Matti Pikkarainen
| Matti Pikkarainen | |
|---|---|
 Suomen lähetyskunnan edustaja |
|
|
talonpoikaissäädyn edustaja Suomen pietarin lähetyskunnassa 5. tammikuuta 1809 – 31. tammikuuta 1809.
|
|
Valtiopäivämies  |
|
|
talopoikaissäädyn edustaja Norrköpingissä 15. maaliskuuta – 15. kesäkuuta 1800.
|
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1760 Oulujoki, Oulu, Ruotsin valtakunta |
| Kuollut | 26. kesäkuuta 1811 (50-51 vuotta) Oulujoki, Oulu, Suomen suuriruhtinaskunta |
| Kansalaisuus | Ruotsi 1760– , Suomi 1809– |
| Ammatti | maanviljelijä |
| Vanhemmat | isä; Aapo Heikinpoika Pikkarainen ja äiti; Riitta Juhon tytär Pikkarainen (Isteri) |
| Puoliso | Elisabeth Pikkarainen os.Tuohino |
| Tiedot | |
| Sotilaspalvelus | |
| Kunniamerkit | lähetyskunnan mitali |
Matti Abrahaminpoika Pikkarainen (1760 Oulujoki – 26. kesäkuuta 1811[1]) oli suomalainen talollinen, maakäräjäkunnan lautamies, valtiopäivämies[2] ja Suomen lähetyskunnan jäsen.[3][4]
Työura ja perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkarainen oli varakas talonpoika ja lautamies, joka oli talonpoikaissäädyn edustajana vuoden 1800 Norrköpingin valtiopäivillä.[2][5] Hänet valittiin Oulun läänin talonpoikien edustajana myös Pietarissa Suomen sodan aikana vuonna 1808 vierailleeseen Suomen lähetyskuntaan[3], tosin muiden Oulun läänin edustajien tavoin hän saapui Pietariin vasta 5. tammikuuta 1809[6][4][7][8], jolloin lähetyskunnan työ oli käytännössä jo päättynyt.[9]
Pikkarainen oli tunnettu taitavana koskenlaskijana. Kirjailija Sara Wacklin kertoo teoksessaan Sata muistelmaa Pohjanmaalta Pikkaraisen laskeneen vuoden 1800 valtiopäivien aikaan Norrköpingissä Motalanvirran kosken rakentamassaan veneessä Ruotsin kuninkaallisen perheen ja suuren yleisön edessä. Wacklinin mukaan kuningas Kustaa IV Aadolf ja kuningatar Fredrika Dorotea todistivat Pikkaraisen koskenlaskutaitoja myös vieraillessaan Oulussa kesällä 1802.[5]
Pikkaraisen vanhemmat: olivat Aapo Heikinpoika Pikkarainen ja Riitta Juhon tytär Pikkarainen (Isteri). Hänen puolisonsa oli Elisabeth Pikkarainen os. Tuohino (1744–1808). Heillä oli tytär Liisa Matitytär Toppinen (1788–1870)[10]
Kunnianosoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähetyskunnan mitali, jul. 17. marraskuuta 1808.[11][12][13]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kuvien tarkastelu - Kansallisarkisto | Asiointipalvelu Astia astia.narc.fi. Viitattu 24.1.2023.
- ↑ a b Ludvig Mårtensson: Förtecking över bondeståndets ledamöter vid riksdagarna 1710–1800 (1937), s. 195 (pdf) Viitattu 25.3.2022.
- ↑ a b 31.10.1939 Vaasa no 294, s. 4 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 23.1.2023.
- ↑ a b 8.4.1939 Savon Sanomat no 41, s. 11 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 22.1.2023.
- ↑ a b Sara Wacklin: Satanen muistelmia Pohjanmaalta: 11. Koski ja Pikkarainen (1844) Viitattu 25.3.2022.
- ↑ 21.3.1939 Ilkka no 78, s. 10 (Talopoikain keisarissakäynti 1808) digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 17.2.2024.
- ↑ 22.4.1939 Iisalmen Sanomat no 45, s. 12 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 22.1.2023.
- ↑ 4.4.1939 Uusi Häme no 39, s. 4 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 22.1.2023.
- ↑ Hugo Schulman: Striden om Finland 1808-1809 (1909), s. 374 Runeberg.org. Viitattu 25.3.2022.
- ↑ Kuvien tarkastelu - Kansallisarkisto | Asiointipalvelu Astia astia.narc.fi. Viitattu 24.1.2023.
- ↑ Emanuel Thelningin maapäivämaalaus ja Porvoon tapahtumat - PDF Free Download docplayer.fi. Viitattu 5.1.2023.
- ↑ Suomen lähetyskunnan kunniamerkki (pdf) acrobat.adobe.com. Viitattu 5.1.2023.
- ↑ Lähetyskunnan talonpoikaismitali (pdf) acrobat.adobe.com. Viitattu 5.1.2023.