Vaasa Line

Yksi Vaasa Linen loppuvuosien laivoista oli oikealla näkyvä M/S Wisa, kuvattuna Hampurin satamassa vuonna 1969.

Vaasa Line oli suomalainen rahtilaivalinja ja -varustamo, joka hoiti etenkin 1960-luvulla Euroopan ja Pohjois-Amerikan länsirannikon välistä valtamerilinjaa nimeltä Hanseatic–Vaasa Line. Vuonna 1955 perustetun linjan toinen perustaja suomalaisen Vaasan Laiva Oy:n rinnalla oli länsisaksalainen Hanseatische Reederei Emil Offen, ja linja kulki Keski-Euroopan satamista Atlantin yli ja Panaman kanavan läpi Yhdysvaltojen ja Kanadan Tyynenmeren satamiin aina Havaijille saakka. Linjan alukset kuljettivat Euroopasta muun muassa saksalaisia autoja ja toivat paluurahtina muun muassa viljaa, siemeniä, säilykkeitä ja kappaletavaraa. Kun Vaasa Linen liikenne 1960-luvun alussa ulotettiin Keski-Euroopasta Suomeen asti, siitä tuli kolmas tärkeä suomalainen valtamerilinja Suomen Etelä-Amerikan linjan ja Finnlinesin rinnalle. Vaasa Linen toiminta loppui konkurssiin 23 vuoden jälkeen vuonna 1978.

Historiaa

Vaasa Linen nimi ja syntyhistoria juontaa juurensa eteläpohjalaisen Heikki Kurikan vuonna 1931 perustamaan Vaasan Laiva Oy:öön, hakurahtivarustamoon joka alkuun kuljetti muun muassa puutavaraa Suomesta Keski-Eurooppaan. Vaasa Line -linjaa perustettaessa Vaasan Laiva Oy:llä oli asettaa liikenteeseen kaksi noin 10 000 dw-tonnin moottorialusta, M/S Korsholma ja M/S Vaasa, joka tuli tunnetuksi muun muassa ennätyksellisestä lähes 900 Volkswagen Kuplan kertalastista Hampurista Kanadan Vancouveriin. 1960-luvun taitteessa nämä laivat myytiin pois ja korvattiin 1962 valmistuneella, 13 000 dw-tonnin M/S Vaasa Leaderillä. Sen kumppaniksi tuli Wihurin yritysryhmään kuuluneen Suomen Tankkilaivan omistama suunnilleen samankokoinen M/S Wiiri. Samalla linjaa jatkettiin Keski-Euroopan satamista ulottumaan laivojen kotimaahan Suomeen asti, ja vuonna 1964 Vaasan Laiva ja Suomen Tankkilaiva perustivat linjan operointia varten yhteisyrityksen Vaasa Line Oy.

Suomen Tankkilaiva -yhtiö alkoi panostaa valtamerilinjaan tuomalla sille vuosittain yhden aluksen lisää: M/S Wihuri 1965, M/S Wisa 1966, M/S Wilke 1967, M/S Wiima 1968 ja M/S Wirta 1969. Seitsemän aluksen voimin kyettiin 1970-luvun vaihteessa tarjoamaan suora yhteys Suomesta Tyynellemerelle kahden viikon välein. Vaasan Laivan jouduttua taloudellisiin vaikeuksiin Suomen Tankkilaiva osti sen tytäryhtiökseen vuonna 1968 ja hallitsi siitä lähtien Vaasa Linea yksin.

Vaasa Line taisteli 1960-luvun puoliväliin asti ns. linjakonferenssin eli varustamojen muodostaman kartellin kanssa Panaman kanavan kautta palaavien laivojensa oikeudesta ottaa paluulastiksi eteläamerikkalaista kahvia, mitä vastusti etenkin konferenssiin kuulunut Johnson Line -konsernin ruotsalaisvarustamo. Lopulta Suomen itsenäisyyspäivänä 1965 Vaasa Leader toi linjan ensimmäisen kahvilastin Suomeen Kolumbian Santa Martasta. Sen jälkeen kahvilasteja päästiin hakemaan monista Väli-Amerikankin satamista, mutta suurimpina kahvinnoutopaikkoina pysyivät Kolumbian Santa Marta, Buenaventura ja Cartagena. Keväällä 1966 Vaasa Line sai myös oikeuden menomatkoilla purkaa suomalaisia metsäteollisuustuotteita Kolumbian ja Venezuelan satamiin. Tuolloin Wihuri alkoi markkinoida Vaasa Line -liikennettä Suomessa nimellä Kultaisen Lännen Linja, joka vie Suomesta metsäteollisuustuotteita ja tuo tänne Amerikoiden herkkuja, kuten kahvia ja Kalifornian hedelmäsäilykkeitä.

1970-luvulle tultaessa konttiliikenteeseen perustuvat alukset alkoivat vallata valtamerilinjoillakin alaa niin, että Hanseatic–Vaasa Linen saksalaiskumppani Emil Offen vetäytyi yhteistyöstä 1971. Myös Suomen Tankkilaiva alkoi myydä pois linjan aluksia, viimeisenä Vaasa Leaderin Kiinaan vuonna 1973. Tyynenmeren linjaa yritettiin vielä pitää yllä saksalaisalusten voimin, mutta toiminnan alamäki jatkui niin, että Vaasa Line Oy:n lisäksi koko Wihurin laivanvarustustoiminta ajautui konkurssiin 1978.