Helena Ylänen
Riitta Helena Ylänen (5. toukokuuta 1943 Helsinki[1] – 20. joulukuuta 2018 Helsinki[2]) oli suomalainen toimittaja, joka työskenteli Helsingin Sanomien elokuvakriitikkona ja -toimittajana 36 vuotta eläkkeelle jäämiseensä 2005 saakka.[3]
Ylänen opiskeli Helsingin yliopistossa englantia ja kirjallisuutta mutta vaihtoi vuonna 1969 Sanoma Oy:n toimittajakouluun.[4] Samoihin aikoihin hän aloitti elokuva-arvostelujen kirjoittamisen Helsingin Sanomiin, ja hänet nimitettiin 1979 lehden elokuvatoimittajaksi Paula Talaskiven jälkeen.[3]
Juha Rosenqvistin pitkässä haastattelussa vuodelta 2008 Helena Ylänen kertoo ajautuneensa elokuvatoimittajaksi paitsi lapsuuden perheen yhteisen elokuvaharrastuksen myötä, myös siksi että ei olisi kyennyt tekemään uutistoimittajan töitä, haastattelemaan päivittäin vieraita ihmisiä usein heille kiusallisista asioista. Hän kertoo, ettei niinkään ajatellut lukijoita vaan Helsingin Sanomien palvelemista: hänellä on laatulehden edustajana vastuu kertoa elokuvasta asiallisesti, lukukelpoisesti ja ymmärrettävästi.[5]
Elokuvakriitikko Hannu Björkbacka luonnehti Helena Ylästä ”persoonalliseksi ääneksi, jonka arviot lukee kirjoittajan, jos ei elokuvan, takia”.[6] Toisaalta Yläsen arvostelut jakoivat mielipiteitä ja niitä syytettiin muun muassa suomalaisten elokuvien yliarvostuksesta.[3] Markku Soikkeli kutsui häntä ”kotimaisten filmien vakiokehujaksi” vuonna 2003.[7] Ylänen palkittiin Betoni-Jussilla vuonna 2017.[8]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sata parasta elokuvaa ja kymmenen kehnoa kaupan päälle. Yläsen elokuvakritiikkejä vuosilta 1977–2004. Toimittanut Kati Sinisalo. Helsingin Sanomat 2005. ISBN 952-5557-06-5
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kuka kukin on 2003, s. 1153. Helsinki 2002. ISBN 951-1-18086-X
- ↑ Tiikkaja, Samuli: Suomalaista elokuvaa määrittänyt persoonallinen ääni on poissa – elokuvatoimittaja Helena Ylänen on kuollut. Helsingin Sanomat. 20.12.2018. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 20.12.2018.
- ↑ a b c Rosenqvist, Juha: Helena Ylänen: Sata parasta elokuvaa ja kymmenen kehnoa kaupan päälle. (Arkistoitu – Internet Archive) WiderScreen-sivusto 2006/1. Viitattu 7.4.2015.
- ↑ Jokisalo, Elina: Avarakatseista ja hauskaa elokuva-arvostelua. (Arkistoitu – Internet Archive) Festival News. Tampereen elokuvajuhlien lehti. Tampereen yliopisto 2002. Viitattu 7.4.2015.
- ↑ Helena Ylänen kertoo Juha Rosenqvistille kriitikon urastaan, audio 170 min, 2008. Kritiikkipakki, Widescreen.fi. Viitattu 17.12.2024.
- ↑ Mustonen, Jari: Tähdet kertovat, kriitikko Ylänen. Elitisti.net. Viitattu 7.4.2015.
- ↑ Jokinen, Arto ym.: Yhdestä puusta. Maskuliinisuuksien rakentuminen populaarikulttuureissa, s. 149. Tampere University Press, 2003. ISBN 951-44-5559-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 5.12.2021).
- ↑ Lehtonen, Veli-Pekka: Elokuvatoimittaja Helena Ylänen palkittiin Betoni-Jussilla – ”Unohtumaton osa suomalaisen elokuvan historiaa” Helsingin Sanomat. 24.3.2017. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 20.12.2018.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- “Armoitetuille filmihulluille”, Martti-Tapio Kuuskosken ja Eero Tammen tekemä haastattelu. Filmihullu 1/2006.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuuskoski, Martti-Tapio: ”Mitä Helena sanoisi? Keskustelu Helena Yläsen kriitikkoperinnöstä” (R&A Talks 2019), Kritiikin uutiset 10.11.2019.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
