Tämä on lupaava artikkeli.

William Turner

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kuvataiteilijaa. Muista samannimisistä henkilöistä katso William Turner (täsmennyssivu).

William Turner
Omakuva, 1798, öljy.
Omakuva, 1798, öljy.
Henkilötiedot
Syntynyt23. huhtikuuta 1775
Lontoo
Kuollut19. joulukuuta 1851 (76 vuotta)
Chelsea
Kansalaisuus englantilainen
Taiteilija
Ala taidemaalari
Taidesuuntaus romantiikka
Kuuluisimpia töitä Sotalaiva Temerairen viimeinen matka (1839)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Joseph Mallord William Turner (23. huhtikuuta 1775 Lontoo – 19. joulukuuta 1851 Chelsea)[1] oli englantilainen romantiikan ajan maisemamaalari ja taidegraafikko. Hänet tunnetaan erityisesti merimaalaustensa ilmaisuvoimaisista väreistä, voimakkaasta luonnosmaisesta tekniikasta ja vahvasta tunnelmasta. Turneria pidetään yhtenä abstraktin taiteen edelläkävijöistä.

Maisemien lisäksi Turner kuvasi mytologisia aiheita. Hänen tunnetuimmat työnsä ovat öljyvärimaalauksia, mutta hän maalasi myös akvarelleja ja teki taidegrafiikkaa. Varsinkin uransa loppuvaiheessa hän kuvasi erityisen usein vettä, erityisesti myrskyjen, tulvien ja kaatosateiden kaltaisia ääriolosuhteita. Turnerin myöhäiskauden työt irtautuvat puhtaan esittävästä traditiosta. Ne ovat yhä enemmän tunnelmien, värien ja valon kuvausta.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Orjalaiva, 1840, öljy kankaalle, 91 × 123 cm, Museum of Fine Arts Boston. Turner ei hätkähtänyt dramaattisia, ajankohtaisia ja keskustelua herättäviä aiheita. Teos perustuu vuoden 1781 tositapahtumaan. Orjalaiva Zongin kapteeni heitätti orjat mereen nostaakseen vakuutusrahat lastin tuhoutumisesta.[2]

Nuoruus ja perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Romantiikka
Caspar David Friedrich, Vaeltaja sumumeren yllä, 1818.
Caspar David Friedrich, Vaeltaja sumumeren yllä, 1818.

Turner syntyi Lontoossa Covent Gardenissa, missä hänen isällään William Turnerilla (1745–1829) oli parturi- ja peruukkiliike. Myös Turnerin äiti Mary Turner (1739–1804) tuli kauppiassuvusta. Turnerilla oli yksi sisarus, nuorempi sisko, joka kuoli neljävuotiaana.[3][4] Turnerin synnyinkoti sijaitsi Thamesjoen varrella, mikä saattoi olla yksi syy siihen, että hän keskittyi koko uransa ajan joki- ja merinäkymiin.[4]

Turnerin äiti kärsi mielenterveysongelmista ja hänet otettiin vuonna 1799 hoitoon mielisairaalaan. Äiti vietti laitoshoidossa koko loppuelämänsä.[3][4] Turner asui seuraavina vuosina osin setiensä luona ainakin vuoteen 1789 saakka.[3]

Opinnot, uran alku ja topografiset kuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turnerin ensimmäiset tunnetut työt ovat piirustuksia noin vuodelta 1785. Hänen ensimmäinen ajoitettu akvarellinsa on vuodelta 1787. Vuonna 1790 Turnerin akvarelli pääsi Kuninkaallisen taideakatemian näyttelyyn. Hän sai 14-vuotiaana vuonna 1790 ilmaisen osallistumisoikeuden akatemian piirustusluokille.[5] Kuninkaallisen akatemian opintojen ohella Turner työskenteli arkkitehtien ja arkkitehtonisia rakennuspiirustuksia maalanneiden ja piirtäneiden taiteilijoiden avustajana.[3] Turnerin opettajia olivat ainakin arkkitehti Thomas Hardwick ja akvarellisti Thomas Malton nuorempi.[5] Lisäksi Turner maalasi lavasteita Lontoon näyttämöille.[3]

Turner matkusteli 1790-luvun alussa Walesissa ja Englannissa etsimässä aiheita.[6] Hän löysi nopeasti oman työtapansa. Turner teki matkoillaan luonnoksia, joiden perusteella pystyi työskentelemään myöhemmin ateljeessa. Hän noudatti työtapaa koko loppuelämänsä ja matkusti kesällä luonnostelemassa aihioita, joiden pohjalta maalasi talvella.[3] Turnerin ensimmäinen kaupallinen menestys oli matkojen aikana tehtyjen akvarellien ja luonnosten pohjalta suunniteltu grafiikka, jota julkaistiin lehdissä.[6]

Menestyksen vuodet: Kuninkaallinen taideakatemia ja matkat Euroopassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Esimerkki Turnerin grafiikasta. Turner ja Charles Turner, Basle, julkaistu vuonna 1807. National Gallery of Art, Washington DC.[7]

Turner oli aiemmin tuonut Kuninkaallisen taideakatemian näyttelyihin akvarelleja mutta debytoi vuonna 1796 öljyvärimaisemalla Kalastajat merellä. Seuraavina vuosina Turner maalasi tilaustöinä historiallisia maalauksia ja maisemia.[3] Hän menestyi kaupallisesti. Vuonna 1799 hän hankki asunnon Harley Streetiltä Lontoosta ja avasi vuonna 1804 taideteoksiaan esittelevän yksityisen gallerian.[3][6] Hän hankki myös tontin Lontoon ulkopuolelta Twickenhamista ja suunnitteli sinne itselleen talon.[6] Turner ei koskaan mennyt naimisiin, mutta on pidetty todennäköisenä, että hän sai naisystävänsä Sarah Danbyn kanssa kaksi tytärtä vuosina 1801 ja 1811. Näkemys on kuitenkin myös kiistetty.[3][8]

Turner hyväksyttiin Kuninkaallisen taideakatemian jäseneksi 1799. Vuonna 1802 hänet nimitettiin akatemian opettajaksi vain 27-vuotiaana.[9] Turnerin maine maalarina levisi, ja useat tärkeät keräilijät ostivat hänen töitään. Turnerilla oli kuitenkin myös vaikutusvaltaisia kriitikkoja. Hänen suorasukainen keskustelutapansa aiheutti akatemiassa usein sanasotia. Useat akatemian opettajat ja johtaja Benjamin West kritisoivat Turnerin töitä. Omapäinen Turner ei väistänyt kiistoja vaan näytti usein jopa hakevan niitä.[3] Turnerista tuli silti vuodesta 1808 lähtien akatemian perspektiivinopettaja.[3]

Vuoden 1806 tienoilla Turner oli alkanut matkustella Euroopassa mesenaattiensa rahoituksella.[8] Hän suuntasi Sveitsin Alpeille. Pariisissa hän tutustui Louvren taideaarteisiin. Hän kävi vuonna 1817 Belgiassa ja Reininmaalla sekä 1819 Italiassa. Erityisesti Italian-matka vaikutti hänen tyyliinsä, ja hän keskittyi taiteessaan uudella tavalla valon kuvaamiseen.[8][3]

Uran loppuvaihe: moderni taidemaalari

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
The Burning of the Houses of Lords and Commons, n. 1834–1835, 92 × 123 cm, Philadelphia Museum of Art, Philadelphia. Turner oli kymmenientuhansien lontoolaisten tavoin todistamassa tulipaloa lokakuussa 1834. Maalaus perustuu paikalla tehtyihin luonnoksiin.[10]

1830-luvulla Turnerista oli tullut tunnustettu taiteilija. Akatemian johtaja Thomas Lawrence oli nimennyt Turnerin Euroopan johtavaksi maisemamaalariksi. Uudessa näkyvässä asemassaan Turner tarttui historiallisten teemojen lisäksi yhä useammin ajankohtaisiin aiheisiin. Hän kuvasi erityisesti historiallista muutosta symboloivia tapahtumia, esimerkiksi Lontoon parlamenttitalon paloa.[3]

Turner oli saavuttanut taiteellaan taloudellisen itsenäisyyden. Hän ei ollut enää vuosiin opettanut akatemiassa, kun hän erosi virastaan vuonna 1838. Hän jatkoi matkojaan ja kävi ainakin Italiassa, Sveitsissä, Saksassa ja Ranskassa.[11] Turner varjeli 1840-luvulla yhä tarkemmin yksityisyyttään.[11] Myös hänen terveytensä alkoi pettää.[12] Hän asui Chelseassa Thamesin varrella omistamassaan huvilassa leski Sophia Caroline Boothin kanssa nimellä ”Mr. Booth”.[11]

Turner kuoli 19. joulukuuta 1851 ja haudattiin St Paulin katedraaliin.[13] Testamentissaan Turner halusi perustaa suojakodin köyhille englantilaistaiteilijoille, mutta sukulaiset estivät toiveen toteutumisen laissa olevan porsaanreiän nojalla. Hänen toinen toiveensa oli, että hänen kaikki valmiit teoksensa koottaisiin esille yhteen paikkaan. Tämä toteutui täydellisesti vasta vuonna 1987, kun Lontoon Tate Britain -museoon avattiin Clore Gallery.[14]

Merkitys ja perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinkin anglosaksinen taidehistoria pitää Turneria yhtenä 1800-luvun merkittävimmistä maisemamaalareista.[11] Turner oli 1800-luvun Britannian monipuolisin ja menestynein, mutta myös kiistellyin taidemaalari.[15] Hänen rohkea tyylinsä herätti sekä kitkerää kritiikkiä että ihailua.[16] Turner oli koko uransa ajan näkyvä ja vaikutusvaltainen hahmo Kuninkaallisen taideakatemian opettajana, ja hetken akatemian johtaja vuonna 1845.[15] Taidekriitikko John Ruskinista tuli Turnerin suuri tukija jo hänen eläessään. Ruskin nosti vuoden 1843 teoksessaan Modern painters Turnerin aikansa maalaustaiteen suurimmaksi mestariksi.[3] Vaikka Turnerin työ perustui aiempaan traditioon, hän vei työllään maalaustaidetta uuteen suuntaan. Häntä pidetään yhtenä abstraktin taiteen edelläkävijöistä.[15][17]

Teokset ja tyyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lehti Turnerin luonnoskirjasta vuodelta 1845, vesiväri paperille[18]

Monipuolista Turneria ei voi lukea ehdottomasti mihinkään tiettyyn kategoriaan. Ensisijaisesti hän on kuitenkin romanttinen maisemamaalari.[19] Turnerin tunnetuimpien teosten tunnuspiirteitä ovat voimakkaat luonnontunnelmat.[17] Hän ilmaisi ylevää kuvaamalla äärimmäisiä sääoloja ja luonnonkatastrofeja. Hän kuvasi varsinkin myöhäiskauden töissään erityisen usein vettä ja myrskyjen, tulvien ja kaatosateiden kaltaisia ääriolosuhteita. Turner maalasi taulunsa valmiiksi ateljeessaan matkoillaan tekemiensä luonnosten ja muistiinpanojen pohjalta.[19]

Turnerin maine perustuu öljymaalauksiin, vaikka hän oli myös taitava vesivärimaalari ja suunnitteli grafiikkaa.[17] Akvarelleissaan Turner työsti maiseman kerros kerrokselta käyttäen hyväkseen värien läpikuultavuutta.[20]

Turnerin teoksista tuli hänen uransa aikana vähitellen muodoltaan ja tekniikaltaan yhä vapaamuotoisempia. Kuvatun maiseman yksityiskohtia tärkeämmiksi tuli tunnelman, valon ja värin kuvaaminen.[16] Teokset lähestyivät abstraktia ilmaisua.[17] Varsinkin Turnerin myöhäiskauden teosten raju, fyysinen ilmaisuvoima ja tekniikka hätkähdyttävät katsojaa edelleen.[21]

Liber Studiorum

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turner valmisti vuosina 1806–1819 taidegrafiikasta 71 teosta kattavan vedoskokoelman Liber Studiorum – Tutkielmien kirja. Sen ensisijainen tarkoitus oli opettaa maisemamaalauksen eri alalajeja, kuten historiallisia maisemia, vuoristomaisemia, merimaisemia, pastoraaleja ja arkkitehtonisia näkymiä. Turnerin grafiikan vedokset levisivät ympäri Euroopan, jonka takia hänen vaikutteensa siirtyivät muille taiteilijoille. Alun perin kokoelmaan piti kuulua sata teosta, mutta Turner jätti tekemisen kesken. Suomessa näistä Turnerin teoksista saivat vaikutteita Wrightin veljekset.[22]

Tärkeimpiä töitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
nimi valmistumis-
vuosi 		koko tekniikka sijainti huomioita kuva
Kalastajat merellä[23] 1796 91 × 122 cm öljymaalaus Tate Britain Ensimmäinen Turnerin Kuninkaalliseen akatemiaan näytteille asettama työ.[24]
Calaisin satamalaituri 1803 172 × 240 cm öljymaalaus National Gallery (Lontoo) Maalaus perustuu Turnerin ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan tekemään luonnokseen.[25]
Lumimyrsky: Hannibal joukkoineen ylittämässä Alppeja 1812 144,7 × 236 cm öljymaalaus Tate Britain Hannibalin sotilaat ylittävät Alppeja[26] vuonna 218 eaa.[27]
Odysseus pilkkaa Polyfemosta 1829 132,7 × 203 cm öljymaalaus National Gallery Kohtaus Odysseiasta, jossa Odysseus seisoo laivansa kannella ja pilkkaa Polyfemosta,[28] joka on piilossa vasemmalla olevan vuoren takana.
Sotalaiva Temerairen viimeinen matka 1839 90,7 × 121,6 cm oljymaalaus National Gallery Trafalgarin taistelussa 1805 ollutta sotalaivaa hinataan viimeiselle ankkuripaikalle purettavaksi.[29]
Venetsia nähtynä Canale della Giudeccalta 1840 61 × 91,4 cm öljymaalaus Victoria & Albert Museum Yksi Turnerin monista Venetsian näkymistä.[30][31]
Sadetta, höyryä ja vauhtia 1844 91 × 121,8 cm öljymaalaus National Gallery Veturi ylittää Thamesjoen siltaa. Teosta on tulkittu Turnerin romanttiseksi näkemykseksi teollisen vallankumouksen teknisestä edistyksestä.[32] Maalauksen silta on melko varmasti Maidenheadin silta.[33]

Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2012 Tampereen taidemuseossa oli näytteillä Turnerin teoksista koottu Matkalla-näyttely. Se käsitti grafiikkaa ja akvarelleja vuosilta 1807–1832. Mukana oli 71 vedosta kattava grafiikan vedoskokoelma Liber Studiorum sekä historia- ja maisema-aiheisia akvarelleja. Näyttely oli toteutettu yhteistyössä Bury Art Museumin kanssa, jonka kokoelmista lähes kaikki näyttelyn teokset oli lainattu. [34]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mr. Turner, elämäkertaelokuva
  • Turner-palkinto, Tate Galleryn vuosittain myöntämä, J. M. W. Turnerin mukaan nimetty kuvataiteen palkinto

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Carriere, Massimo (ed.): Pinx. Maalaustaiteen mestareita 3. Weilin+Göös, 2004 (italiankielinen alkuteos 1999). ISBN 951-0-29197-8

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Joseph Mallord William Turner Britannica (englanniksi)
  2. ↑ Slave Ship (Slavers Throwing Overboard the Dead and Dying, Typhoon Coming On) collections.mfa.org. Viitattu 30.8.2021. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Brown, David Blayney: Joseph Mallord William Turner 1775–1851. Tate Gallery UK, 5.12.2012. ISBN 978-1-84976-386-8 Teoksen verkkoversio (viitattu 29.8.2021). (englanniksi)
  4. ↑ a b c Carriere 2004 s. 84.
  5. ↑ a b Carriere 2004 s. 84–85.
  6. ↑ a b c d Carriere 2004 s. 85–88.
  7. ↑ Basle www.nga.gov. Viitattu 30.8.2021. (englanniksi)
  8. ↑ a b c Carriere 2004 s. 86–88.
  9. ↑ Carriere 2004 s. 87–88.
  10. ↑ The Burning of the Houses of Lords and Commons, October 16, 1834 philamuseum.org. Viitattu 30.8.2021. (englanniksi)
  11. ↑ a b c d J. M. W. Turner, Biography, Paintings, Watercolors, & Facts Encyclopedia Britannica. Viitattu 30.8.2021. (englanniksi)
  12. ↑ Brown, David Blayney (ed.): 1836–47 Modern painter, J. M. W. Turner: Sketchbooks, Drawings and Watercolours. Tate Gallery, 1.12.2012. ISBN 978-1-84976-386-8 Teoksen verkkoversio (viitattu 29.8.2021). (englanniksi)
  13. ↑ Carriere 2004 s. 89.
  14. ↑ Carriere 2004 s. 112–114.
  15. ↑ a b c Joseph Mallord William Turner (1775–1851) metmuseum.org. Viitattu 30.8.2021. (englanniksi)
  16. ↑ a b Turner, Joseph Mallord William, 1775–1851 artuk.org. Viitattu 29.8.2021. (englanniksi)
  17. ↑ a b c d Eeva Lennon: Lontoon Tate esittelee William Turnerin juuret Yle.fi. Viitattu 23.9.2009.
  18. ↑ Joseph Mallord William Turner, 1775–1851, British, The Channel Sketchbook, ca. 1845 Yale Center for British Art. Arkistoitu 30.8.2021. Viitattu 22.8.2021. (englanniksi)
  19. ↑ a b Carriere 2004 s. 90–91.
  20. ↑ Carriere 2004 s. 92.
  21. ↑ “Turner’s Whaling Pictures” at the Met newcriterion.com. Viitattu 30.8.2021. (englanniksi)
  22. ↑ Aino Heikkonen: Grafiikka oli maalarin leipä. Aamulehti, 25.8.2012, s. B25.
  23. ↑ Carriere 2004 s. 87.
  24. ↑ Fishermen at Sea exhibited 1796 Tate Britain. Viitattu 12.6.2016. (englanniksi)
  25. ↑ Calais Pier National Gallery. Viitattu 12.6.2016. (englanniksi)
  26. ↑ Snow Storm: Hannibal and his Army Crossing the Alps exhibited 1812 Tate Britain. Viitattu 12.6.2016. (englanniksi)
  27. ↑ Hannibal Biography. A&E Television Networks. Viitattu 12.6.2016. (englanniksi)
  28. ↑ Ulysses deriding Polyphemus - Homer's Odyssey National Gallery. Arkistoitu 23.6.2016. Viitattu 12.6.2016. (englanniksi)
  29. ↑ The Fighting Temeraire National Gallery. Viitattu 12.6.2016. (englanniksi)
  30. ↑ Venice from the Giudecca Victoria & Albert Museum. Viitattu 12.6.2016. (englanniksi)
  31. ↑ Turner and Venice Kimbella Art Museum. 2003. Viitattu 12.6.2016. (englanniksi)
  32. ↑ Emil Krén & Daniel Marx.: Rain, Steam and Speed The Great Western Railway Web Gallery of Art. Viitattu 12.6.2016. (englanniksi)
  33. ↑ Rain, Steam, and Speed - The Great Western Railway National Gallery. Viitattu 12.6.2016. (englanniksi)
  34. ↑ Väärämäki, Heidi: Maisemataidetta Tampereen taidemuseossa: uudet näyttelyt avautuvat lauantaina 25. elokuuta 24.8.2012. Tampereen kaupunki. Viitattu 15.12.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=William_Turner&oldid=22817189”