1600-luku

1600-luku oli vuosisata, johon kuuluivat vuodet 1600–1699. Vuosisadan aikana eurooppalaiset perustivat uusia siirtokuntia, laajensivat siirtomaitaan ja perustivat kauppa-asemia ympäri maailmaa. Suuret löytöretket jatkuivat ja Tyynimeri ja Oseania tulivat eurooppalaisille tutuiksi.

Tieteellisen vallankumouksen myötä käsitys luonnontieteistä kehittyi valtavasti. Kulttuurin saralla valtavirtana oli barokki.

Kolmikymmenvuotinen sota vuosina 1618–1648 muutti Euroopan valtio- ja valtarakenteita ja Ruotsista tuli suurvalta. Kiinan Ming-dynastia kaatui vuonna 1644 ja maassa alkoi Qing-dynastian aika. Lähes koko Intia päätyi vuosisadan aikana osaksi Suurmogulien valtakuntaa.

Maailmanpolitiikka

Nykyaikaisen maailmanpolitiikan ja kansainvälisen diplomatian on katsottu syntyneen Westfalenin rauhan seurauksena vuonna 1648. Tuolloin vahvistui käsitys suvereenista valtiosta, jolla on määräysvalta omasta alueestaan. Westfalenin rauhaa on pidetty myös alkuna kehitykselle kohti nykyaikaisia valtiorakenteita.

1600-luvulle tultaessa maailmanlaajuisia suurvaltoja olivat Espanja ja Hollanti. Merkittäviä eurooppalaisia valtioita olivat Englanti, Ranska ja Itävalta. Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta oli 1500-luvun uskonsotien takia hajanainen ja riitainen. Osmanien valtakunta, Safavidien Persia ja Suurmogulien valtakunta olivat islamilaisia suurvaltoja ja Kiinaa hallitsi Ming-dynastia.

Varsinkin englantilaisessa historiankirjoituksessa 1600-luvun levottomuuksiin viitataan usein nimellä Yleinen kriisi (engl. The General Crisis).

Vuosisadan alku

Venäjällä vuosisadan alkua on kutsuttu sekasorron ajaksi. Maassa oli valtava kriisi sisäisten valtataisteluiden vuoksi, minkä lisäksi Ruotsi ja Puola-Liettua hyökkäsivät maahan. Sekasorron aika päättyi kansannousuun 1613, jolloin puolalaiset ajettiin maasta ja Mikael Romanov valittiin tsaariksi.

Japanissa päättyi taistelevien lääninherrojen aika vuonna 1600 ja maa yhdentyi. Tokugawa Ieyasu siirsi maan pääkaupugin Edoon perusti Tokugawa-shōgunaatin vuonna 1603. Aluksi Japanin yhteydet ulkomaihin lisääntyivät ja maahan tuli eurooppalaisia kauppiaita ja lähetyssaarnaajia, mutta Shimabaran kapinan jälkeen 1637 ulkomaalaiset ajettiin pois maasta, kristinusko kiellettiin ja maa sulkeutui ulkovalloilta.

Englannin kuningatar Elisabet I kuoli 1603 ja Skotlannin Jaakko I peri hänen valtaistuimensa. Jaakko lopetti pitkän Englannin–Espanjan sodan ja yritti yhdistää hallitsemansa valtiot Isoksi-Britanniaksi, muttei onistunut ja maat jäivät personaaliunioniin.

Löyteretkien seurauksena eurooppalaiset olivat alkaneet käydä kauppaa aasialaisten ja afrikkalaisten kanssa meriteitse. Keskenäinen kilpailu oli ankaraa ja johti välillä sotiin. Englannissa perustettiin vuonna 1600 Englannin Itä-Intian kauppakomppania hallinnoimaan kauppaa Intiassa ja Aasiassa. Hollanti ja Ranska perustivat vastaavanlaiset kauppakomppaniat ja näistä järjestöistä tuli vuosisadan aikana osa siirtomaajärjestelmää.

Vuosisadan alussa Etelä-Amerikka oli jo Espanjan ja Hollannin siirtomaina. Lisäksi Espanjalla oli Uuden-Espanjan siirtomaa Pohjois-Amerikassa ja Hollannilla siirtokuntia Afrikassa, Intiassa ja Indonesiassa. Hollanti laajensi valtaansa nopeasti Intian valtamerellä ja Itä-Intiasta muodustui arvokas siirtomaa. Pohjois-Amerikan rannikolla oli useita eurooppalaisten kauppa-asemia. Englantilaiset perustivat rannikolle ensimmäisen pysyvän siirtokunnan, Jamestownin vuonna 1607. Ranskalaiset perustivat vastaavasti Quebecin vuotta myöhemmin. Hollantilaisten ensimmäinen asutus Pohjois-Amerikassa oli Fort Nassau vuonna 1614 ja ruotsalaisten Fort Kristina vuonna 1638.

Osmanien valtakunnan heikkenemisen ensimmäisiä merkkejä olivat suuret kapinat Anatoliassa ja Kurdistanissa vuosisadan alussa. Osmanit menettivät myös laajoja alueita safavidien Persialle vuosien 1603–1618 sodassa. Janissaarit murhasivat sulttaani Osman II:n 1622 tämän yritettyä rajoittaa armeijansa valtaa. Osmanien valtakunta voitti safavidit Osmanien–Persian sodassa 1623–1639 ja sai takasin haltuunsa Bagdadin ympäristön. Sodan päättäneessä rauhassa määriteltiin Osmanien ja Persian välinen raja, joka pysyi sellaisenaan Osmanien valtakunnan loppuun saakka.

Myös Kiinaa leimasi useat kapinat. Keisari Chongzhen teki itsemurhan kapinoivien talonpoikien vallatessa pääkaupungin 1644. Syntyneessä sekasorrossa pohjoisen mantšut valloittivat Kiinan ydinalueet ja perustivat Qing-dynastian.

Kolmikymmenvuotinen sota

Pääartikkeli: kolmikymmenvuotinen sota

Vuonna 1618 Böömin protestantit nousivat kapinaan katolista esivaltaa vastaan. Tästä kehkeytyi sarja sotia, joihin sekaantui lähes jokainen eurooppalainen valtio.

Sodan ensimmäisessä vaiheessa Böömin kuningas ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Ferdinand II ja katolisten hallitsijoiden katolinen liiga löi kapinoivat protestantit eri puolilla valtakuntaa.

Sota laajeni keisarikunnan pohjoisosaan, jossa protestanttiset maat alkoivat puolustautua katolisia maita vastaan. Tanska hyökkäsi keisarikuntaan, mutta lyötiin ja protestanttiset alueet miehittiin. Vuonna 1630 Ruotsi liittyi sotaan voitti katolisen liigan perusteellisesti Breitenfeldin ja Lützenin taisteluissa.

Sota alkoi kääntyä Itävallan eduksi vuonna 1635, kun Pohjois-Saksan protestanttiset valtiot vetäytyivät sodasta. Ranska liittyi sotaan seuraavana vuonna ja ruotsalais-ranskalainen sotajoukko pakotti lopulta Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan rauhaan vuonna 1648.

Kolmikymmenvuotiset sodan aikana syttyi myös joukko rinnakkaissotia ja maiden sisäisiä levottomuuksia. Portugali pyrki itsenäistymään Espanjan vallasta ja Portugalin restauraatiosota alkoi vuonna 1640. Englannin sisällissota syttyi vuonna 1642. Sodassa parlamentaristit vastustivat kuninkaan itsevaltiutta ja voittivatkin sodan ensimmäisen vaiheen vuonna 1646, jolloin kuningas Kaarle I vangittiin.

Sodan jälkeen Euroopan valtiot kokoontuivat rauhanneuvotteluihin. Westfalenin rauha päätti myös Alankomaiden ja Espanjan välisen kahdeksankymmenvuotisen sodan. Saksan alue oli raunioina kolmikymmenvuotisen sodan jäljiltä ja joillakin alueilla meni jopa 50 vuotta toipua sodasta. Westfalenin rauhassa protestanttien ja katolisten välit normalisoitiin ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin valtaa rajattiin. Samalla sovittiin jokaisen valtion suvereenista oikeudesta hallita omaa aluettaan. Alankomaat ja Sveitsin valaliitto tunnustettiin keisarista riippumattomiksi alueiksi. Ruotsi sai alueita Pohjois-Saksasta ja nousi suurvallaksi. Myös Ranskaan liitettiin alueita ja maa vahvistui.

Westfalenin rauhan jälkeinen aika

Siirtomaavallat vuonna 1660

Ranskasta oli tullut jo kolmikymmenvuotisen sodan aikana suurvalta. Ranskan valta jatkoi kasvuaan 1600-luvun jälkipuoliskolla ja menestyksekkäiden sotien myötä Euroopassa oli Ludvig XIV:n hallintokaudella Ranskan hegemonia. Vuosisadan loppua Euroopassa leimasi erilaisten liittokuntien sodat, kuten Pohjan sota, Ranskan–Hollannin sota ja yhdeksänvuotinen sota, joissa suurvallat kilpailivat keskenään vallasta. Sotatila ei ollut kuitenkaan jatkuva ja samalla kansainvälinen kauppa kehittyi valtavasti.

Englannin sisällissota jatkui vuonna 1648 kuninkaan kannattajien noustessa kapinaan. Parlamentaristit voittivat jälleen ja Kaarle I tuomittiin kuolemaan maanpetturuudesta. Englannin parlamentti lakkautti monarkian, mutta kuninkaanvallan kannattajat taistelivat parlamenttia vastaan vielä vuoteen 1651 asti. Parlamentin joukkoja johtanut Oliver Cromwell kaappasi vallan 1653 ja julistautui Englannin sotilashallitsijaksi. Cromwellin kuoleman jälkeen maassa päätettiin palata monarkiaan vuonna 1660.

Qing-dynastialla meni miltei 40 vuotta vakiinnuttaa valtansa koko Kiinassa. Samalla valtakunnan vaikutusvalta laajeni ja kauppa eurooppalaisten kanssa vaurastutti maata.

Portugali siirtomaineen irtautui Espanjan vallasta ja itsenäistyi uudelleen restauraatiosodan päätteeksi 1668. Pitkää sotaa oli käyty englantilaisten tuella ja Espanja oli nyt vararikossa. Sodan aikana portugalilaiset olivat saaneet haltuunsa myös Hollannin siirtomaat Etelä-Amerikassa.

Venäjä laajeni 1600-luvun jälkipuoliskolla. Puolan–Venäjän sodassa 1654–1667 Venäjä valloitti Smolenskin, Tšernigovin ja Kiovan. Siperian valloitus toteutettiin palkattujen kasakkojen johdolla ja koko Siperia liitettiin Venäjään vuosisadan loppuun menneessä. Venäjän ja Qing-dynastian välinen raja määritettiin Nertšinskin rauhansopimuksessa 1689.

Suurmogulien valtakunta kasvoi voimakkaasti 1600-luvulla. Samalla valtion arkkitehtuuri ja taide kukoistivat. Aurangzebin hallintokaudella valtakunta oli laajimmillaan ja käsitti miltei koko Intian niemimaan. Kaakkois-Aasiassa Taungoo-dynastia hallitsi laajaa valtakuntaa, mutta heikkeni kiinalaisten ja eurooppalaisten sotatoimien vuoksi. Vietnamia hallitsi nimellisesti Lê-dynastia, mutta todellisuudessa maata hallitsivat paikalliset sotapäälliköt.

Afrikassa Kongon kuningaskunta hajosi Portugalia vastaan käydyn sodan seurauksena 1665, mistä alkanut Kongon sisällissota jatkui vuosisadan vaihteen yli. Myös 1600-luvun alussa suureksi kasvanut Bornun valtakunta Kongon pohjoispuolella heikkeni huomattavasti lukuisten sotien seurauksena. Etiopia kärsi valtaosan vuosisadasta sisäisistä levottomuuksista, mutta nousi kukoistukseen vuosisadan lopulla Iyasu I:n valtakaudella. Afrikan itärannikolla valtaa pitivät arabikauppaat, jotka päätyivät vuonna 1696 Omanin alaisiksi.

Atlantille syntyi 1600-luvun aikana tuottoisa kolmiokauppa, jossa eurooppalaiset kuljettivat länsimaisia tuotteita Afrikkaan, josta puolestaan kuljetettiin orjia Amerikkaan, josta tuotiin raaka-aineita Eurooppaan. Kaupasta hyötyivät myös Länsi-Afrikan valtiot. Ašanti, Benin, Oyo ja Dahomey olivat merkittäviä orjakaupalla vaurastuneita kuningaskuntia.

Englannin ja Hollannin kilpailu ulkomaankaupasta ja merien herruudesta johti Englannin–Hollannin sotiin. Vaikka Hollanti jäikin sodissa kokonaisuudessa voitolle, se menetti Pohjois-Amerikan siirtokuntansa ja maan talous heikkeni. Valtioiden välinen vihamielisyys loppui, kun hollantilainen Vilhelm III Oranialainen valittiin Englannin kuninkaaksi mainiossa vallankumouksessa 1688.

Eurooppalaisten siirtokunnat alkoivat kasvaa nopeasti 1600-luvun loppupuolella. Etenkin Pohjois-Amerikan siirtokuntiin muutti väkeä ja niiden ympärille alkoi muodostua siirtomaita, joita hallitsevista valtioista tuli siirtomaavaltoja.

Osmanien valtakunnan kasvu päättyi suureen Turkin sotaan 1683–1699. Eurooppalaisten liittouma löi osmanit ja valtakunta menetti useita reuna-alueitaan Euroopassa.

Tärkeitä tapahtumia

• Hollannin Itä-Intian kauppakomppania perustetaan 1602. Se jakaa ensimmäistä kertaa osakkeita. Alankomaiden tasavalta nousee taloudelliseksi ja poliittiseksi suurvallaksi.
• Skotlannin ja Englannin kuningaskunnat liittyvät personaaliunioniin keskenään vuonna 1603.
• Tulppaanikaupan pörssiromahdus 1637 johtaa moniin konkursseihin.
• Kolmikymmenvuotinen sota Euroopassa (1618–1648). Saksassa surmansa saa 25–40 prosenttia väestöstä.
  • Westfalenin rauha
    • Alankomaat saa virallisesti itsenäisyyden Habsburgeilta
    • Ruotsi nousee suurvallaksi.
• Sekasorron aika Venäjällä 1598–1613. Puola ja Ruotsi miehittävät Moskovaa ja Novgorodia. Romanov-suku nousee valtaistuimelle.
• Pohjan sota 1655–1660: Ruotsi, Venäjä ja Brandenburg hävittävät Puolaa. Kolmannes väestöstä kuolee.
• 1642: Biblia, koko Raamattu suomeksi. Suomen ensimmäinen kirjapaino perustetaan Turkuun.
• Englannin sisällissota (1642–1651).
• Kiinassa Qing-dynastia syrjäytti Ming-dynastian 1644.
• Noitavainot
• Mainio vallankumous Englannissa 1688–1689
• Katovuosina 1695–1697 nälkään ja tauteihin kuoli Suomessa n. 130 000 ihmistä eli kolmannes maan väestöstä.
• Puhdasoppisuuden aika
• Maailmankauppa kasvaa.
• Euroopan kaupungit ja kuningashuoneet vaurastuvat.

Merkittäviä henkilöitä

Hallitsijoita

Ludvig XIV

Kuningatar Kristiina

• Oliver Cromwell (1599–1658).
• Kaarle I (1600–1649)
• Kardinaali Richelieu
• Kardinaali Mazarin
• Ludvig XIV "Aurinkokuningas" (1643–1715)
• Kustaa II Aadolf (1611–1632)
• Kaarle X Kustaa (1654–1660)
• Kuningatar Elisabet I
• Kuningatar Kristiina

Taide

• Miguel de Cervantes, espanjalainen kirjailija (1547–1616).
• Molière, ranskalainen näytelmäkirjailija, ohjaaja ja näyttelijä (1622–1673).
• Rembrandt, hollantilainen taidemaalari (1606−1669).
• William Shakespeare, englantilainen näytelmäkirjailija ja runoilija (1564–1616).
• Johannes Vermeer, hollantilainen taidemaalari (1632–1675).

Tieteilijöitä

Isaac Newton

• Sir Thomas Browne englantilainen oppinut, joka kirjoitti lääketieteestä ja tieteestä yleisesti (1605−1682).
• René Descartes, ranskalainen filosofi ja matemaatikko (1596–1650).
• Galileo Galilei, italialainen tähtitieteilijä (1564–1642).
• Thomas Hobbes englantilainen filosofi (1588–1679).
• Christiaan Huygens, alankomaalainen luonnontieteilijä (1629–1695).
• Johannes Kepler, saksalainen tähtitieteilijä (1571–1630).
• Gottfried Leibniz, saksalainen filosofi ja matemaatikko (1646–1716).
• John Locke, englantilainen filosofi (1632–1704).
• Sir Isaac Newton, englantilainen fyysikko ja matemaatikko (1642–1727).
• Blaise Pascal, ranskalainen teologi, matemaatikko ja fyysikko (1623–1662).
• Baruch Spinoza, hollantilainen filosofi (1632–1677).
• Evangelista Torricelli, italialainen fyysikko ja matemaatikko (1608–1647)

Tiede ja tekniikka

• Matematiikka:
  • Analyyttinen geometria (René Descartes)
  • Differentiaalilaskenta (kehittäjinä Isaac Newton ja Gottfried Leibniz 1600-luvun lopulla)
  • Logaritmit
• Fysiikka:
  • Klassisen mekaniikan peruslait ja yleinen gravitaatiolaki (Isaac Newton)
  • Optiikan perusteet, spektri
  • Boylen laki
  • Valonnopeutta mitataan ensimmäisen kerran 1676
• Biologia:
  • Verenkierto
  • ensimmäiset havainnot bakteereista
• teknisiä keksintöjä:
  • Tykkejä ja ruutia kehitetään edelleen
  • Mikroskooppi
  • Peilikaukoputki
  • Lämpömittari

Lähteet

• Charlotte Evans, suom. Tarja Virtanen: Värikäs maailmanhistoria. WSOY, 1995. ISBN 951-0-20190-1
• Berndl, Hattsten, Knebel, Udelhoven: Maailmanhistoria. Parragon, 2007. ISBN 978-1-4054-8283-7

Katso myös

• 1600-luvun filosofia