Kymmenykset

Kymmenykset oli varhainen valtiollisen ja kirkollisen veron muoto, jonka kantaminen perustui Vanhan testamentin ohjeisiin. Kymmenysten maksaminen kuului jo varhaisina aikoina juutalaisten velvollisuuksiin. Raamatussa Jumala lupaa siunata kymmenysten maksajia yltäkylläisesti.

Läntinen kirkko otti keskiajalla käyttöön kymmenysveron, jota oli maksettu hallitsijalle jo varhain eri puolilla maailmaa. Kymmenysten tuotto jaettiin neljään osaan: piispa, seurakunnan pappi, seurakunnan kirkko ja köyhäinapu saivat yhtä suuren osuuden. Paavi kehotti 1100-luvun alussa myös Ruotsin kuninkaita aloittamaan kymmenyksien perimisen, mutta se toteutui vasta myöhemmin. Keskiajan lopulla Ruotsissa suoritettiin kymmenykset eri viljalajeista, pellavasta, hampusta, humalasta ja karjakymmenykset kotieläimistä sekä oma kymmenyksensä metsästyksen ja kalastuksen tuotosta.

Uskonpuhdistuksen jälkeen monissa maissa alettiin kerätä kruunun­kymmenyksiä eli valtionveroa (josta kuului 2/3 kruunulle ja 1/3 kirkolle). Sen sijaan silloin loppui niin sanotun pääkymmenyksen maksaminen kirkolle. Se oli tarkoittanut kymmenystä kuolinpesien irtaimistosta. Kirkolle jäi kala- ja karjakymmenyksensä. Viljakymmenys oli aluksi aivan konkreettisesti joka kymmenes kuhilas, mutta vuonna 1688 se vakiintui ennalta määritellyksi viljamääräksi kylvön laajuuden mukaan. Karjakymmenys-termiä on käytetty myös talon emännän tai isännän kuoltua papistolle luovutettavasta lehmästä. Tämä oli eräänlainen papiston saama perintöosuus. Tästä tavasta on viimeinen löydetty maininta 1800-luvun puolivälin paikkeilta.

Nykyään mormonit ja monet vapaiden suuntien kristityt maksavat vapaaehtoisesti kymmenyksinä kirkolleen kymmenen prosenttia tuloistaan.

Katso myös

• Kirkollisvero

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kymmenykset Wikimedia Commonsissa