013: Gerrard Will2014:  Antonio Tusseau2015: Eldar Ismailov2016: Ašot Zarinjan2017: Alexei Galiev2018: Ašot Zarinjan2019: Ašot Zarinjan |
2020-luku: 2021:Lasha Gabaraev2022: Bogomil Kostov2023: Gino Consentino |
|
1990-luku: 1997: Hitoshi Kiyama |
2000-vuosikymmen: 2001:Emil Kostov2005:  Andrews Nakahara2009: Zenjūrō Mori |
2010-luku: 2013:Zenjūrō Mori2017: Kashin Osawa |