Keisarillinen hallituskonselji
 |
Tämä artikkeli tai sen osa sisältää päällekkäistä tietoa artikkelin Suomen senaatti kanssa. Yhdistämisestä saatetaan keskustella artikkelin keskustelusivulla. |
_Keisarillinen_Suomen_Senaatti_1809-1909.jpg)
Keisarillinen hallituskonselji on Keisarillisen kolmikantaisen neuvotteluryhmän esityksestä perustettu Suomen Suuriruhtinaskunnan ylin hallintoelin eli Suomen ensimmäinen hallitusneuvosto,[1] talous ja oikeusosasto.
Avajaisseremonia pidettiin Turun aurajoen rannassa 2. lokakuuta 1809[2]. Hallitusneuvosto nimettiin vuonna 1816 Suomen keisarilliseksi senaatiksi. Konseljin ensimmäiset kymmenen jäsentä valittiin aikaisemmin saman vuoden maaliskuussa pidetyillä Porvoon valtiopäivillä, valitut hallitusjäsenet ja virkamiehet koostuvat muun muassa hallituksen konseljipresidentistä ja hallituksen esittelijäsihteereistä[2].
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konseljin avajaisjuhlallisuus pidettiin Turussa 2. lokakuuta 1809[2] aamupäivän jumalanpalveluksella kello 10:45 minkä jälkeen jäsenet ja virkamiehet kokoontuivat kenraalikuvernööri M. Barclay de Tollyn asunnolle Brinkkalan taloon vanhalle suurtorille[2]. missä Kenraalikuvernööri piti avajaispuheen keisarin Porvoosta tuodun valtaistuimen edessä. Tämän jälkeen luettiin konseljin ensimmäinen ohjesääntöpainos ja jäsenten asettamiskirjeet. Ensimmäisessä istunnossa virkavalan vannoi 10 jäsentä.
Ensimmäinen plenum
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hallituskonseljin ensimmäisessä plenumin työistunnossa 3.marraskuuta. esittelijäsihteerit vannoivat virkavalan[2]. Ensimmäinen päätös koski yleisölle annettavaa julistusta, jonka konselji päätti antaa kenraalikuvernöörin ehdotuksesta kokoontumisensa johdosta. Julistuksessa konselji esiintyi ensimmäisen kerran ”Hänen Majesteettinsa Keisarin korkeassa nimessä”. ”Me Alexander I:nen” käski ”kaikkia asianomaisia noudattamaan mitä tämä konselji meidän korkeassa nimessämme käskee ja määrää”[2]. Julistuksessa konselji esitti ohjesääntönsä johdannon hengessä tulevia suuntalinjoja. Sen tarkoituksena ”oli säilyttää perusteiden yhdenmukaisuus ja antaa laeille voimaa, elinkeinoille eloa ja valistukselle kasvuvoimaa”. Ensimmäisessä istunnossa vahvistettiin myös konseljin ohjesäännön ruotsinkielinen käännös ja tehtiin päätös sen suomentamisesta[2].
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pentti Ahmas oikeustieteen lisensiaatti kihlakunnantuomari: Oikeudenkäynnin yhdenmukaistaminen 1800-luvulla (pdf) Helsingin oikeustieteellinen tiedekunta. 10. 6. 2005. Viitattu 11.11.2022.
- ↑ a b c d e f g Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja: Valtioneuvoston kanslia 200 vuotta Kansliatoimituskunnasta pääministeriöksi (pdf) (s.19-28) vnk.fi. 11/2011. Viitattu 11.11.2022.