Ilvessiilikäs
| Ilvessiilikäs | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Siilikkäät Arctiidae |
| Alaheimo: | Aitosiilikkäät Arctiinae |
| Suku: | Spilosoma |
| Laji: | luteum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Spilosoma luteum |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Ilvessiilikäs (Spilosoma luteum) on siilikkäisiin kuuluva yöperhoslaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ilvessiilikkään etusiivet vaihtelevat yleisväritykseltään täysin aprikoosinkeltaisesta puhtaan valkoiseen ja niissä on harvakseltaan muutamia pieniä, mustia pilkkuja, jotka sijoittuvat erityisesti siiven poikki kulkevalle viivalle. Takasiivet ovat etusiipien väriset vain muutamin mustin pilkuin. Etusiiven etureunassa on yhdestä kahteen mustaa täplää. Naaraat ovat koiraita vaaleampia, joskus lähes valkoisia. Siipiväli 32–43 mm. Perhosen ruumis on kokonaan tuuhean karvainen ja siipien tapaan vaihtelee väriltään aprikoosinvärisestä valkeaan. Takaruumiin selkäpuolella on rivi mustia täpliä.[1][2][3]
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ilvessiilikästä tavataan koko Euroopassa pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Levinneisyysalue jatkuu idässä Japaniin asti. Suomessa laji on yleinen Keski-Suomen korkeudelle asti. Aikuiset perhoset lentävät kesäkuun alusta heinäkuulle.[4]
Elintavat ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ilvessiilikäs viihtyy lämpimillä ja avoimilla paikoilla, usein rantojen lähellä tai kulttuuriympäristöissä. Lajin elinympäristöt ovat yleensä mikroilmastoltaan lämpimämpiä kuin läheistä sukua olevalla tiikerisiilikkäällä ja se esiintyy usein samoilla paikoilla hukkasiilikkään kanssa. Laji lentää öisin ja koiraat tulevat valolle, naaraat harvemmin.[5] Aikuinen perhonen ei nauti ravintoa.
Naaras munii noin 300 munaa noin 50 munan ryhminä kasvien lehtien alapinnoille. Toukat ovat aktiivisia öisin ja viettävät piilottelevaa elämää matalalla kasvillisuuden joukossa, minkä vuoksi niitä näkee harvoin. Toukat ovat täysikasvuisia syyskuussa. Laji talvehtii kotelona.
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukan ravintokasveihin kuuluvat mm. nokkonen (Urtica dioica), harmaaleppä (Alnus incana) sekä tammi (Quercus robur).[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www.nhm.uio.no/fagene/zoologi/insekter/norlep/arctiidae/lutea.html
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/s/spilosoma_lutea.html
- ↑ http://www.ukmoths.org.uk/show.php?id=2762
- ↑ http://www.insects.fi/Lepidoptera/Arctiidae/Spilosoma/luteum/Spilosoma%20luteum.htm[vanhentunut linkki]
- ↑ Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 389–390
- ↑ http://www.funet.fi/pub/sci/bio/life/insecta/lepidoptera/ditrysia/noctuoidea/arctiidae/arctiinae/spilarctia/index.html#luteum