Ensimmäinen Mooseksen kirja

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta 1. Mooseksen kirja)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ensimmäinen Mooseksen kirja
בְּרֵאשִׁית‎‎
Tanak
Toora
Raamattu
Vanha testamentti
Aatami ja Eeva. Lucas Cranach vanhempi, 1526.
Aatami ja Eeva. Lucas Cranach vanhempi, 1526.
Synty
Kirjoittaja (perint.) Mooses tai Joosua
Kirjoituspaikka Babylonia
Ajoitus 450-350-luvut eaa.[1]
Teksti
Genre luomismyytti, lakikirja
Alkukieli heprea
Lyhenne 1. Moos.
Lukuja 50
Jakeita 1533
Seuraava:
2. Moos. >
Katso myösLuettelo Raamatun kirjoista

Ensimmäinen Mooseksen kirja (Genesis, m.kreik. Γένεσις, ”Synty”; hepr. ‏בְּרֵאשִׁית‎‎‎, Berešit tai Bərēšīth, ”Alussa”) on ensimmäinen viidestä Mooseksen kirjasta (pentateukki) eli juutalaisten pyhän kirjoituksen Tooran ensimmäinen kirja. Se on myös kristittyjen Raamatun Vanhan testamentin ensimmäinen kirja. Kirjan tapahtumat alkavat maailman ja ihmisen luomisesta ja päättyvät Israelin kansakunnan syntyyn.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen Mooseksen kirja on rakenteeltaan ja tyylilajliltaan maailman ja Israelin kansan luomismyytti. Kirja lainaa mesopotamialaista tarinaperinnettä, jonka aineksista on koottu Israelin kansan historia ja perustelu yksijumalaisuudelle. [2] Kirjan tarkoituksena on nähty ensisijaisesti kansakunnan rakentaminen ja sen traditioiden perusteleminen.[3] Kirjoitusten motiiveina on nähty eri ryhmien pyrkimys vahvistaa asemaansa.[3] Nykyisin tunnettu versio olisi siten laadittu viidennen tai kuudennen vuosisadan aikoihin ennen ajanlaskun alkua.

1970-luvulle asti Viiden Mooseksen kirjan ajateltiin olevan neljän samat tarinat erilaisina versioina kertovan lähteen toimitettu laitos, joka toimitustyön seurauksena sisältää toistoa ja ristiriitaisuuksia. Nykyään tulkinta on edennyt siihen suuntaan, että ainakin osa kuvitelluista lähteistä on saman tekstin eriaikaisia revisioita.[4]

Sisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen Mooseksen kirja voidaan jakaa kahteen osaan. Ensimmäiset kaksitoista lukua Aadamista Abrahamiin käsittävät noin 2000 vuoden aikajakson, ja se keskittyy maailmankaikkeuden suuriin tapahtumiin, kuten luomiseen, syntiinlankeemukseen, vedenpaisumukseen ja Babylonin torniin. Seuraavat 39 lukua käsittävät vain noin 350 vuoden ajanjakson, joka keskittyy enemmän henkilöihin, lähinnä Israelin patriarkkoihin, ja kansoihin.

Pääteemat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkukertomukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Genesiksen 11 ensimmäistä lukua sisältävät Raamatun alkukertomukset. Kertomus alkaa kahdella peräkkäisellä erilaisella kuvauksella maailman luomisesta. Ensimmäisessä kertomuksessa Jumala luo kaiken tyhjästä ja ihmiset viimeisenä.[5] Toisessa kertomuksessa Jumala luo ihmisen, sitten puutarhan (paratiisi) ja lopulta naisen.[6][7]

Ensimmäinen Mooseksen kirja pyrkii selittämään ihmiskunnan alkuperän, sekä ihmisen suhteen Jumalaan ja sitä kautta vaaditun suhteen toisiin ihmisiin. Kirja on sekä luomiskertomus että Israelin kansan perinteinen käsitys omasta historiastaan, ja voidaan tulkita joko kirjaimellisesti tai vertauskuvallisesti.

Genesiksen mukaan on olemassa ainoastaan yksi Jumala, ja tämä on luonut maailman. Jumala on kutsunut kaikki olennot oleviksi omalla sanallaan. Jumala esitetään persoonallisena, ihmisen kaltaisena olentona, joka vaikuttaa puhuvan ihmiskunnalle. Genesis ei pyri antamaan Jumalasta filosofisesti täsmällistä määritelmää. Sen määritelmät ovat sen sijaan käytännönläheisiä ja historiallisesti kuvattuja. Jumala kuvataan ainoastaan siinä määrin, miten hän on tekemisissä luodun maailman ja ihmisten kanssa. Jumala ilmestyy patriarkoille useita kertoja, Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa erityisesti Abrahamille.

Genesis esittää, että on olemassa ainoastaan yksi olento, jota voidaan aidosti kutsua Jumalaksi. Kaikki muut ei-inhimilliset olennot, joiden olemassaolo kuvataan tai joihin vihjataan, ovat ainoastaan enkeleitä tai vastaavanlaisia olentoja. Jumala esitetään maailman luojana, ja hänen olemassaolonsa luomakunnan ulkopuolisena ja takaisena asiana.

Jotkut tutkijat uskovat, että Genesis on myöhäisempi esimerkki yksijumaluudesta kuin esimerkiksi zarathustralaisuus. He tulkitsevat käskyn "älä pidä muita jumalia" reaktiona juutalaisen kansan varhaiseen monijumalaisuuteen, eli todisteena siitä, että juutalaisten haluttiin palvelevan omaa heimojumalaansa vieraiden kansojen jumalien sijaan. Nykyisessä muodossaan Genesis esittää kuitenkin olevansa varhaisin säilynyt historiallinen teksti, joka kuvaa muiden jumalien palvonnan myöhemmäksi ilmiöksi, joka on kehittynyt eri kansojen parissa heidän erkaannuttuaan alkuperäisestä yksijumaluudesta.

Genesiksen alun luomiskertomus selittää ihmiskunnan alun. Kun maailma oli luotu, se oli Jumalan oman arvion mukaan hyvä ja täydellinen. Ihmiskunta on luomakunnan kruunu ja on luotu Jumalan kuvaksi. Kaikki ihmiset ovat Aadamin ja Eevan jälkeläisiä ja siten yhtä. Ihmisen tulee suhtautua luomakuntaan kunnioittavasti, eikä luontoa saa hyväksikäyttää itsekkäästi. Ihmiskunta kuitenkin lankeaa syntiin, ja joutuu karkotetuksi Jumalan välittömästä yhteydestä. Ihmisten syntien tähden Jumalan jopa surmaa lähes kaiken elollisen vedenpaisumuksessa, mutta pelastaa Nooan perheen ja eläinlajit.

Patriarkkakertomukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Genesiksen luvut 12–50 ovat patriarkkakertomuksia.[7] Niiden päähenkilöinä ovat Israelin heimojen kantaisät eli patriarkat, Abraham, Iisak ja Jaakob (myöhemmin Israel). Abraham matkustaa vaimonsa Saaran kanssa Urista, todennäköisesti Babyloniasta, Kaanaan maahan eli Palestiinaan. Se päättyy Jaakobin jälkeläisten, israelilaisten, siirtymiseen Egyptiin faaraon suosiossa. Näin kirja toimii johdantona juutalaiseen lakiin, tapoihin ja legendoihin, ja luo pohjan Israelin kansallisille ja uskonnollisille ajatuksille ja instituutioille.

Kirja esittää, että kaikista ihmisistä erityisesti juutalaiset ovat Jumalan valittu kansa. Ensin Jumala teki Nooan aikoihin ikuisen, rikkomattoman liiton eli Nooan liiton koko ihmiskunnan kanssa. Myöhemmin Jumala lupasi Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, että heistä tulee suuri kansa, joka on siunattu ja jonka nimestä tulee suuri. Jumala toistaa usein Abrahamille antamansa lupauksen, että hänen jälkeläistensä lukumäärä tulee olemaan yhtä suuri kuin taivaan tähtien ja rannan hiekanjyvien lukumäärä.

Yhteenveto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman luominen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gustave Doré: Valon luominen
Pääartikkeli: Luomiskertomus

Genesiksen luomiskertomus voidaan jakaa kahteen osaan — ensimmäinen osa alkaa siitä, kun Jumala luo maailmankaikkeuden kuudessa päivässä. Toinen osa on ihmiskeskeisempi, eikä keskity niinkään kuvaamaan sitä kuinka Maa, sen kasvit ja eläimet ja ominaisuudet tulivat oleviksi sellaisena kuin ne tänään ovat. Kertomuksia voidaan pitää joko saman kertomuksen eri puolina, tai erillisinä kertomuksina.

Ensimmäisessä osassa Jumala luo maailman seuraavissa vaiheissa:

  • Ensimmäisenä päivänä hän loi valon
  • Toisena päivänä hän loi taivaan
  • Kolmantena päivänä hän erotti maan vesistä sekä loi kasvit
  • Neljäntenä päivänä hän loi auringon, kuun ja tähdet
  • Viidentenä päivänä hän loi meren elävät ja linnut
  • Kuudentena päivänä hän loi maaeläimet, sekä miehen ja naisen
  • Seitsemäntenä päivänä, sapattina, Jumala lepäsi ja pyhitti päivän lepopäiväksi

Yleisesti ajatellaan, että seitsenpäiväinen viikko tulee Genesiksen luomiskertomuksesta. Samoin on pohdittu luvun seitsemän merkitystä. Tutkimukset viikon historiasta ovat kuitenkin osoittaneet, että seitsenpäiväinen viikko oli hyvin yleinen muinaisessa maailmassa, jopa niin yleinen, ettei sen alkuperää voida määrittää tarkkaan juuri Genesikseen.

Luomiskertomuksen toisessa osassa maa on vailla elämää, ja se selittää, kuinka Jumala loi kasteen maaperään ja kuinka maasta muovattiin ihminen, Aadam. Heprean sana adama kääntyy merkitsemään "punaista maata".

Aadam ja Eeva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gustave Doré: Aadam ja Eeva karkotetaan paratiisista.

Kun Jumala oli luonut Aadamin maasta, hän asetti tämän asumaan Eedenin puutarhaan eli paratiisiin hoitamaan sitä. Aadamille annettiin lupa syödä kaikkia puutarhan hedelmiä, paitsi Hyvän ja pahantiedon puun hedelmiä. Sen jälkeen Jumala toi kaikki eläimet Aadamin luo, että ne pitäisivät hänelle seuraa. Aadam antoi kaikille eläimille nimet, mutta ei löytänyt lohdutusta yksinäisyyteensä. Siksi Jumala nukutti hänet, ja loi hänen kylkiluustaan naisen, jota kutsutaan myöhemmin Eevaksi. Tämä oli tarkoitettu hänen kumppanikseen.

Puhuva käärme suostutteli Eevan syömään kielletyn hedelmän. Hän huomasi sen hyväksi ja tarjosi sitä Aadamille, joka myös maistoi hedelmää. Teko oli perisynti, perustavanlaatuinen tottelemattomuus Jumalaa vastaan. Rangaistuksena Jumala kirosi maan, määräsi ihmiset kuolevaisiksi, sekä karkotti Aadamin ja Eevan paratiisista. Paratiisin sisäänkäyntiä vartioi kerubi jolla on palava miekka.

Aadam ja Eeva saivat aluksi kaksi poikaa, Kainin ja Abelin. Kain tuli kateelliseksi veljelleen siitä, että Jumala katsoi ennemmin tämän uhrilahjojen puoleen, ja surmasi veljensä. Hänet tuomittiin vaeltamaan ympäri maata pakolaisena, mutta kukaan ei saanut surmata häntä. Lopulta hän asettui Nodin maahan.

Henok (Kainin poika), ensimmäisiä Kainin pojista, rakensi ensimmäisen kaupungin. Eräs toinen jälkeläisistä, Lemek, otti kaksi vaimoa. Lemekin pojat olivat ensimmäiset, jotka asuivat teltoissa ja harjoittivat karjanhoitoa. He olivat myös ensimmäiset, jotka kehittivät soittimia ja jotka tekivät aseita pronssista ja raudasta. Kainin jälkeläiset eivät tienneet mitään Jumalasta.

Aadam ja Eeva saivat Abelin kuoleman jälkeen tämän tilalle kolmannen pojan, jonka nimi oli Set. Setin jälkeläiset eivät koskaan unohtaneet Jumalaa. Kymmenes jälkeläisistä suorassa polvessa oli Nooa. Aadamilla ja Eevalla oli myös muita poikia ja tyttäriä. Aadam eli 930-vuotiaaksi. Juutalaisen uskon mukaan Jumala loi Aadamin ja Eevan vuonna 3761 eaa.

Aadamin ja Eevan sekä Kainin ja Aabelin tarinat esiintyvät myös Koraanissa. Katso myös: Raamatun ja Koraanin yhtäläisyydet.

"Jumalan pojat"

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nooan tarinan johdanto-osa on yksi Raamatun kryptisimpiä. Siinä puhutaan "Jumalan pojista" (vaihtoehtoinen käännös: "Hallitsijoiden pojat" tai "jumalien pojat"), jotka himoitsivat ihmisten tyttäriä ja parittelivat näiden kanssa. Syntyneet lapset olivat muinaisaikojen mahtavia ja maineikkaita sankareita. Käsitettä "Jumalan pojat" ei selitetä tarkemmin. Yleensä sen on ajateltu tarkoittavan enkeleitä, mutta ei kristinuskossa esimerkiksi Jeesusta. Samassa yhteydessä (6. luku, 3. jae) myös ilmoitetaan, että Jumala ei salli ihmisten elää kauempaa kuin 120 vuotta vanhaksi sen jälkeen, kun pitkään eläneet ihmiset (kuten Metusalah) olivat kuolleet.

Nooa ja vedenpaisumus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gustave Doré: Kyyhkynen lähetetään arkista.
Pääartikkeli: Vedenpaisumus, Nooan arkki

Vastauksena ihmiskunnan pahuuteen Jumala päättää tuhota ihmiskunnan ja aloittaa alusta. Hän valitsee yhden ihmisen, Nooan, perheineen jäämään henkiin, sillä Nooa oli koko sukupolvesta vanhurskain. Jumala määrää hänet rakentamaan suuren arkin, sillä maailman tuho toteutettaisiin suurella tulvalla eli vedenpaisumuksella. Nooa tottelee käskyä ja astuu arkkiin perheineen. Arkkiin otetaan mukaan myös pari kustakin maalla elävästä eläinlajista ja lintulajista.

Kun arkki on valmis, alkaa sataa, ja maailma peittyy veteen. Kaikki paitsi arkissa olevat elävät olennot tuhoutuvat maan päältä. Oletettavasti myös kalat säilyvät elossa, vaikka sitä ei kirjassa mainitakaan. Kun vesi laskee, Nooa perheineen jättää arkin, ja Jumala tekee liiton Nooan ja koko ihmiskunnan kanssa. Nooa istuttaa ensimmäisenä viinitarhan ja juo sen tuotteita. Mutta kun hän joi viiniä, hän juopui ja jäi alastomana makaamaan telttaansa. Haam, Kanaanin isä, näki isänsä alastomuuden ja kertoi siitä ulkona molemmille veljilleen. Siksi Nooa kirosi tämän pojan Kanaanin, ja siunasi toiset poikansa, Seemin ja Jafetin.

Luku 10 on niin sanottu Kansaintaulu[8], joka luettelee Nooan poikien Seemin, Haamin ja Jafetin jälkeläiset ja heistä polveutuvat kansat. Ihmiskunnan hajaantuminen ympäri maailman ja eri kielikuntiin vedenpaisumuksen jälkeen selitetään kertomuksessa Babylonin tornista. Jumala hajotti ihmiskunnan kohti taivasta rakentaman tornin, ja hajautti ihmiskunnan eri puolille maailmaa.

Myös Nooan tarina esiintyy mm. Koraanissa, Intian Vedassa ja Gilgamesissa.

Abram ja Saara

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaldean Urissa (Babyloniassa) elävällä Terahilla oli kolme poikaa, Abram, Nahor ja Haran. Haranin poika oli Loot. Abramilla oli vaimo Sarai, myöhemmin Saara. Jumala ohjasi Abramin lähtemään kotoaan. Abram totteli ja lähti koko perhekuntansa ja Lootin, veljensä pojan, kanssa kohti Kanaaninmaata. Siellä Jumala ilmestyi hänelle ja lupasi maan hänen jälkeläistensä omaksi.

Nälänhätä pakotti Abramin jättämään maan ja muuttamaan Egyptiin. Egyptin kuningas kiinnostuu Saarasta, jonka Abram on esitellyt valheellisesti siskokseen — tosiasiassakin tämä oli hänen sisarpuolensa. Jumala rankaisi kuningasta sairaudella, jonka tämä tunnistaa merkiksi Jumalalta. Niinpä hän palauttaa Saaran Abramille. Abram palasi Kanaaninmaahan. Hän antoi Lootille Jordanin laakson lähellä Sodomaa. Jumala ilmestyi uudelleen Abramille ja lupasi tälle koko maan.

Abram ja Melkisedek

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loot joutuu vangiksi kun Sinearin kuningas Amrafel ja Sodoman kuningas Bera sotivat liittolaisineen. Abram kuitenkin pelastaa hänet aseistautuneiden palvelijoidensa avustuksella. Palattuaan Abram tapaa Melkisedekin, Salemin (Jerusalem) kuninkaan ja ylipapin, joka siunaa hänet. Abram antaa hänelle kymmenykset, mutta kieltäytyy ottamasta mitään vastaan. Tämän jälkeen Jumala ilmestyy Abramille jälleen ja lupaa hänelle suojeluksensa, palkkion ja lukemattomia jälkeläisiä. Jälkeläiset tulisivat viettämään neljäsataa vuotta muukalaisina toisessa maassa, mutta kun Jumala on tuominnut heidän vainoojansa, he tulevat jättämään maan ja neljäs sukupolvi tulee palaamaan Kanaanin maahan. Tämä ennusti Mooseksen ajan tapahtumat.

Hagar ja Ismael

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarai on lapseton, joten Sarai ja Abram päättävät hankkia jälkeläisiä Abramille heidän egyptiläisen orjattarensa, Hagarin kautta. Abram ottaa hänet jalkavaimokseen ja saa tämän kanssa lapsen, Ismaelin. Jumala ilmestyy Abramille ja tekee tämän kanssa henkilökohtaisen liiton turvaamalla hänen tulevaisuutensa: Jumala lupaa hänelle lukemattomia jälkeläisiä, muuttaa hänen nimensä Abrahamiksi ja Sarai nimen Saaraksi sekä määrää ympärileikkauksen kaikille miehille ikuisena merkkinä liitosta.

Sodoma ja Gomorra

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Sodoma ja Gomorra

Jumala lähetti Abrahamin luokse kolme enkeliä, jotka hän ottaa vastaan vieraanvaraisuudella. Enkelit kertovat hänelle, että hän tulee saamaan pojan vuoden sisällä, vaikka sekä hän että hänen vaimonsa Saara ovat jo hyvin vanhoja. Abraham kuulee myös, että nämä Jumalan sanansaattajat aikovat panna täytäntöön rangaistuksen Sodoman ja Gomorran syntisiä asukkaita vastaan. Kaksi enkeleistä menee Sodomaan, jossa Loot ottaa heidät vastaan. Kaupungin miehet haluavat maata enkeleiden kanssa.

Näin he osoittavat ansaitsevansa rangaistuksensa. Tuli ja tulikivi tuhoavat kaupungit. Ainoastaan Loot ja hänen kaksi tytärtään pelastuvat. Loot saa tyttäriensä kanssa kaksi poikaa, Ammonin ja Mooabin. Abraham matkustaa Gerariin, Abimelekin maahan, jossa hän esittelee Saaran jälleen sisarenaan. Abimelek kiinnostuu Saarasta, ja saa puolestaan varoituksen Jumalalta.

Myös Lootin, Sodoman ja Gomorran tarina esiintyy Koraanissa.

Iisakin syntymä ja uhraaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Abraham uhraamassa Iisakia

Lopulta kauan kaivattu poika syntyy Abrahamille ja saa nimen Iisak (Itzhak, "nauroi" hepreaksi). Saaran vaatimuksesta Ismael äitinsä Hagarin kanssa ajetaan pois talosta. Jumala lupaa myös heille suuren tulevaisuuden. Abraham tekee Iisakin syntymää juhliessaan sopimuksen Abimelekin kanssa, joka antaa hänelle oikeudet Beer-sheban kaivoon.

Kun Abrahamin hartain toive on nyt täyttynyt, Jumala päättää laittaa hänet kokeeseen ja määrää tämän uhraamaan poikansa. Abraham tottelee ja aikoo uhrata poikansa Moorian vuorella. Juuri kun hän on surmaamaisillaan poikansa, Jumala vetää käskynsä takaisin ja lupaa hänelle jälleen lukemattomia jälkeläisiä.

Saaran kuoltua Abraham hankki Makbelasta perhehaudan. Sen jälkeen hän lähettää palvelijan Mesopotamiaan, Nahorin kotiin, etsimään tämän heimosta vaimoa Iisakille. Palvelija löytää Rebekan, Nahorin lapsenlapsen. Abraham saa lisää lapsia toisen vaimonsa, Ketruahin kanssa. Hän kuolee vanhalla iällä.

Eesau ja Jaakob

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gustave Doré: Iisak siunaa Jaakobin.
Gustave Doré: Jaakob painii enkelin kanssa.

Oltuaan naimisissa 20 vuotta Rebekan kanssa, Iisak saa kaksospojat: Eesaun, josta tulee metsästäjä, ja Jaakobin (Ya'akov 'tulee seuraavaksi'), josta tulee paimen. Jaakob houkutteli Eesaun myymään esikoisoikeutensa, josta tämä ei välittänyt. Jumala uudistaa Aabrahamille antamansa lupauksen tästä kaupasta huolimatta.

Rebekka houkuttelee Jaakobin pukeutumaan Eesauksi, ja hankkimaan niin Eesaulle tarkoitetun esikoispojan siunauksen vanhalta sokealta isältään. Jaakob joutuu pakenemaan veljensä vihaa Harraniin. Eräänä yönä Jumala ilmestyy hänelle ja lupaa hänelle suojaa ja apua, ja maan hänen lukuisille jälkeläisilleen. Harranissa Jaakob pestautuu paimeneksi Labanin, äitinsä veljen, palvelukseen. Hänen ehtonsa on, että seitsemän vuoden jälkeen hän saisi tämän nuoremman tyttären Raakelin vaimokseen. Seitsemän vuoden päästä hän saakin vaimokseen vanhemman sisaren, Lean. Jaakob palvelee seitsemän lisävuotta saadakseen Raakelin, ja vielä kuusi vuotta saadakseen karjaa. Sillä aikaa Lea synnytti hänelle Ruubenin, Simeonin, Leevin ja Juudan. Raakelin orja Bilha synnytti hänelle Danin ja Naftalin, Lean orja Silpa synnytti hänelle Gadin ja Asserin, ja myöhemmin Lea synnytti vielä Isaskarin, Sebulonin ja tyttären Dinan. Viimeisenä Raakel synnytti hänelle Joosefin. Samaan aikaan hän vaurastuu huomattavasti.

Jaakob painii Jumalan kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Jaakobin paini

Labanin pelossa Jaakob lähtee perheineen pakoon, ja Laban alkaa ajaa häntä takaa. Lähestyessään kotia hän pelkää puolestaan Eesauta, ja siksi hän lähettää tälle lahjoja. Eräänä yönä joku olento, joka on identifioitu joko Jumalaksi, enkeliksi tai ihmiseksi (Raamattu käyttää ilmaisua "muuan mies"), painii hänen kanssaan. Painia kesti aamun koittoon saakka. Jaakob ei suostu päästämään olentoa, ennen kuin saa tältä siunauksen. Olento antaa Jaakobille nimen "Israel", "se joka taisteli Elin kanssa" (heprean sanoista jisra 'hän taisteli' ja el, kanaanilaisten luoja-Jumalan erisnimi). Tuon kohtaamisen kunniaksi Jaakob rakensi alttarin, josta Raamattu mainitsee: "Ja hän pystytti siihen alttarin ja antoi sille nimen Eel, Israelin Jumala." (1 Moos. 33:20).

Kohtaaminen Eesaun kanssa osoittautuu ystävälliseksi, ja veljekset tekevät sovinnon. Jaakob asettuu asumaan Kanaaninmaahan. Hänen poikansa Simeon ja Leevi hyökkäävät Sikemin kaupunkiin kostaakseen sisarensa Dinan raiskaamisen. Matkalla Beteliin Raakel synnyttää Benjaminin ja kuolee.

Joosef, unennäkijä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joosef, Jaakobin suosikkipoika, on veljiensä vihaama, sillä kaikki hänen unensa ennustavat, että hän tulee ennen pitkää hallitsemaan veljiään. Juudan neuvosta hänet myydään ohikulkevalle karavaanille, joka on matkalla Egyptiin. Joosefin veljet kertovat hänen isälleen, että villieläin oli surmannut hänet. Joosef viedään Egyptiin, ja hän päätyy Potifarin, yhden faaraon virkamiehen, orjaksi. Hän saavuttaa isäntänsä luottamuksen. Potifarin vaimo yrittää vietellä hänet, mutta Joosef torjuu hänet. Tästä vihastuneena vaimo esittää väärän syytteen Joosefia vastaan ja hänet heitetään vankilaan. Siellä hän tulkitsee oikein vankitoveriensa unet. Nämä sattuvat olemaan faaraon leipuri ja juomanlaskija.

Faarao oli levoton näkemiensä outojen unien vuoksi. Kukaan ei kyennyt tulkitsemaan unia. Juomanlaskija kiinnittää huomion Joosefiin. Hänet viedään faaraon eteen, ja hän tulkitsee, että faaraon unet merkitsevät seitsemää tulevaa lihavaa (hyväsatoista) vuotta ja seitsemää tulevaa laihaa (nälänhädän) vuotta. Hän neuvoo faaraota varautumaan huonoihin vuosiin ennakolta. Faarao antaa Joosefille valtuudet tehdä kaikki tarvittava, ja näin hänestä tulee valtakunnan kakkosmies. Joosef kerää kylläisinä vuosina viljaa kaupunkeihin ja myy ne nälän vuosina kansalle takaisin heidän omaisuuttaan, karjaansa vastaan ja lopulta kansalaiset myyvät maansa ja itsensä faaraolle orjiksi viljaa vastaan.[9][10] Joosef nai Asenatin, Onin eli nykyisen Heliopoliin papin Poti-Feran tyttären. He saavat kaksi lasta, Manassen ja Efraimin.

Kun nälänhätä tulee, se yltää Kanaaninmaahan asti. Jaakob lähettää poikansa Egyptiin ostamaan viljaa. Veljet tulevat Joosefin eteen. Tämä tunnistaa veljensä, mutta he eivät tunne häntä, eikä hän paljasta itseään. Kun Joosef huomaa veljiensä olevan peloissaan ja katuvia, Juuda jopa tarjoaa itseään orjaksi, hän paljastaa henkilöllisyytensä ja antaa veljilleen anteeksi. Hän lupaa majoittaa Egyptiin sekä veljensä että isänsä. Jaakob tuo koko perheensä, 66 henkeä, Egyptiin. Näin perhekuntaa on Egyptissä yhteensä 70 henkeä. Faarao ottaa heidät vastaan ja antaa heille Gosenin maan.

Kun Jaakob on kuolemaisillaan, hän kutsuu poikansa luokseen ja ottaa myös Efraimin ja Manassen omiksi pojikseen. Sitten hän ennustaa poikiensa kohtalon. Jaakob kuolee, ja hänet haudataan samaan perhehautaan Makpelan luolaan, johon aiemmin oli haudattu Abraham, Saara, Iisak, Rebekka ja Lea.

Joosef elää nähdäkseen lastenlapsensa lapset. Kuolinvuoteellaan hän muistuttaa poikiaan Jumalan antamasta valasta, että Jumala johdattaa heidät pois maasta, ja vannottaa heitä viemään hänen luunsa mukanaan. Kirja päättyy siihen, kun Joosef laitetaan arkkuun Egyptissä.

Kristinuskon näkemyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen Mooseksen kirja toimii ikään kuin avaimena koko muuhun Raamattuun ja sen ymmärtämiseen. Kristillisen näkemyksen mukaan se toimii avaimena myös Jeesuksen merkityksen ymmärtämiseen. Jeesuksen sovitustyöllä ei ole merkitystä ilman syntiinlankeemusta.

Uusi testamentti sisältää lukuisia viittauksia Genesikseen. Kaikki viittaukset pitävät kirjaa auktoriteettina. Vaikka yksikään viittauksista ei suoraan mainitse kirjan kirjoittajaa, useat kohdat mainitsevat Mooseksen Tooran lain kirjoittajaksi (esim. Mark. 12:19, 26; Luuk. 24:27).

Johanneksen evankeliumin kirjoittaja käyttää Genesiksen luomiskertomukselle tyypillistä kieltä kuvatessaan Jumalan puheen ikuiseksi Logokseksi (kreikaksi λογος 'järki, sana, puhe'), joka oli "Jumalan luona" ja "oli Jumala" ja "tuli Jumalaksi ja ilmestyi keskuuteemme". Monet kristityt tulkitsevat tämän apostoliksi opiksi Pyhästä kolminaisuudesta ja Kristuksen jumaluudesta. Jos katsotaan yksistään Genesistä joka tukee tällaista opetusta, ja antaa siitä vihjeitä. Esimerkiksi jakeessa 1:26 Jumala [Elohim (אֱלֹהִים)] puhuu itsestään monikossa (kolmena persoonana, ei kahtena/neljänä tai useampana).

Genesis kulttuurissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjakuvataiteilija Robert Crumb julkaisi vuonna 2009 sarjakuvan muotoon kuvitetun tulkintansa Genesis Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta. Kirjan teksti on suoraan Raamatun käännöksestä, mutta kuvituksessa Crumb on ottanut paikoin vapauksia.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuula, Kari & Nissinen, Martti & Riekkinen, Wille: Johdatus Raamattuun. Helsinki: Kirjapaja, 2003, tarkistettu ja korjattu versio 2008. ISBN 978-951-607-648-8

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Franz V. Greifenhagen: Egypt on the Pentateuch's Ideological Map: Constructing Biblical Israel's Identity, s. 212. Bloomsbury, 2003. ISBN 0-8264-6211-1 (englanniksi)
  2. ↑ Ada Feyerick, Cyrus H. Gordon, Nahum M. Sarna: Genesis: World of Myths and Patriarchs. NYU Press, 1996. ISBN 9780814726686 Teoksen verkkoversio (viitattu 11.10.2017). (englanti)
  3. ↑ a b Jean Louis Ska: Introduction to Reading the Pentateuch. Eisenbrauns, 2006. ISBN 9781575061221 Teoksen verkkoversio (viitattu 11.10.2017). (englanti)
  4. ↑ John Van Seters: Prologue to History: The Yahwist as Historian in Genesis. Westminster John Knox Press, 1992. ISBN 9780664221799 Teoksen verkkoversio (viitattu 11.10.2017). (englanti)
  5. ↑ 1. Moos. 1–2:4a
  6. ↑ 1. Moos. 2:4b–3
  7. ↑ a b Kuula & Nissinen & Riekkinen 2008, s. 44–49.
  8. ↑ Holm-Nielsen, Svend & Noack, Bent & Achen, Sven Tito: Raamattu ja sen kulttuurihistoria, 1. osa (Vanha testamentti, Maailman luominen ja vaellusaika), s. 118-119. Suomentanut Markku Sinnemäki, Aarre Lauha, Aimo T. Nikolainen, Antero Sinisalo. Otava, 1970. ISBN 951-1-03199-6
  9. ↑ 1. Moos. 41
  10. ↑ 1. Moos. 47

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englanniksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Alter, Robert: Genesis: Translation and Commentary. W. W. Norton & Company, 1997. ISBN 0393070263
  • Alter, Robert: The Five Books of Moses: A Translation with Commentary. W. W. Norton & Company, 2008. ISBN 0393070247
  • Hamilton, Victor P.: The Book of Genesis, Chapters 1–17. (New International Commentary on the Old Testament) Eerdmans Publishing Company, 1990. ISBN 0802825214
  • Hamilton, Victor P.: The Book of Genesis, Chapters 18–50. (New International Commentary on the Old Testament) Wm. B. Eerdmans Publishing, 1995. ISBN 0802823092
  • Kessler, Martin & Deurloo, Karel Adriaan: A Commentary on Genesis: The Book of Beginnings. Paulist Press, 2004. ISBN 0809142058
  • Phillips, John: Exploring Genesis: An Expository Commentary. (The John Phillips Commentary Series) Kregel Academic, 2001. ISBN 0825434882
  • Scharfstein, Sol: Torah and Commentary: The Five Books of Moses : Translation, Rabbinic and Contemporary Commentary. KTAV Publishing House, Inc., 2008. ISBN 1602800200
  • Von Rad, Gerhard: Genesis: A Commentary. (Old Testament Library) Westminster John Knox Press, 1973. ISBN 0664227457

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teksti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jacob, Benno & Hirsch, Emil G.: The Book of Genesis. Jewish Encyclopedia. 1906. (englanniksi)
  • Maas, Anthony: Pentateuch Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Book of Genesis
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ensimmäinen_Mooseksen_kirja&oldid=22856969”