Boheemi
Boheemi on 1800-luvulla Ranskassa yleistynyt termi, joka kuvaa taiteilijoita ja kirjailijoita, jotka viettävät erikoista ja epäsäännöllistä elämää.
Alun perin sana boheemi tarkoitti Tšekin historiallisen alueen Böömin (lat. Bohemia) asukasta. Nykymerkitys tulee ranskalaisten 1400-luvun uskomuksesta, jonka mukaan romanit tulivat Böömistä.[1] Alkuperäiset boheemit taiteilijat muistuttivat ranskalaisten mielestä vaeltelevia mustalaisia, jotka elivät vakiintuneiden yhteiskunnallisten tapojen ulkopuolella, vähät välittäen sovinnaisempien piirien paheksunnasta.
Boheemeihin elämäntapoihin kuului poikkeukselliset, perinteisten ja yleisten tahojen kanssa pahasti ristiriidassa olleet poliittiset näkemykset, vakaumukset ja mielipiteet joita heijastettiin käytännössä usein varsin vapaamielisen seksuaalisuuden harjoittamisen, materiaalisesti erittäin vaatimattoman elämäntavan ja vaihtoehtoisen/vapaaehtoisen köyhyyden kautta. Lisäksi boheemikulttuuriin kuuluu eräänlainen "kurjuuden romantisointi".[2]
Henri Murgerin novellikokoelma Scènes de la vie de bohème (Boheemielämää, 1845) popularisoi termin Ranskassa. Sen teemat esiintyivät paljolti myös myöhemmin Giacomo Puccinin oopperassa La bohème (1896). Englanniksi termi yleistyi William Makepeace Thackerayn romaanissa Vanity Fair (1848), ja Britanniassa boheemin elämäntavan aikakaudeksi lasketaan erityisesti 1900-luvun kolme ensimmäistä vuosikymmentä, viktoriaanisen ajan lopusta toiseen maailmansotaan.[2]