Täpläsiilikäs
| Täpläsiilikäs | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Siilikkäät Arctiidae |
| Alaheimo: | Aitosiilikkäät Arctiinae |
| Suku: | Parasemia |
| Laji: | plantaginis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Parasemia plantaginis |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Täpläsiilikäs (Parasemia plantaginis) on siilikkäiden heimoon kuuluva yleinen, päiväaktiivinen perhoslaji. Se on sukunsa ainoa laji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Täpläsiilikäs on keskikokoinen perhoslaji, jota ei voi sekoittaa mihinkään muuhun perhoseen. Etusiivet ovat pohjaväriltään valkoiset ja niitä kirjovat epäsäännöllisen muotoiset, tummanruskeat alueet. Takasiivet ovat pohjaväriltään keltaiset tai oranssinkeltaiset, mutta siiven tyviosasta keskelle ulottuu tumma alue ja ulko-osassa on tummanruskeita täpliä. Naaraan takasiivet ovat selvästi koiraan siipiä tummemmat. Perhosten värisävy ja kuviointi vaihtelee erittäin paljon ja esimerkiksi koiraan värimuodolla f. hospita takasiipien pohjaväri on etusiipien tapaan valkoinen[1]. Siipiväli on 35–40 mm ja naaraat ovat koiraita kookkaampia ja rotevampia. Perhosen ruumiin karvoitus on mustaa, mutta keskiruumiin sivuilla on vaaleat raidat. Niskassa on oranssi poikkijuova, jossa on musta täplä. Takaruumis on selkäpuolen mustaa raitaa lukuun ottamatta oranssi.[2][3]
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajia tavataan Euroopasta Itä-Aasiaan ulottuvalla vyöhykkeellä. Lisäksi levinneisyysalue kattaa Pohjois-Amerikan pohjois- ja luoteisosat. Suomessa täpläsiilikästä tavataan koko maassa pohjoisinta Lappia myöten. Pohjoisessa se on kuitenkin etelää harvinaisempi. Aikuiset perhoset lentävät yhtenä sukupolvena toukokuun lopulta lentoajan painottuessa kesä-heinäkuun vaihteeseen
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heimolleen hieman epätyypilliseen tapaan täpläsiilikäs lentää enimmäkseen päivällä. Tämän vuoksi se ei lennä myöskään valolle[4]. Koiras lentää nopeasti, naaras hitaammin. Lento keskittyy aurinkoisiin iltapäiviin ja muun ajan perhoset lepäävät kasvillisuuden joukossa, etenkin lehtien alapinnoilla. Aikuinen perhonen ei nauti ravintoa vaan elää toukkana syömänsä ravinnon turvin. Laji viihtyy kosteapohjaisissa metsissä ja pensaikoissa, joskus jopa soilla, mutta avoimissa ympäristöissä sitä ei tavata.[5]
Naaras munii noin 200 munaa, jotka se sijoittaa kasvien lehtien alapinnoille. Naaras kuolee heti saatuaan muninnan päätökseen. Täpläsiilikäs talvehtii keskenkasvuisena toukkana, yleensä kuolleiden lehtien seassa. Toukat ovat täysikasvuisia touko-kesäkuun vaihteessa, jolloin toukka koteloituu sammalen tai heinien sekaan, lähelle maanpintaa.
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukka on polyfagi ja elää monilla ruohovartisilla kasvilajeilla, erityisesti kuitenkin ratamoilla (Plantago).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pertti Pakkanen: Havainnot Suomessa.
- ↑ Wood Tiger Parasemia plantaginis UKMoths
- ↑ Piggsvinspinner Naturhistorisk museum, Universitetet i Oslo.
- ↑ E.H. Strickland Entomological Museum[vanhentunut linkki] University of Alberta.
- ↑ Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 381–383