Lapinsiilikäs
| Lapinsiilikäs | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Siilikkäät Arctiidae |
| Alaheimo: | Aitosiilikkäät Arctiinae |
| Suku: | Pararctia |
| Laji: | lapponica |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pararctia lapponica |
|
| Katso myös | |
Lapinsiilikäs (Pararctia lapponica) on siilikkäisiin kuuluva, pohjoisten tunturiseutujen perhonen.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapinsiilikäs on keskikokoinen perhoslaji. Etusiivet ovat pohjaväriltään violetinruskeat, ja niissä on epäsäännöllisen muotoisia vaaleankeltaisia, tummareunaisia laikkuja. Takasiipien väri vaihtelee kirkkaankeltaisesta lämpimän oranssiin, ja niissä on laajoja ruskeanharmaita laikkuja. Ruumis on tuuhean karvainen, väriltään punaruskea. Koiraan takaruumiin selkäpuolella on keltainen selkäjuova ja takaruumis päättyy keltaiseen kärkitupsuun. Naaraan takaruumiin sekäjuova on punainen. Siipiväli on 37–45 mm.[1][2]
Toukka on tumma, kauttaaltaan punaruskeiden karvojen peittämä.[3]
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapinsiilikästä tavataan Pohjois-Skandinaviasta Siperian poikki Alaskaan ja Quebeciin saakka. Suomessa lajia esiintyy vain Lapissa, pääasiassa Inarin, Utsjoen ja Enontekiön alueilla[4] ja eteläisimmät havainnot on tehty Torniosta ja Kuusamosta. Lentoaika on varsin lyhyt, yksittäisellä esiintymispaikalla vain viikon-parin pituinen ja sijoittuu kesäkuun loppupuoliskolta heinäkuun alkupuolelle.[5]
Suomessa lapinsiilikäs on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT)[6]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapinsiilikkään tyypillinen ympäristö on tunturiseudulla sijaitseva kostea notko tai suo. Perhosen elinpaikoilla kasvaa tavallisesti vaivaiskoivua sekä hillaa ja muita esiintymispaikan tyypillisiä perhoslajeja ovat suokeltaperhonen, suohopeatäplä sekä tunturisiilikäs. Aikuiset perhoset ovat päiväaktiivisia. Ne lentävät vain aurinkoisina päivinä ja vain lämpimimpien tuntien aikana. Lento tapahtuu nopeasti, lähellä maanpintaa ja muutamia kymmeniä metrejä kerrallaan. Naaraita tavataan koiraita useammin. Aikuinen perhonen ei nauti ravintoa.[5]
Naaras munii noin 150–200 munaa. Toukkakehitys kestää kaksi vuotta. Ensimmäisen kerran laji talvehtii pienenä toukkana ja toisen täysikasvuisena toukkana. Toukat ovat aktiivisia ympäri vuorokauden ja toisen talven jälkeen täysikasvuiset toukat lähtevät etsimään koteloitumispaikkaa jo varhain keväällä. Koteloituminen tapahtuu maanpinnalle, silkkisen kotelokopan sisään. Kotelovaihe kestää kolmesta neljään viikkoa.
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukka on polyfagi, mutta elää erityisesti vaivaiskoivulla (Betula nana), hillalla (Rubus chamaemorus) sekä juolukalla (Vaccinium uliginosum).[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ Norges sommerfugler (norjaksi)
- ↑ kuva toukasta (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 404–406
- ↑ Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen (2010) Perhoset: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki s. 462