Sysisiipi
| Sysisiipi | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Siilikkäät Arctiidae |
| Alaheimo: | Aitosiilikkäät Arctiinae |
| Suku: | Phragmatobia |
| Laji: | luctifera |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Phragmatobia luctifera |
|
| Katso myös | |
Sysisiipi (Phragmatobia luctifera) on siilikkäisiin kuuluva, tumma perhoslaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sysisiipi on hyvin tumma perhoslaji. Etusiivet ovat yksiväriset ja lähes mustat. Takasiivet hieman vaaleammat, läpikuultavat, ja niiden takareunassa on keltainen laikku. Pää ja keskiruumis ovat mustat, mutta takaruumis on kirkkaankeltainen ja siinä on mustia täpliä. Siipiväli on 26–35 mm. Koiraat ovat naaraita kookkaampia.[1]
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sysisiipi on keskieurooppalainen perhoslaji, joka on tavattu Pohjoismaissa vain kaksi kertaa: Tanskan Bornholmilla vuonna 2002 ja Suomessa Kirkkonummella vuonna 2004. Luontainen levinneisyys ulottuu Espanjasta Keski-Euroopan läpi Turkkiin, Kiinaan ja Japaniin saakka. Baltian maissa sysisiipeä tavataan paikoittain Viron, Latvian ja Liettuan rannikoilla.[2]
Lentoaika on toukokuusta kesäkuulle ja myös ainoa Suomesta löytynyt yksilö oli lentänyt pyydykseen touko-kesäkuun vaihteessa[3]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Baltiassa sysisiipi viihtyy lämpimillä ja kuivilla ruohikkomailla. Alpeilla sitä tavataan myös kosteammista ympäristöistä. Molemmat sukupuolet lentävät yöllä lähellä maanpintaa. Koiraat tulevat valolle naaraita helpommin. Naaras munii noin 100 munaa, ja toukat ovat täysikasvuisia elokuussa. Kotelo talvehtii.[2]
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukka syö mm. voikukkia (Taraxacum), keltanoita (Hieracium) sekä ratamoita (Plantago).[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
- ↑ a b c Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 380–381
- ↑ Pertti Pakkanen: sysisiipi