Venäjän keisarin kolmikantainen neuvotteluryhmä
| Venäjän keisarillinen kolmikanta | |
|---|---|
 Keisari Aleksanteri I:n rintakuva Helsingin yliopiston kirjaston katetulla sisäpihalla |
|
| Valtio |
 Venäjän keisarikunta |
| Perustettu | marraskuussa 1808 |
| Lakkautettu | tammikuun lopussa 1809 |
| Edustus | Keisari Aleksanteri I, Venäjän hallituskomitea sekä Suomen edustusto (Suomen lähetyskunta) |
Venäjän keisarin kolmikantainen neuvotteluryhmä oli Pietarissa 1808 marraskuusta – 1809 tammikuun loppuun asti toiminut, keisari Aleksanteri I:n, määräyksestä perustettu kolmikantainen neuvottelukunta, joka koostui kolmesta keisarin edustajasta sekä Suomen lähetyskunnasta[1]. Ryhmässä käytiin neuvotteluja sodan jälkeisen ajan Suomen hallinnosta.
Hallintomuoto ja hallintoa koskevat esitykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen lähetyskunnan esitykset koskivat Suomen itsehallintoa kuten Keisarillisen senaatin talous ja oikeusosaston perustamista, keskushallinnon johdon asettamista, kenraalikuvernementin viraston perustamista, väliaikaisen Keisarillinen hallituskonseljin ja keskuspankin [2] perustamista, hallintolaitosta koskevia yleisiä esityksiä, hallinnon keskusjohtoa koskevia esityksiä, sekä Georg Magnus Sprengtportenin nimittämistä Suomen kenraalikuvernööriksi [3].
Lähetyskunnan Suomen tarpeista annettuihin esityksiin oli vastaukset laatinut kolmimiehinen hallituskomitea [3], johon kuuluivat Suomen kenraalikuvernööriksi vastikään kutsuttu G.M. Sprengtporten ja venäläiset sotaministeri A. Araktšejev ja ulkoministerin apulainen kreivi Aleksandr Saltykov. Suomen kannalta merkityksellistä oli, että jo tässä ensimmäisessä virallisessa neuvottelussa suomalaisten edustajien kanssa Venäjän keisari tunnusti Suomen erityisaseman eikä näin rajoittanut lähetystön roolia tavanomaisen hallitsijan vakuutuksen ja alamaisilta audienssin yhteydessä annetun valtioaktin [4] antaman uskollisuuden valan, näin lähetyskunnalle muodostui riippumattomassa neuvotteluasemassa vapaamuotoinen esitysoikeus.
Neuvottelukunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keisari
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hallituskomitea
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kenraali Georg Magnus Sprengtporten.
- Sotaministeri Aleksei Araktšejevin
- Apulaisulkoministeri Aleksandr Saltykov
Lähetyskunnan edustusto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen lähetyskunnan edustusto, Suomen säädyistä lukuun ottamatta; kenraali Ernst Gustaf von Willebrandia, rehtori Gabriel Erik Haartmania ja asessori Robert Henrik Rehbinderiä[1].
Tammikuussa 1809 saapuneet jäsenet[1]
- aateli, tuomari Carl Arvid Krabbe (Vaasan lääni)
- pappi, rovasti Nils Johansson Aejmelaeus (Vaasan lääni)
- pappi, rovasti Matthias Castrén (Oulun lääni)
- porvari, raatimies Herman Höckert (Vaasa, Vaasan lääni)
- porvari, raatimies Carl Magnus Engman (Oulu, Oulun lääni)
- talollinen, lautamies Pehr Klockars (Vaasan lääni)
- talollinen, Matti Pikkarainen (Oulun lääni)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Robert Castrén: Finska deputationen 1808–1809. G.W. Edlund, 1879. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.10.2022). (ruotsiksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c 31.10.1939 Vaasa no 294, s. 4 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 23.1.2023.
- ↑ Antti Kuusterä & Juha Tarkka: Suomen Pankki 200 vuotta I: Keisarin kassasta keskuspankiksi (s. 27–28.) Otava, Helsinki. 2011. Viitattu 7.11.2022.
- ↑ a b K. W. Rauhala: Suomen keskushallinnon järjestämisestä vuosina 1808-1817 Helsinki. (pdf) 1910. Suomen historiallinen seura. Viitattu 6.11.2022.
- ↑ Kati Katajisto: Isämaamme keisari eliitin kansallisen identiteetin murros ja suomalaisen isänmaan rakentuminen autonomian ajan alussa (pdf) (s. 92–99) 31.5.2008. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta. Viitattu 6.11.2022.