Christiaan Huygens
 |
Tätä artikkelia on pyydetty laatuarvioitavaksi. Keskustelun tavoitteena on varmistaa, että artikkeli sisältää selkeät perustiedot aiheestaan ja on muutenkin kunnossa. Mikäli artikkeli läpäisee arvioinnin, se merkitään joko lupaavaksi artikkeliksi tai hyväksi artikkeliksi. Artikkelin keskustelusivulla voit ottaa asiaan kantaa.
|
| Christiaan Huygens | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. huhtikuuta 1629 Haag, Yhdistyneet provinssit |
| Kuollut | 8. heinäkuuta 1695 Haag, Yhdistyneet provinssit |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot |
Leidenin yliopisto College van Oranje |
| Väitöstyön ohjaaja | Frans van Schooten jr. ja Jan Jansz de Jonge Stampioen (käännä suomeksi) |
| Instituutti | Ranskan tiedeakatemia |
| Oppilaat | Denis Papin ja Gottfried Leibniz |
| Tutkimusalue |
Fysiikka Matematiikka |
| Tunnetut työt |
kaappikello Huygensin periaate |
Christiaan Huygens (latinalaistettu muoto Christianus Hugenius; 14. huhtikuuta 1629 Haag – 8. heinäkuuta 1695 Haag)[1] oli hollantilainen matemaatikko, fyysikko, tähtitieteilijä ja keksijä. Hän syntyi vaikutusvaltaiseen hollantilaisperheeseen Haagissa Hollannissa.[2] Huygens tunnetaan parhaiten työstään fysiikan ja eritoten optiikan parissa, jossa hänet tunnetaan muun muassa Huygensin periaatteen keksijänä. Fysiikan lisäksi hän oli vaikutusvaltainen politiikassa, ja hänellä oli perhetaustastaan johtuen hyvät suhteet hollantilaiseen ja ranskalaiseen ylimystöön.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Christiaan Huygensin perhe oli tunnettu ja arvostettu. Hänen isänsä Constantijn Huygens toimi Hollannin provinssien käskynhaltijan kirjanpitäjänä sekä Hollannin valtionneuvoston kirjanpitäjänä suuren osan elämästään. Constantijn oli akateemisesti oppinut, ja hän saavutti mainetta myös runoilijana, muusikkona ja taiteiden tukijana. Christiaan saikin akateemisen kasvatuksen musiikin, kirjallisuuden ja tieteiden parissa. Hän osoitti jo nuorena kiinnostusta luonnontieteiden teoriaa ja käytännön sovelluksia kohtaan.[3][4]
Huygens vietti suhteellisen salattua ja hiljaista sosiaalista elämää, ja parhaiten hänet tunnetaan fysiikan alalla tapahtuneesta työstään. Hän asui Haagissa vuoteen 1666 ja sen jälkeen Pariisissa melkein koko loppuelämänsä lukuun ottamatta kolmea pidempiaikaista vierailuaan Lontoossa. Hän vuorovaikutti tunnettujen fyysikoiden ja matemaatikoiden, kuten Isaac Newtonin ja Gottfried Leibnizin, kanssa ollessaan Royal Societyn ja Ranskan tiedeakatemian jäsen.[3][4]
Opinnot ja suuntautuminen fysiikkaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huygens opiskeli vuosien 1645 ja 1647 välisenä aikana oikeustiedettä ja matematiikkaa Leidenin yliopistossa. Vuodet 1647–1649 hän opiskeli oikeustiedettä Bredassa vasta valmistuneessa Oranian oppilaitoksessa (Collegium Arausiacum), jossa hänen isänsä toimi kuraattorina. Opintojensa jälkeen hän ei jatkanut diplomaatin uralla, vaikka se olisi ollut odotettu ratkaisu hänen perhetaustansa ja opiskelujensa ansiosta. Isältään saaman rahoituksen turvin hän kykeni omistautumaan luonnontieteen ja fysiikan tutkimiseen.[3][5]
Työ ja tieteelliset saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tieteellinen ensiesiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huygensin esiintulo tapahtui vuonna 1651 hänen ensimmäisellä teoksellaan Theoremata de quadratura, jossa käsiteltiin pinta-alan määrittämistä. Hän osoitti Grégoire de Saint-Vincentin tekemien kvadraattisten päätelmien olevan osittain virheellisiä. Huygens paranteli vuosina 1654–1655 teleskooppeja ja veljensä Constantijnin kanssa he suunnittelivat paremman tavan hioa ja kiillottaa linssejä. Tämä johti taivaankappaleiden tutkimiseen, ja vuosina 1655–1656 Huygens tekikin havaintoja valmistamallaan teleskoopilla. Hän ratkaisi useita tähtitieteen ongelmia, kuten Saturnuksen renkaiden luonteen, ja hän löysi ensimmäisenä Saturnuksen kiertolaisen Titanin. Koska tähtitiede edellytti ajan tarkkaa mittaamista, paneutui hän myös horologiaan eli ajan tutkimiseen. Hän kehitti 1656 heilurikellon ja julkaisi 1658 ajan mittaamista käsittelevän teoksen Horologium (jota ei tule sekoittaa myöhemmin ilmestyneeseen teokseen Horologium Oscillatorium).[5][6]
Muutto Pariisiin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huygens hyväksyttiin Royal Societyn jäseneksi hänen vieraillessaan Englannissa 1663, ja hän pääsi vuorovaikuttamaan aikansa tunnetuimpien tiedemiesten kanssa. Huygens oli jo saavuttanut mainetta, ja Ranskan kuningas Ludvig XIV tarjosi hänelle eläkkeen sillä ehdolla, että hän muuttaisi Pariisiin. Huygens suostui tähän ja asettui Pariisiin keväällä 1666. Samalla hän hyväksyi jäsenyyden juuri perustettuun pariisilaiseen tiedeakatemiaan Académie Royale des Sciencesiin. Terveydentilansa takia hän kuitenkin palasi muutamaan otteeseen kotipaikkaansa Haagiin.[3][5][7]
Huygens lähetti 1668 Royal Societylle yhdessä John Wallisin ja Christopher Wrenin kanssa tehtyjen kokeiden tulokset, joissa todettiin liikemäärän säilyvän törmäyksessä. Hän oli kehittänyt jo 1652 kaavan liikemäärän säilymiselle elastisissa törmäyksissä, ja tämä koe osoitti sen pitävän paikkansa.[3][5][7]
Horologium Oscillatorium
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huygens julkaisi yhden tunnetuimmista teoksistaan Horologium Oscillatoriumin Pariisissa 1673. Teos käsitteli heilurikelloja, raskaiden kappaleiden tippumista tyhjiössä sekä sykloidin tautokronisuutta. Hän johti ensimmäisenä kaavan heilahdusajalle. Teoksessa hän johti myös, että keskeisvoima r-säteisellä ympyräradalla nopeudella v liikkuvaan kappaleeseen on verrannollinen nopeuden neliöön ja kääntäen verrannollinen säteeseen. Horologium Oscillatorium oli omistettu Ludvig XIV:lle, ja tämä vahvisti hänen asemaansa Pariisissa.[3][8][9]
- , jossa l on heilurin pituus ja g on putoamiskiihtyvyys
- , jossa m on kappaleen massa, v on kappaleen nopeus ja r on ympyräradan säde
Traité de la lumière ja valon aaltoluonne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Traité de la lumière (1678) käsitteli valon ominaisuuksia ja teoriaa valon aaltoluonteesta tai tarkemmin ottaen valosta pulssina. Teoksessa käsiteltiin valon kulkua aaltoliikkeenä väliaineessa ja taittumista aineiden rajapinnassa. Huygens kuvasi ilmiöitä aaltorintamaperiaatteella, joka nykyisin kantaa hänen nimeään. Huygensin periaatteella voidaan kuvata aaltorintaman etenemistä pistemäisten alkeisaaltolähteiden avulla. Teoria ei kuitenkaan aluksi saanut tunnustusta, mikä johtui Newtonin kilpailevasta hiukkasmallista ja tämän vaikutusvallasta luonnontieteissä. Huygens ei myöskään onnistunut kehittämään riittävän vahvaa matemaattista mallia, joka perustelisi teorian aukottomasti.[9][10][11]
Viimeiset elinvuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huygens kääntyi viimeisinä elinvuosinaan jälleen matematiikan puoleen Leibnizin kanssa käymänsä kirjeenvaihdon innoittamana. Viimeiset viisi vuotta hän sairasteli, ja hänen terveydentilansa oli huono. Huygens sairastui 1694 erittäin vakavasti ja kuoli kotonaan Haagissa 7. elokuuta 1695.[6][7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Christiaan Huygens
- ↑ Boyer, Carl B. & Merzbach, Uta C.: Tieteiden kuningatar – Matematiikan historia, osat I–II, s. 219–210, 528–534. Suomentanut Pietiläinen, Kimmo. Helsinki: Art House, 1994. ISBN 951-884-150-0
- ↑ a b c d e f Huygens, Christiaan (1629–1695), Encyclopedia of World Biography. 2004. Encyclopedia.com. Viitattu 28.2.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Bram Stoffele: Christiaan Huygens – A family affair (Master’s Thesis) August 2006. Utrecht University. Arkistoitu 12.8.2017. Viitattu 28.2.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d O'Connor, J. J. & Robertson, E. F.: Christiaan Huygens, Full Mac Tutor biograhpy Helmikuu 1997. University of St Andrews, Scotland. Viitattu 28.2.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Huygens, Christiaan (Also Huyghens, Christian, Complete Dictionary of Scientific Biography. 2008. Encyclopedia.com. Viitattu 28.2.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Christiaan Huygens Encyclopædia Britannica. Viitattu 28.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Mach, Ernst: The Science of Mechanics, s. 143, 172, 187. The Open Court Publishing CO., 1919. (englanniksi)
- ↑ a b Rouse Ball, W. W.: A Short Account of the History of Mathematics. Dover Publications, INC., 1908. (englanniksi)
- ↑ Morris H. Shamos: Great Experiments in Physics: Firsthand Accounts from Galileo to Einstein. Dover Publications, INC., 1987. (englanniksi)
- ↑ Christiaan Huygens: Traité de la lumière, s. kappale 1.. Pieter van der Aa, Leiden, Netherlands, 1960. (ranskaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Christiaan Huygens Wikimedia Commonsissa
- Anniversary of the birth of Christiaan Huygens European Space Agency – ESA. 14.4.2004. Viitattu 18.3.2021. (englanniksi)
- Christiaan Huygens: Discoverer of Titan European Space Agency – ESA. 12.8.2012. Viitattu 18.3.2021. (englanniksi)
- How to pronounce "Huygens". Frank.harvard.edu. Arkistoitu 30.3.2012. Viitattu 18.3.2021. (englanniksi) Huygensin nimen ääntämisestä.
- Karttunen, Hannu: Vanhin tiede – Tähtitiedettä kivikaudesta kuulentoihin, s. 447. Helsinki: Ursa, 2003. ISBN 978-952-5329-26-1
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
