Abel

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Raamatun henkilöä. Sanan muut merkitykset, katso Abel (täsmennyssivu).
William Blaken maalaus Abelin murha.

Abel (Vanhassa kirkkoraamatussa Aabel; hepr. ‏הֶבֶל‎, Hevel) oli Raamatun Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan ensimmäisten ihmisten Aadamin ja Eevan toinen poika. Hänen veljensä Kain tappoi hänet.[1][2]

Abelista kertovat kirjoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhan Testamentin Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan Abel oli lammaspaimen, kun taas hänen veljensä Kain oli maanviljelijä. Molemmat uhrasivat Jumalalle, mutta Jumala katsoi suopeasti vain Abelin karitsauhriin, josta suuttuneena Kain tappoi Abelin.[2]

Apokryfisessä kirjallisuudessa Abel mainitaan Henokin kirjassa, jossa Abelin henki anoo kostoa kaikille Kainin jälkeläisille.[3] Uuden Testamentin Heprealaiskirjeessä Abelin uhrin kerrotaan olleen Kainin uhria arvokkaampi, koska Abel uskoi ja oli vanhurskas[4]. Lisäksi Jeesus opettaa Matteuksen evankeliumin mukaan Abelin olleen ensimmäinen viattomasti kärsinyt ihminen.[5][6]

Koraanin kertomus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarina Kainista ja Abelista tai oikeammin "Adamin kahdesta pojasta" löytyy Koraanin Katetun pöydän suurasta 5 (27–30). Koraani kertoo: "kumpikin heistä uhrasi ja toisen uhri vastaanotettiin, toisen uhria ei vastaanotettu. (Toinen) sanoi: »Totisesti, minä surmaan sinut».[7]

Kohtausta seuraa tarina korpista: "Ja Jumala lähetti korpin, joka raapi maata näyttääkseen hänelle, kuinka hänen veljensä alaston ruumis olisi kätkettävä." (5:31). Jälkimmäistä tarinaa ei ole Raamatussa, mutta sekin löytyy rabbiinisista kirjoituksista. [8] Koraanista veljesten nimet puuttuvat, mutta myöhemmissä islamilaisissa teksteissä he ovat Qabil ja Habil.[8]

Koraanissa kertomusta seuraa jae 32: "Tämän johdosta annoimme Israelin lapsille säädöksen, että kuka ikinä ottaa hengiltä ihmisen muutoin kuin verikostoksi tai pahuuden ehkäisemiseksi maassa, hän on kuin olisi tappanut kaikki ihmiset; ja ken ikinä pelastaa yhden hengen, hän on kuin olisi pelastanut kaikkien ihmisten hengen --". [7] Geiger antaa tekstin heprealaiseksi lähteeksi Mishnah Sanhedrinin luvun 4.[9][10]

  • Geiger, Abraham: What did Muhammad Borrow from Judaism? Teoksessa: Ibn Warraq (toim.) The Origins of the Koran. Classic Essays on Islam's Holy Book, s. 165–226. Prometheus Books, 1998 (alkuteos 1898. ISBN 978-1-57392-198-5
  1. Facta 2001, 1. osa, s. 2–3. WSOY, 1981. ISBN 951-0-10222-9
  2. a b 1 Moos.4:1–8
  3. Henokin kirja (Luku 22, suom. Tuomas Levänen) apokryfikirjat.com. Viitattu 8.9.2013.
  4. Hep 11:4
  5. Koululaisen tietosanakirja, s. 7. Gummerus Kustannus Oy, 1993. ISBN 951-20-4045-X
  6. Matt 23:35
  7. a b Pöydän suura Islamopas.com. Viitattu 13.11.2020.
  8. a b Geiger, 1898, s. 189
  9. Misnah Sanhedrin 4:5 sefaria.org. "Adam the first man was created alone, to teach you that with regard to anyone who destroys one soul from the Jewish people, i.e., kills one Jew, the verse ascribes him blame as if he destroyed an entire world".
  10. Tractate Sanhedrin: Chapter 4 Jewish Virtual Library. Viitattu 13.11.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.