Hei kliffaa hei
Hei kliffaa hei | |
---|---|
![]() |
|
Ohjaaja | Ere Kokkonen |
Käsikirjoittaja | Ere Kokkonen |
Perustuu | Spede Show'n Auvoon & Kultsiin |
Tuottaja | Spede Pasanen |
Säveltäjä | Aarno Raninen |
Kuvaaja |
Mara Kakko Jorma Tervonen |
Leikkaaja | Alf Ekström |
Lavastaja | Vesa Tapola |
Pääosat |
Vesa-Matti Loiri Simo Salminen Hannele Lauri |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Filmituotanto Spede Pasanen Oy |
Ensi-ilta | |
Kesto | 91 min |
Alkuperäiskieli | suomi |
Katsojat | 193 130[2] |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Hei kliffaa hei (videojulkaisuna Kliffaa hei) on vuonna 1985 ensi-iltansa saanut Spede Pasasen, Ere Kokkosen, Vesa-Matti Loirin ja Simo Salmisen elokuva. Elokuva perustuu Spede Show'ssa esitettyihin Mänttien TV-asema -sketsien hahmoihin.
Spede hyödynsi tässä B-tuotannon elokuvassaan toistamiseen kustannusten vähentämiseksi videotekniikkaa ja kuvautti elokuvan kuvanauhalle, joka kopioitiin elokuvafilmille teatterilevitystä varten.[1]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kultsi (Simo Salminen) saa perinnön, josta joutuu kilpailemaan yksinkertaisen serkkupojan Wilhelm Stefanskjöldin (Kari Franck) kanssa siitä, kumpi saa osuudelleen isomman tuoton määräajassa. Kultsin neuvonantajaksi tulee Auvo (Loiri), joka asustaa hyvin varustellussa sellissä kertomansa mukaan siksi, että on hyvissä väleissä vankeinhoitolaitoksen ylijohtajan K. J. Långin kanssa. Auvo muun muassa ostaa Kultsille tämän jo omistaman talon ja esittää taitojaan breakdancessä, limbo-tanssissa ja nyrkkeilyssä. Lopussa Auvo ja Kultsi rikastuvat "kansallisilla terveyspipoilla", joiden tupsua heiluttamalla saa hartiajännityksen paranemaan ja tukankin kasvamaan. Näin kertyneestä viidestä miljoonasta markasta valtaosa saadaan tuhlatuksi taide-elokuvatuotantoon, jota kriitikot ylistävät, mutta kukaan ei mene katsomaan. Tarinan kaksi gangsteria paljastuvat elokuva- ja televisiokriitikoiksi.[3]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesa-Matti Loiri | … | Auvo, mies mustien lasien takana |
Simo Salminen | … | Kullervo Kankinen, "Kultsi", se pieni ja pyylevä |
Kari Franck | … | Wilhelm Stefanskjöld, yksinkertainen serkkupoika |
Hannele Lauri | … | Marja Stefanskjöld, hänen sievä vaimonsa |
Yrjö Parjanne | … | varatuomari Stefanskjöld, yksinkertaisen serkun isä |
Mauno Blomqvist | … | Sakari, Marjan veli, viisas ryöstäjä |
Aake Kalliala | … | Riku Strömsten, vielä viisaampi toverinsa |
Risto Aaltonen | … | jymäytettävä taksikuski |
Maarit Leso | … | kaunis kampaajatar |
Kalevi Kahra | … | pyttipannun syöjä |
Juhani Kumpulainen | … | kahden pihvin mies |
Hannu Huuska | … | liikelounastaja |
Jyrki Kovaleff | … | naurava lakimies |
Mai-Brit Heljo | … | "kunnon" vuokraemäntä |
Tarja-Tuulikki Tarsala | … | toiveikas pukumyyjä |
Hannu Lauri | … | epätoivoinen pankinjohtaja |
Riitta Väisänen | … | kaunotar parvekkeella |
Spede Pasanen | … | Spede Paasonen, pipoa pyörittävä mies |
Maija-Liisa Peuhu | … | "rintava nainen" |
Esko Nikkari | … | kärsivällinen poliisi |
Aija Rikala | … | nainen televisiostudiossa |
Johanna Raunio | … | Johanna, Miss Suomi, kiva kiltsi |
Pekka Autiovuori | … | päätoimittaja, lehtineekeri |
Eero Pikkarainen | … | Rissanen, lasileukainen nyrkkeilijä |
Simo Kärkkäinen | … | Kemppainen, mies alle 80 kg |
Raimo Häyrinen | … | oikeudenjakaja nyrkkeilyottelussa |
Seppo Laine | … | isäntä pinon kupeella |
Jukka Virtanen | … | Levyraadin juontaja |
Pirkko Liinamaa | … | Levyraadin jäsen |
Päiviö Pyysalo | … | pipon pyörittäjä palaverissa |
Markku Veijalainen | … | pipon pyörittäjä palaverissa |
Markus Similä | … | Markus Similä, pipon pyörittäjä palaverissa |
Jouni Flinkkilä | … | televisiohaastattelija |
Kati Nappa | … | television ruokaohjelman vetäjä |
Kaarlo Jaatinen | … | tunnistamaton rooli |
Kari Kesti | … | tunnistamaton rooli |
Nina Rekola | … | missi |
Asta Seppälä | … | "giftiksiin" mennyt nainen |
Raimo Vartia | … | 2. pankkiryöstäjä |
Pekka Lampela | … | Viljo, sokea mies |
TV-esitykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päivämäärä | Kanava | Katsojamäärä |
---|---|---|
17.9.1989 | MTV2 | 743 000 |
6.1.1994 | MTV3 | 342 000 |
13.10.2002 | MTV3 | |
28.7.2019 | Sub | 69 000[4] |
26.9.2019 | MTV3 | |
13.8.2020 | Sub |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Video-oppaassa vuodelta 1994 Harri Närhi antaa elokuvalle tähtien sijasta pommikuvakkeen ja kutsuu sitä Loirin huonoimpaan komediahahmoon perustuvaksi tekeleeksi, joka ei naurata kertaakaan.[5] Myös aikalaisarvioijat olivat tylyjä. Tapani Maskula totesi, ettei televisiotekniikalla toteutetun sävyttömän ja pehmeäpiirteisen elokuvan paikka ole teatterissa. Tuottaja Spede Pasasta moitittiin televisiomenestyksellä rahastamisesta, mutta Helsingin Sanomien Helena Ylänen sentään tunnusti nauraneensa parissakin kohtaa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Hei kliffaa hei Elonet. viitattu 5.1.2016
- ↑ Niko Jutila: Suomen katsotuimmat elokuvat vuonna 1984 www.elokuvauutiset.fi. Viitattu 17.6.2020.
- ↑ Aarnipuro, Marja: Auvon leffa kolisee himaan. Iltalehti, 9.2.1985, s. 12. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ TV-mittaritutkimuksen tuloksia - Viikko 30/2019 finnpanel.fi. Arkistoitu 30.7.2019. Viitattu 30.7.2019.
- ↑ ”Kliffaa hei”, Video-opas 95, WSOY 1994.