Aitosiilikkäät
| Aitosiilikkäät | |
|---|---|
 Kiiltosiilikäs (Callimorpha dominula) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Siilikkäät Arctiidae |
| Alaheimo: |
Aitosiilikkäät Arctiinae Leach, 1815 |
| Katso myös | |
Aitosiilikkäät (Arctiinae) on yksi kolmesta siilikkäiden (Arctiidae) alaheimosta. Aitosiilikkäistä on Suomesta löydetty ensimmäisenä maailmassa pohjansiilikäs (Acerbia alpina), jonka kuvasi italialainen Giuseppe Acerbi Enontekiöltä vuonna 1799. Pohjansiilikästä ja muita siilikäslajeja on tutkinut mm. suomalainen Olavi Sotavalta (1918–1991), joka on uudistanut myös siilikäslajien nimistöä. Tunnettuihin lajeihin kuuluu myös isosiilikäs (Arctia caja), jonka siipien kärkiväli on 43–70 mm.
Piirteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alaheimon perhoset ovat usein tuuhean karvaisia, rotevatekoisia ja kookkaita. Lajit ovat tyypillisesti mustan, keltaisen ja punaisen kirjavia ja takaruumis on poikkijuovainen. Räikeän värityksen tarkoitus on varoittaa perhosen myrkyllisyydestä. Yhdistävänä tuntomerkkinä takasiiven siipisuonten Sc ja R tyvi on paksuuntunut.[1] Koiraiden takasiivissä on lisäksi pitkä frenulum.[2]
Aitosiilikkäiden toukat ovat tuuhean karvaisia, joskus myrkkypiikeillä varustettuja ja elävät yleensä monilla eri ravintokasveilla.[1] Monien keväthangilla näkemä karvainen toukka on erään aitosiilikkään, ruostesiiven (Phragmatobia fuliginosa), täysikasvuinen toukka, joka etsii koteloitumispaikkaa.
Maailmassa aitosiilikäslajeja on ainakin 4 400. Niitä tavataan kaikilla mantereilla Etelämannerta lukuun ottamatta ja kaikenlaisissa ympäristöissä puuttomalta tundralta reheviin sademetsiin, mutta lajimäärä on suurin trooppisessa Amerikassa. Lajeista noin 210 tavataan palearktisella alueella ja Euroopassa viitisenkymmentä.[2] Suomesta lajeja on tavattu 21, joskin osa vain satunnaisina harhailijoina.
Suomessa tavatut lajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa tavatut aitosiilikäslajit[3] taksonomisessa järjestyksessä. Harhailijoiksi merkityillä lajeilla ei ole Suomessa vakituista kantaa.
- Tribus Callimorphini
- kiiltosiilikäs Callimorpha dominula
- vasamasiilikäs Euplagia quadripunctaria (harhailija)
- jaakonsiilikäs Tyria jacobaeae (harhailija)
- nummisiilikäs Coscinia cribraria
- Tribus Arctiini
- täpläsiilikäs Parasemia plantaginis
- ketosiilikäs Hyphoraia aulica
- lapinsiilikäs Pararctia lapponica
- idänsiilikäs Borearctia menetriesii
- pohjansiilikäs Acerbia alpina
- leimusiilikäs Pericallia matronula (harhailija)
- isosiilikäs Arctia caja
- Tribus Micrarctiini
- rakkasiilikäs Holoarctia puengeleri[4]
- tunturisiilikäs Grammia quenseli
- karhusiilikäs Diacrisia sannio
- keltasiilikäs Rhyparia purpurata
- Tribus Spilosomini
- hukkasiilikäs Diaphora mendica
- tiikerisiilikäs Spilosoma lubricipedum
- jänösiilikäs Spilosoma urticae
- ilvessiilikäs Spilarctia luteum
- sysisiipi Phragmatobia luctifera (harhailija)
- ruostesiipi Phragmatobia fuliginosa
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Malcolm Scoble: The Lepidoptera: Form, Function and Diversity. Oxford University Press 1995 ISBN 978-0198549529 s. 334–335
- ↑ a b Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 372
- ↑ Luonnontieteellinen Keskusmuseo: Suomen Perhoset: Noctuoidea (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ hyönteisfoorumi
- Mikkola Kauri, Murtosaari Jussi ja Nissinen Kari: Perhosten lumo: suomalainen perhostieto. Tammi 2005, s.204, 245. ISBN 951-31-3317-6.
- Sandhall Åke: Ötökät: Tunnistusopas, 445 lajia. Suomen oloihin soveltaen toimittanut Jani Kaaro. Tammi. 1996, s. 100. ISBN 951-31-0036-7.
- H. Puranen: Siilikkäät
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mikkola, K. ja Jalas,I.: Suomen yökköset 1 ja 2 . Suomen Perhostutkijain Seura. 1977-1979. ISBN 951-1-04295-5.
- Suomen perhoset (Markku Savela): Arctiinae
- Bjørnespinnere – Arctiinae (Arkistoitu – Internet Archive)