Uuno Epsanjassa
| Uuno Epsanjassa | |
|---|---|
 Elokuvan alkutunnus. |
|
| Ohjaaja | Ere Kokkonen |
| Käsikirjoittaja | Ere Kokkonen |
| Tuottaja | Pertti Pasanen |
| Säveltäjä | Jaakko Salo |
| Kuvaaja | Mara Kakko |
| Leikkaaja | Eva Jaakontalo |
| Lavastaja | Kristine Elo |
| Pääosat |
Vesa-Matti Loiri Marjatta Raita Tapio Hämäläinen Marita Nordberg |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Filmituotanto Spede Pasanen Oy |
| Ensi-ilta | 27. syyskuuta 1985 |
| Kesto | 100 minuuttia |
| Alkuperäiskieli |
suomi espanja |
| Katsojat | 607 939 |
| Edeltäjä | Uuno Turhapuro armeijan leivissä |
| Seuraaja | Uuno Turhapuro muuttaa maalle |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Uuno Epsanjassa on vuonna 1985 ensi-iltansa saanut, järjestyksessä kymmenes Uuno Turhapuro -elokuva. Elokuva oli vuoden 1985 katsotuin kotimainen elokuva; se ohitti Rauni Mollbergin Tuntemattoman sotilaan ja ylti kolmanneksi menestyneimmäksi Turhapuro-elokuvaksi.[1] Elokuvateattereissa sen kävi katsomassa 607 939 katsojaa.[2] Televisiossa elokuva on esitetty useita kertoja.
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva sai alkunsa, kun äänittäjä Pekka Lampela valitti talvella 1984–1985 Hei kliffaa hei -elokuvan kuvauksissa ohjaaja Ere Kokkoselle, että aina elokuvien kuvauksissa saa palella. Ere lupasi, että seuraavassa elokuvassa et palele, ja keksi tehdä Turhapuro-elokuvan Espanjassa.[1]
Elokuvan golf-kohtausta tehtäessä samalla golfkentällä oli pelaamassa näyttelijä Sean Connery. Työryhmä ajatteli kutsua hänet mukaan elokuvaan pieneen cameorooliin, mutta loppujen lopuksi kukaan työryhmän jäsenistä ei iljennyt kutsua ”suurta legendaa” mukaan elokuvaan[3] (joskin Ere Kokkonen mainitsee myöhemmin muistelmissaan, että pyynnöstä huolimatta Connery olisi kieltäytynyt kohteliaasti cameoroolista). Uunon härkätaistelukohtauksissa kokeiltiin aluksi käyttää paikallista näyttelijää, mutta hän ei ollut tarpeeksi turhapuromainen, joten Vesa-Matti Loiri päätti kokeilla itse.[1] Elokuvassa nähdään myös Loirin Nasse-setä-hahmo[1] sekä porilaisten urheiluautoilijoiden keksintö ”kaksikeulainen auto”. Elokuvaa kuvattiin Hotel Del Golfissa Marbellassa.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva alkaa, kun huolestunut Elisabeth soittaa äidilleen aamuyöllä: Uuno ei ole tullut kotiin ja Elisabeth pelkää, että hänelle on sattunut jotakin. Uuno soittaa vaimolleen puhelinkioskista ja esittää olevansa naapuri Kotkala-Hammaslärvänen, joka pyytää Elisabethia pudottamaan viestin heidän postiluukkuunsa Kotkala-Hammaslärväsen vaimolle. Sillä välin Uuno hiipii Turhapurojen asuntoon ja nukahtaa sohvalle. Raivostunut Elisabeth tivaa Uunolta, missä tämä on luurannut koko yön. Uuno selittää olleensa etsimässä yövahdin työtä.
Uuno saakin lopulta työtä Halpamatkat-matkatoimiston oppaana käytyään ensiksi kirjekurssin. Uunon appiukko vuorineuvos Tuura ei ehdi saada tärkeään miljardikauppaan edellyttävään paperiinsa liikenneministerin allekirjoitusta. Lopulta kuullessaan liikenneministerin lähteneen lomalle Espanjaan Marbellaan, tämä päättää lähteä vaimonsa Reetan ja tyttärensä Elisabethin kanssa Marbellaan metsästämään allekirjoitusta, ja Tuura iloitsee saavansa olla kaksi ihanaa viikkoa tuhansien kilometrien päässä Uunosta. Tuuran onni haihtuu nopeasti, sillä Uuno onkin matkaoppaana juuri hänen lennollaan ja matkalla. Samassa lentokoneessa on myös Sörsselssön, joka on mennyt naimisiin samana päivänä, mutta oikeasta vaimosta ei ole varmuutta.
Espanjaan päästyään seurue matkustaa juuri ja juuri kasassa pysyvällä maasturilla lentokentältä hotellille, jossa Tuuralta meinaa pettää hermo, sillä heillä ei olekaan huoneita hotellissa vaan he joutuvat yöpymään hotellin pihassa olevassa teltassa. Sen sijaan Uuno ja Sörsselssön majoittuvat hotelliin esittäen avioparia.
Uima-altaalla Uuno huomaa hotellin johtajattareksi paljastuvan Rosita De Carlosin (Satu Silvo), ja kiinnostuu tästä kovasti. Heidän välilleen syntyy kuuma lomaromanssi ja Uuno on jopa valmis avioitumaan kuvankauniin, varakkaan ja ominaisuuksiltaan täydellisen Rositan kanssa, mutta palaa Elisabethin luokse. Syyksi kerrotaan Rositan tahto kasvattaa varallisuuttaan, Uunon tahtoessa nauttia jo kerätystä omaisuudesta. Yksin häämatkalle vahingossa päätynyt Sörsselssön menee elokuvan lopussa naimisiin Rositan kanssa. Sörsselssön oli periaatteessa naimisissa Suomesta lähtiessään, mutta hänen tuore vaimonsa ei ehtinyt lennolle, ja otti lopulta avioeron.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vesa-Matti Loiri | … | Uuno Turhapuro / Nasse-setä |
| Marjatta Raita | … | Elisabeth Turhapuro |
| Tapio Hämäläinen | … | vuorineuvos Tuura |
| Marita Nordberg | … | rouva Tuura |
| Spede Pasanen | … | Härski Hartikainen |
| Simo Salminen | … | insinööri Sörsselssön |
| Satu Silvo | … | Rosita de Carlos |
| Ville-Veikko Salminen | … | José, hotellin portieeri |
| Yrjö Parjanne | … | Reino, liikenneministeri |
| Elli Castrén | … | Tuuran sihteeri |
| Hellevi Seiro | … | Sörsselssönin kihlattu |
| Eila Pehkonen | … | Kaarina Kirppo |
| Tiina Brännare | … | nuori aviovaimo lentokoneessa |
| Tarja Siimes | … | neiti Stendöör, liikenneministerin sihteeri |
| Seppo Laine | … | poliisi |
| Jyrki Kovaleff | … | poliisi |
| Juhani Kumpulainen | … | pappi |
| Riitta Väisänen | … | Sörsselssönin uusi vaimo |
| Anna-Maija Kokkonen | … | liikenneministerin vaimo |
| Marja Österberg | … | Sörsselssönin kihlatun seuralainen |
| Jenni Loiri | … | Nasse-sedän hoidokki |
| Joonas Loiri | … | humalaisen isän lapsi |
| Riitta Loiri | … | Nasse-sedän häiritsemä nainen |
| Kiti Kokkonen | … | tyttö uima-altaalla |
| Irma Aaltonen | … | lentomatkustaja |
| Tauno Lahtinen | … | lentomatkustaja |
| Jukka Hirvikangas | … | mies hotellin altaalla |
| Ere Kokkonen | … | humalainen isä |
| Saija Hakola | … | katsoja härkätaistelussa |
Tekijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ohjaus: Ere Kokkonen
- Käsikirjoitus: Ere Kokkonen
- Kuvaus: Mara Kakko
- Leikkaus: Eva Jaakontalo
- Äänitys: Pekka Lampela
- Musiikki: Jaakko Salo
- Lavastus: Kristine Elo
- Puvustus: Irma Aaltonen
- Maskeeraus: Saija Hakola
- Järjestelyt: Pentti Halonen II, Tauno Lahtinen, Kari Liukkonen ja Jukka Halonen II
- Assistentit: Jussi Jalasti (kuvaus), Eero Jaakkola, Jukka Hirvikangas (äänitys) ja Petteri Kallela (järjestelyt)
- Kuvaussihteeri: Reija Virolainen
- Tuottaja: Pertti Pasanen
- Jaakko Salon studio-orkesteri: Jaakko Salo (kapellimestari), Markku Hannola, Markku Johansson, Hannu Koistinen, Heikki Laurila ja Reijo Lehtovirta
- Laulu (musiikkikappaleessa "Uuno Turhapuro"): Monica Aspelund, Maija Hapuoja ja Irma Tapio
- Laulujen sanoitus: Jukka Virtanen (musiikkikappale "Uuno Turhapuro")
- Negatiivinleikkaus: Leena Palmu
- Tuotantoyhtiö: Filmituotanto Spede Pasanen Oy, 1985
TV-esitykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähde:[4]
| Päivämäärä | Kanava | Katsojamäärä |
|---|---|---|
| 1.5.1988 | MTV1 | 1 318 000 |
| 10.5.1992 | Kolmoskanava | 878 000 |
| 1.5.2000 | MTV3 | 718 000 |
| 27.1.2002 | MTV3 | |
| 19.6.2005 | MTV3 | 665 000 |
| 29.4.2007 | MTV3 | |
| 30.12.2011 | MTV3 | |
| 23.11.2013 | MTV3 | |
| 30.8.2014 | MTV3 | |
| 11.1.2015 | MTV3 | |
| 22.7.2016 | MTV3 | 536 000[5] |
| 20.6.2018 | Sub | 124 000[6] |
| 26.12.2018 | Sub | 178 000[7] |
| 25.6.2019 | Sub | 121 000[8] |
| 30.6.2019 | Sub | |
| 10.1.2020 | MTV3 | |
| 1.7.2020 | Sub | 101 000[9] |
| 3.7.2020 | Sub | |
| 2.6.2021 | Sub | |
| 4.8.2022 | Sub | 126 000[10] |
| 28.8.2022 | Sub | 145 000[11] |
| 20.8.2023 | MTV Sub | |
| 25.7.2024 | MTV Sub |
Lisäksi elokuva oli tarkoitus esittää MTV3:lla 1. tammikuuta 2005, mutta se jätettiin Intian valtameren maanjäristyksen jälkimainingeissa vietettynä kansallisena surupäivänä pois ja tilalla näytettiin Risto Jarvan Jäniksen vuosi.[12][13]
Arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin Sanomien kriitikon Helena Yläsen mielestä Uuno Epsanjassa oli ”miesmuistiin pitkäveteisin Uuno Turhapuro -elokuva”: ”[Se] ei sisällä yhtään ainoata hölmönhauskaa tuoretta oivallusta, joita sentään heikoimmissakin Turhapuroissa on tähän saakka ollut ainakin yksi, yksi hetki, jonka vuoksi kaikki vaiva ei ole mennyt hukkaan. Teksti on puolihauskaa hölinää. Uunon kekseliäisyys on korkeintaan puolessa niistä ajoista, jolloin hän oli tuore aviomies.” Uuden Suomen Aune Kämäräinen oli samoilla linjoilla: ”Jostakin syystä tämä Turhapuro-elokuva tuntuu tylsemmältä ja itseään toistavammalta kuin pari kolme edellistä. – – – Vitsit ovat vähissä eivätkä vedä vertoja edes Speden TV-shown sketseille. Ihmekojeet ja -laitteet, joista ainakin Turhapuro-elokuvien pääyleisö, 10-vuotiaat lapset, ovat pitäneet, rajoittuvat nyt yhteen kaksisuuntaiseen autoon. Juopon lapsenvahdin Nasse-sedän osuus tuntuu väkisin mukaan ympätyltä ja on sitä paitsi tosi mauton.” Lapin Kansan Kari Kellokumpukaan ei innostunut elokuvasta, mutta arveli, että ”ehkä sen suosio perustuu enemmänkin suomalaisen yhteiskunnan mentaliteettiin, tapaan arvostaa asioita. Luterilaisessa työhullussa Suomessa Uuno antaa meille vapauden olla laiskoja, saamattomia renttuja. Voi kun ei tarvitsisi huolehtia rahasta, voi kun ei tarvitsisi oikoa kravattia, ja mikä pahinta, naapurilla on uusi auto ja peräti sähköhammasharja.”[14]
Video-oppaassa vuodelta 1994 Ilkka Jauhiainen sanoo ympäristönvaihdoksen tehneen hyvää Uunolle ja antaa elokuvalle kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[15]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen kansallisfilmografia 9, Vuosien 1981–1985 suomalaiset kokoillan elokuvat. Helsinki: Oy Edita Ab, 2000. ISBN 951-37-2677-0
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Kansallisfilmografia 9 s. 476
- ↑ Kansallisfilmografia 9 s. 474
- ↑ Marjamäki, Tuomas (toim.): Uuno Turhapuro Juhlakirja, s. 46. Ere Kokkonen Oy, 1998. ISBN 952-91-0167-8
- ↑ Uuno Epsanjassa (Osio "Esitystiedot") Elonet. Viitattu 9.1.2019.
- ↑ TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 29/2016 finnpanel.fi. Viitattu 26.7.2016.
- ↑ TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 25/2018 finnpanel.fi. Viitattu 25.6.2018.
- ↑ TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 52/2018 finnpanel.fi. Viitattu 12.1.2019.
- ↑ Finnpanel - TV-mittaritutkimus web.archive.org. 2.7.2019. Viitattu 18.6.2020.
- ↑ Finnpanel - TV-mittaritutkimus www.finnpanel.fi. Viitattu 6.7.2020.
- ↑ Finnpanel - TV-mittaritutkimus web.archive.org. Viitattu 29.8.2022.
- ↑ Finnpanel - TV-mittaritutkimus web.archive.org. Viitattu 29.8.2022.
- ↑ HS Verkkoliite - MTV3 ei lähetä lauantaina mainoksia web.archive.org. 30.12.2004. Viitattu 9.1.2019.
- ↑ MTV3:lla ei mainoksia 1.1.2005 Mtv3.fi. 31.12.2004. webarchive.org. Viitattu 9.1.2019.
- ↑ Suomen kansallisfilmografia, osa 9 (vuosien 1981–1985 elokuvat), s. 473–476. Helsinki:Suomen elokuva-arkisto, 2000. ISBN 951-37-2677-0.
- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0